tag:blogger.com,1999:blog-39415881824308665502024-03-26T00:21:26.808-07:00Scribere sciensBlogia pitää innokas kirjoittaja, joka rakastaa lukemista ja on kiinnostunut mytologiasta sekä antiikin historiasta ja uskonnoista.Srcibere scienshttp://www.blogger.com/profile/16608486229318830020noreply@blogger.comBlogger428125tag:blogger.com,1999:blog-3941588182430866550.post-10331917734189567152024-03-26T00:20:00.000-07:002024-03-26T00:20:30.388-07:00Mietteitä kirjasta CII: Tarkoin vartioitu talo, Leijona ja Pimeitten vetten paholainen<p>Heippa!</p><p><br /></p><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Venäjä,
1915. Kuusitoistavuotias maalaispoika Georgi Daniilovits Jatsmenev pelastaa
Venäjän suuriruhtinaan hengen, ja hänen elämänsä mullistuu. Georgi palkataan
tsaari Nikolai II:n pojan henkivartijaksi Talvipalatsiin. Pian Romanovien valta
kuitenkin alkaa horjua ja tarpeekseen saaneen kansan viha kuohahtaa
verenpunaisena. Lontoo, 1980. Kahdeksankymmentävuotias Georgi on tyytyväinen
rauhalliseen elämäänsä eikä halua muistella nuoruuttaan Venäjällä. Hänen
sairaan vaimonsa Zojan viimeinen toive kuitenkin on päästä vielä kerran lähelle
lapsuutensa maisemia, joten pariskunta matkustaa Suomeen, ja Suomesta matka
jatkuu Pietariin. Georgi ei voi enää vältellä menneisyyden aaveita, ja muistot
noista verisistä vuosista hyökyvät hänen mieleensä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Juonen
koukku oli aika helposti arvattava. Ainakin jokainen, joka on katsonut
Dreamworksin Anastasia-piirretyn osaa sen arvata. Se ei toki mielestäni vähennä
tarinan kiinnostavuutta yhtään. Minusta oli hauskasti kuvailtu, kuinka
tsaariperheessä kaksi vanhinta siskoa olivat hyviä kavereita keskenään ja
sitten taas kaksi nuorinta. Se tuntui tosi luontevalta ja sitten oli Aleksei,
joka tuntui tavallaan ylimääräiseltä, koska hän oli poika ja häntä piti koko
ajan sairautensa vuoksi suojella. Minäkin kyllä ihmettelin miksei Aleksein
sairaudesta kerrottu Georgille heti. Häneen kuitenkin oli luotettu niin paljon,
että hänet oli määrätty tsarevitsin vartijaksi ja ei sitten luotettu kuitenkaan
niin paljon, että hänelle olisi uskottu sen tehtävän kannalta erittäin
keskeinen tieto. Tykkäsin kirjasta kovasti, Boyne kirjoittaa minusta mukavasti.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Kiihkeä
seikkailuromaani vie historian kuohuttavimmille taistelukentille ja politiikan
ytimeen. Samalla se herättää henkiin muinaisen Ateenan jokapäiväisen elämän
tuoksut, maut ja äänet. Myytit ja legendat saavat väistyä suurmiesten tieltä:
tässä on Ateenan leijona. Soturina urhoollinen ja peloton nuori Perikles on
vankkumaton demokratian kannattaja ja viisas johtaja – mies, jollaista antiikin
mahtavin kaupunki tarvitsee kukoistaakseen jälleen. Mutta ensin on voitettava
sota ja saavutettava rauha. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">On
jälkeenpäin katsottuna aika hauskaa, ettei Ateenassa (tai useassa muussakaan
Kreikan kaupunkivaltiossa) saanut toimia hallintoviroissa ennen kuin täytti
kolmekymmentä vuotta. Siispä tässä kirjassa emme pääse käsiksi Perikleen
uskomattomaan poliittiseen uraan vielä lainkaan. Toisaalta keski-ikä oli paljon
nykyistä matalampi, vaikka olisi saanut elääkin kaatumatta sodissa. Jäin
pohtimaan kirjan loppua ja Perikleen äkillistä takinkääntöä Kimonille. Jos
kyseessä on cliffhanger, se varsin huonosti kirjoitettu. Se tulee lukijalle
puun takaa. Vielä pari sivua ennen Perikles on ajatellut, että Kimonin
päätökset ovat oikeita. Minun teki enemmän mieli tulkita se näytelmäksi, jota
esitettiin Efialteelle, joka tietysti tulkitsi sen omiin tarkoitusperiinsä
sopivasti. Pohtikaapa kohtausta lukiessanne Perikleen sanavalintoja: viittaus
heidän isiinsä, ajastus siitä, että he tekevät nyt samoin ja historia toistaa
itseään. Olihan Perikles toki varmasti harjoitettu puhuja kuten kuka tahansa
nuori eupatridi, mutta tuo on jo vähän liian nättiä ja tilanteeseen sopivaa
ollakseen ihan spontaania. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Vuonna
1634 valtamerilaiva Saardam lähtee matkalle Itä-Intiasta kohti Amsterdamia.
Aluksella matkaa myös tunnettu mestarietsivä Samuel Pipps, joka on kuitenkin
suljettu laivan vankityrmään. Miksi, sitä ei kukaan tunnu tietävän. Merelle
selittämättömät tapahtumat alkavat seurata toisiaan: yössä loistaa outoja
valoja, laivaan lastattu karja kuolee kuin salamaniskusta ja yksi matkustajista
löydetään murhattuna lukitusta huoneesta. Kykeneekö Samuel Pipps ratkaisemaan
mysteerin kammottavasta vankityrmästään käsin? Pirullisen koukuttavan
murhamysteerin tapahtumat sijoittuvat valtamerilaiva Saardamille, joka seilaa
pimeämmillä vesillä kuin kukaan uskoisi. Oletko valmis astumaan kyytiin?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Tässä
oli samalainen yllättävä murhaaja kuin Turtonin edellisessä kirjassa Evelynin
seitsemän kuolemaa. Myöskään murha ei ole pelkkä murha, vaan siihen liittyy
taustalle juoni. Arentia ja Saraa, jotka oikeastaan ovat kirjan päähenkilöt ei
mainita takakannessa lainkaan, vain Sammy, joka on kyllä presensillään läsnä
paljonkin, vaikkei niinkään fyysisesti. Lia oli hyvin terävä tyttö, mutta en
ihan ymmärrä ylenmääräistä suojelua. Varmasti tavallinen kansa olisi tosiaan
katsonut häntä vähän oudoksuen, mutta miksi ihmeessä muut aateliset/saman
säädyn edustajat olisivat häntä ryhtyneet kivittämään? Ainakin ne lipsautukset,
joista hän oli jäänyt ulkopuolisille kiinni, perustuivat ihan saatavilla
olevaan matematiikkaan (ne olivat tyyliin miten toisenlainen kulma parantaisi
tykkien kantamaa tms.). Tykkäsin siitä, miten Arentia ja Sammya kutsuttiin
karhuksi ja varpuseksi. Juuri sopiva tapa, jolla tuota kaksikkoa voisi odottaa
tarinoissa kutsuttavan. <o:p></o:p></span></p><br /><p></p><p style="text-align: center;">-Roona-</p><p><br /></p><p><br /></p>Srcibere scienshttp://www.blogger.com/profile/16608486229318830020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3941588182430866550.post-57023657905159694572024-03-19T07:55:00.000-07:002024-03-19T07:55:31.482-07:00Veljen itku<p style="text-align: center;"> Moikka!</p><p><br /></p><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Tuotiin
veli lavetille<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">laskettiin
kovalle puulle.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Pestynä
pyhällä vedellä<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">saippualla
hangattuna<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Vakaana
itki vanhimmainen <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">pisaroita
poskelle valutti<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Meni
meiltä puskatukka,<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">veli
mainio Tuonen taa.”<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Toinen
nenäänsä nyyhki<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">kasvot
tuhkan harmahina<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">vitivalkoisna
tummat huulet<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">ei
lausunut sanan sanoa<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Kolmas
suri katkerasti<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Selkähän
upposi nuoli,<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">terä
karvas puri luuhun,<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">ulos
kiehnäsi rinnasta.”<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Neljäs,
rakkain veikkosista<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">virutti,
varutti kyyneleitä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Kastui
paita surusta,<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">pellava tuskasta
vetistyi.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Viides,
nuorin, märkäkorva<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">vähiten
vainajan tunteva<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">lausui
oikeita säkeitä <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">valitti
kaunista runoa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Kuudes
oli Pohjan tyttö<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">pajunvitsa,
tuulitukka<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">kuolleen
miehen suojelema<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">urhon
valan alainen.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Viimein
astui etehen<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">prinssi,
ylkä Pohjan tytön<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Käden
liitti kätehen<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">vannoen
oikeuden tapahtuvaksi.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Surtiin
päivä, surtiin toinen <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">kohta
kolmaskin itkettiin<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">mukaan
vanhojen tapojen<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">perinteiden
iänikuisten.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Vaikersivat
veljet, vaikersi tyttö<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">vieläpä
prinssikin tuskitteli<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">kuolemaa
kunnon miehen <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">katoa
ystävän aimon.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: Garamond, serif;">-Roona-</span></p><br /><p></p>Srcibere scienshttp://www.blogger.com/profile/16608486229318830020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3941588182430866550.post-50838099330399192632024-03-12T00:39:00.000-07:002024-03-12T00:39:39.276-07:00Elokuvissa LXXXIV: Poor Things<p> Heippa!</p><p><br /></p><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Poor
Things on Yorgos Lathimoksen elokuva. Pääosissa näyttelevät Emma Stone (Bella
Baxter), Willem Dafoe (tohtori Godwin Baxter), Mark Ruffalo (Duncan
Wedderburn), Ramy Youssef (Max McCandles), Vicki Pepperdine (rouva Prim,
Baxterien taloudenhoitaja), Hanna Schygulla (Martha von Kurtzroc), Jerrod
Carmichael (Harry Astley), Margaret Qualley (Felicity), Kathryn Hunter (Swiney,
huoratalon emäntä) ja Suzy Bemba (Toinette, prostituoitu). Poor Things perustuu
Alasdair Grayn romaaniin ja käsikirjoituksen on laatinut Tony McNamara.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Godwin
Baxter on herättänyt eloon sillalta hypänneen nuoren naisen laittamalla tämän
aivojen tilalle tämän oman vielä syntymättömän, mutta itsemurhasta eloonjääneen
lapsen aivot. Bellalla on siis aikuisen naisen ruumis, mutta lapsen mieli.
Godwin kutsuu yhden kirurgian opiskelijoistaan, Max McCandlesin, tekemään
havaintoja Bellasta ja kirjaamaan tieteellisen tarkasti ylös kaiken, mitä tämä
tekee. Lopulta hän sopii Maxin kanssa, että tämän tulee naida Bella, jotta
nuori nainen olisi aina suojassa. Mutta Bella tapaakin elostelija Duncan
Wedderburnin, joka houkuttelee hänet mukaansa maailmalle. Suorasanainen ja
sosiaalisia normeja ymmärtämätön Bella saa pian Duncanin yhtä lailla repimään
hiuksiaan kuin rakastumaan itseensä tulisesti. Seikkailullaan Bella kuitenkin
oppii, että elämällä on myös nurja ja useimmiten ihmiset haluavat vain omistaa
hänet. Voimakkaasti seksuaaliviettinen Bella jättääkin Duncanin jälkeensä ja
siirtyy elättämään itsensä huoraamalla. Lopulta Lontoosta tulee ilmoitus, että
hänen luojansa ja isänsä Godwin on kuolemassa ja Bella palaa juurilleen. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Lathimoksen
elokuva on ajoittain kuin hullu uni. Aluksi mustavalkoinen, sitten purskahtaa
täyteen värejä ja fantasiaa. Bella on eräänlainen Frankensteinin hirviö, joskin
Mary Shelleyn hirviöstä poiketen kaunis ja ainakin aluksi kaikkien suosikki.
Hän kutsuu Godwinia Jumalaksi (oletettavasti vain sanaleikki, lapsekas lyhennys
miehen etunimestä) eikä muista edellisestä elämästään mitään. Bella löytää oman
seksuaalisuutensa ja tietynlaisen puhtaan idealistisen ajattelun, mutta se ei
oikein pelastaa leffaa siltä, että Bellaa katsotaan miesten himojen kautta.
Myös loppu, jossa Max ja vuoheksi muutettu Bellan/Victorian ex-aviomies jäävät
elämään ”naisten” valtakuntaan, muistuttaa minua enemmän antiikin ”näin hullua
on, jos naiset hallitsevat maailmaa” -kauhisteluista kuin varsinaisesta naisen
emansipaatiosta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Näyttelijäntyö
on laadukasta kautta linjan eikä herätäkään ihmetystä, että elokuva on kerännyt
näyttelijäpalkintoehdokkuuksia erilaisissa gaaloissa. Olin Favouritessa
häikäistynyt (no pun intented) valaistusratkaisuista, mutta Poor Thingsissa en
kokenut niillä olevan niin paljon merkitystä, vaikka sekin osa-alue oli hyvin
tehty. Puvustus oli värikäs ja pidin siitä, että Bella muista poiketen käytti
aina lyhyitä hameita.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Ehkä
hyväksyn enemmän asioita tällaisessa fantasiamaisessa elokuvassa, sillä en
pitänyt Poor Thingsiä yhtä outona kuin Favouritea, vaikka se varmasti
todellisuudessa onkin oudompi. Suosittelisin enemmin aloittamaan Lathimoksen
elokuviin tutustumisen tästä.<o:p></o:p></span></p><br /><p></p><p style="text-align: center;">-Roona-</p><p><br /></p><p><br /></p>Srcibere scienshttp://www.blogger.com/profile/16608486229318830020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3941588182430866550.post-53439885646060884402024-03-05T06:50:00.000-08:002024-03-05T06:50:26.949-08:00Miekkailuharjoitus<p> Moikka!</p><p><br /></p><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Iltapäivä
levitteli puutarhaan kevyitä sumun hiukkasia auringon alettua paistaa aamun
sateen jälkeen. Sonja tarkkaili miekan tarkkoja ja hiljaisia suhauksia Taranin
harjoitellessa sarjojaan. Mies ei antanut itselleen armoa vaan harjoitteli
edelleen päivittäin, vaikka kukaan ei sitä häneltä vaatinut. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Sonja silmät
kiinnittyivät väkisin miehen vartalon kiertävään lohikäärmetatuointiin, joka
liikkui kuin eläisi, kun Taran kiepahteli jalalta toiselle. Hän tiesi, että oli
säädytöntä ajatella, miten se jatkui housujen alle lonkalle ja aina nilkkaan
asti. Mutta mitkään sanat eivät saisi häntä lopettamaan kuvittelua. Sonja
läpsäytti käsivarrestaan laiskan hyttysen ja kirahti kivusta osuttuaan hieman
liian kovaa. Hänenkin ihonsa oli saanut väriä kesän aikana ja oli nyt kevyen
rusehtava. Taran oli tummentunut entisestään, vain ranteiden vaaleat rannut
osoittivat, että tämä oli joutunut eräässä vaiheessa elämäänsä käyttämään
kiduttavan tiukkoja käsirautoja. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Mies löi lyönnin, joka olisi leikannut paperin
juuri kultaisen leikkauksen mukaisesti. <i>Ja suoraan vastustajan kilven läpi</i>,
Sonja ajatteli hymähtäen. Hän kaivoi pukunsa laskoksista kypsän hedelmän ja
puraisi sitä. Tänä vuonna osa persikoista oli ehtinyt mädätä puuhun äkillisen
kuumuusaallon satuttua kohdalle. Lohikäärme aaltoili hupaisasti; näytti kuin se
olisi venytellyt. Persikkamehu valui Sonjan suupielistä ja hän lähes toivoi,
että Taran tulisi nuolemaan sen pois. Hän oli auttamattomasti rakastunut tuohon
hölmöön. Taran kuvitteli yhä, että pystyisi lopettamaan hänen ihailunsa, se
mahdollisuus oli laukannut ohi jo aikaa sitten. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Kirkas miekan välähdys ja terä
asettui nojaamaan maahan. Liike loppui niin äkisti, että Sonjan aivot eivät
ehtineet heti mukaan. Hän tajusi asian vasta, kun Taran jo verkkaan asteli
hänen luokseen. Salakavala, viileä tuulenhenkäys pörrötti Sonjan hiuksia ja
jatkoi matkaansa Taranin tukkaan. Miekka kolahti tantereeseen ja mies kohotti
kätensä koskettaakseen. Peukalo liikkui huulten ohi ja jäi silittämään poskea.
Auringon harhasäteen hohde kiilasi heidän väliinsä ja sokaisi kummankin
hetkeksi. Nähdessään taas heidän ei tarvinnut enää haaveilla suudelmista.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><br /></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;">-Roona-</p><br /><p></p>Srcibere scienshttp://www.blogger.com/profile/16608486229318830020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3941588182430866550.post-10961751956716499932024-02-27T06:06:00.000-08:002024-02-27T06:06:30.189-08:00Mietteitä kirjasta CI: Ennen hirttämistä, Merten gorilla ja Emma<p> Heippa!</p><p><br /></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Logen
Yhdeksänsormen kuulumisissa ei ole hurraamista. Tämä entinen barbaaripäällikkö
on vastentahtoisella matkalla kohti maailman äärtä seuranaan epämääräinen
joukko toinen toistaan hankalampia matkalaisia, kärjessä hämäräperäinen
velhovanhus. Jos Logenin kuulumisista on jotain hyvää sanottava niin ainakin
hän on vielä hengissä. Bayaz, ensimmäinen tietäjä ja velhoista väkevin, on mies
jolla on suunnitelma. Hän on koonnut ympärilleen huolella valitun
eliittiryhmän, joiden kanssa hän matkaa kohti salaista päämäärää: etsimään
muinaista asetta maailman äärestä. Eteläisessä Dagoskassa Glokta, rampa
kiduttaja, on uransa petollisimpien haasteiden edessä. Pohjoisen rajoilla taas
Bethod joukkoineen on sotaretkellä kohti Anglantia, ja kruununprinssi Ladisla
on ilokseen saanut tilausuuden todistaa olevansa suuri sota sankari. Ennen
hirttämistä on Ensimmäinen laki -trilogian toinen osa, jossa juonien vyyhti
kiristyy entisestään.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Olin
odottamattomasti kaivannut näitä hahmoja. Tykkäsin erityisesti Logenin ja
Ferron orastavasta suhteesta. Kumpikaan raukka ei vain osaa puhua tunteistaan,
joten orastavaksi se taitaa jäädäkin. Pidin myös siitä, miten Jezalin hahmo oli
kirjoitettu kasvamaan henkisesti. West oli myös saanut mielenkiintoisen
tarinan. Selviääköhän koskaan kenellekään, joka siitä välittäisi, että hän
tappoi Ladislan? Ja Cathil ei valinnutkaan West-parkaa, koska tämä oli hänelle
liian vihainen. Gloktaan en ole vieläkään erityisen kiintynyt, mutta Vitari,
Severard ja Kuura ovat kiinnostavia. Lisäksi koko Dagoskan sotku oli
mielenkiintoinen poliittinen peli. Nautin kirjasta kovasti eikä se ainakaan
pettänyt odotuksia. Etenkin Logenista ja Ferrosta sekä Westistä olisin lukenut
mielelläni enemmänkin. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Merten
gorilla kertoja on Sally Jones, pienen rahtilaiva Hudson Queenin koneenkäyttäjä
– ja gorilla. Kun Sally Jones ja hänen Pomonsa, suomalaiskapteeni Henry
Koskela, saavat lastikeikan Portugalissa, kaksikko huomaa joutuneensa mukaan
hämäriin salakuljetusbisneksiin. Pian Koskela tuomitaan syyttömänä Alphonse
Morro -nimisen miehen murhasta ja koko Lissabon jahtaa ”murhaajan apinaa”.
Uskollinen Sally Jones päättää todistaa kaikille, että Pomo on syytön. Siitä
alkaa seikkailu, joka vie neuvokkaan gorillan Lissabonin sataman hämyisistä
kortteleista maailman merille ja kaukomaille asti. Jakob Wegeliuksen teos on
Pohjoismaiden parhaaksi valittu hieno tarina salaisuuksista, ystävyydestä,
toivosta ja anteeksiannosta.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Pidin
kovasti tarinasta ja Sally Jonesista. Välillä kyllä ihmettelin, miksi Sally ei
vain kirjoittanut monimutkaisempia ajatuskulkujaan paperille, sen sijaan, että
vain nyökkäili tai kohautteli harteitaan. Ainakin Ana ja signor Fidardo
tiesivät hänen osaavan kirjoittaa eikä missään myöskään mainittu etteikö Sally
olisi voinut käyttää kynää. Alphonse Morron ja Elisan tarina oli kaunis.
Liikuttavaa, että hän lähetti rahaa haudanhoitoon. Kukaan ei muuten koskaan
tuntunut erityisemmin pelkäävän Sally Jonesia sen takia, että tämä oli gorilla,
mikä oli aika yllättävää. Tykkäsin Anan laulajanurasta ja signor Fidardon
soitinrakennusverstaasta. Bhapurin maharadza oli hauska ja piikittelevä kuvaus
itämaisesta hallitsijasta. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Varakkaan
kartanonomistaja herra Woodhousen lemmikkitytär Emma on älykäs, sievä ja
hemmoteltu nuori nainen. Hän on päättänyt lujasti torjua kaikki
avioliittoansat, joita hänen tielleen viritetään. Sen sijaan hän punoo
toimeliaassa päässään lakkaamatta juonia ystäviensä lemmenasioiden
järjestämiseksi. Ennen pitkää Emma kuitenkin huomaa, että hänen hyvää
tarkoittavat järjestelynsä aiheuttavat kokonaisen väärinkäsitysten ja
rakkaussurujen kaaoksen ja mikä katalinta, hän tarttuu itse rakkauden
pauloihin. Jane Austen on maailman hauskimpia klassikoita. Hänen kuvauksensa
1700-luvun lopun englantilaisesta vallasväestä ja pikku kylien originelleista vetoavat
lukijoiden huumorintajuun sukupolvesta toiseen. Hänen tyylinsä kodikkuus,
luonnollisuus ja viehkeys ovat säilyttäneet tehonsa lähes 200 vuoden ajan. <o:p></o:p></span></p><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Arvostelin
Kersti Juvan Ylpeys ja ennakkoluulo sekä Järki ja tunteet suomennoksia
suoriksi, jopa lakonisiksi, mutta kylläpä tätä Brotheruksen ilmeisesti
50-luvulla tehtyä käännöstä lukiessa tuli Juvaa ikävä. Korukielensä takia Emma
oli ajoittain hyvin raskaslukuinen. Emma itse on loppujen lopuksi aika
ärsyttävä tyyppi. Ensin herra Martin ei kelpaa Harrietin mieheksi, koska yhyy
byhyy sitten en enää voi olla hänen ystävänsä, koska luokkarajat ja viimeksi
sitten se onkin ihan hyvä liitto, kun ei me nyt enää olla niin läheisiä
kavereita joka tapauksessa. Pidin kirjan miestyypeistä herra Eltonista,
Frankistä, herra Knightleystä ja tietysti Emman isästä herra Woodhousesta. Romaanina
kokonaisuudessaan aika erilainen kuin Y&e ja J&t.<o:p></o:p></span></p><br /><p></p><p style="text-align: center;">-Roona-</p><p style="text-align: center;"><br /></p><p><br /></p>Srcibere scienshttp://www.blogger.com/profile/16608486229318830020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3941588182430866550.post-10762683175398622102024-02-19T22:36:00.000-08:002024-02-19T22:36:31.967-08:00Kirsikkaviini<p> Moikka!</p><p><br /></p><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">I<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">He
joivat kirsikkaviiniä sekä ennen että jälkeen ensimmäisen kertansa. Hermio
luuli, että jokainen kerta tulisi olemaan yhtä makea. Hän sai oppia, että lähes
kaikki hunaja oli kulutettu tähän ensimmäiseen. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">II<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Kontillesi”,
Ash sammalsi kiskoen hänen housujaan alas. Hermio totteli halukkaasti, mutta
katsahti kuitenkin taakseen. ”Olethan varovainen?” Ash naurahti räkäisesti.
”Tulet nauttimaan tästä.” Hermiolle kävi selväksi, että nautinto ja kipu
kuuluivat saumattomasti yhteen.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">III<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Jää
yöksi”, Hermio pyysi. Ash tuhahti vyötään kiristäessään. ”Tännekö? Minä pidän
sinusta Hermikko, mutta ymmärräthän sinä, ettei niin voi tehdä.” Mies puki
päälleen ja häipyi suikattuaan makeilevan lähtösuukon. Ei Hermio ymmärtänyt,
vaikka joutui jälleen tuijottamaan tyhjää sängyn puolikasta.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">IV<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Hermio
tiesi vaistomaisesti, että koskaan oli turha kysyä, saisiko hän olla päällä.
Mutta kun Ash seuraavan kerran rynkytti häntä ja himo hyökyi hänen sisällään,
hän raakkui: ”Rakastatko minua?” ”Sinä olet minun. Sano se”, Ash mörähti
takaisin. ”Minä olen sinun”, Hermio ynisi. Vastaukseksi hän sai vain himonsekaista
huokailua.</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">V <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Hermio
makasi sängyllään jalka kipsattuna. Ash katseli häntä vaivautuneena. ”No,
pikaista paranemista sitten”, hän tokaisi ja lähti. Ne olivat heidän suhteensa
viimeiset sanat ja Hermio jäi yksin. Tulevaisuudessa kirsikkaviini maistui aina
happamalta.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">-Roona-</span></p><br /><p></p>Srcibere scienshttp://www.blogger.com/profile/16608486229318830020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3941588182430866550.post-1041809455311033002024-02-12T22:35:00.000-08:002024-02-12T22:35:23.887-08:00Elokuvissa LXXXIII: Next Goal Wins<p> Heippa!</p><p><br /></p><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Next
Goal Wins on ohjaaja Taika Waititin uusin elokuva. Se kertoo maailman
huonoimmasta kansallisesta jalkapallojoukkueesta Amerikan Samoasta. Pääosissa
nähdään Michael Fassbender (Thomas Rongen, valmentaja), Oscar Kightley (Tavita,
Amerikan Samoan jalkapalloliiton puheenjohtaja), Kaimana (Jaiyah), David Fane
(Ace), Rachel House (Ruth, Tavitan vaimo), Beulah Koale (pelaaja, Tavitan
poika), Will Arnett (Alex Magnussen, amerikkalainen jalkapallopomo), Elisabeth
Moss (Gail, Thomaksen ex-vaimo), Uli Latukefu (Nicky Salapu, maalivahti), Semu
Filipo, Chris Alosio, Lehi Makisi Falepapalangi, Ioane Goodhue ja Hio Pelesasa
(Rambo, Jonah, Pisa, Smiley ja Samson, kaikki joukkueen pelaajia).<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Rongen
palkataan valmentamaan joukkuetta, ei voittamaan ottelua vaan tekemään edes
yksi maali. Amerikan Samoa hävisi vuoden 2001 MM-karsinnoissa Australialle
luvuin 31-0, joka on historian suurin häviö jalkapallossa. Nyt joukkue pyrkii
vuoden 2014 karsintoihin. Paikallinen valmentaja Ace oli kyllä todella lepsu,
mutta muuten hyvin sympaattisen oloinen kaveri. Oikeastaan kaikki olivat tosi
sympaattisia, mikä toimii ehkä kentän ulkopuolella, mutta kentällä täytyy olla
vähän ronskimpi. Myös joukkueen kuntotaso on arveluttava. Kerrankin elokuvassa
olisi loistava paikka harjoittelumontaasille, mutta Waititi ei ole sellaista
leffaansa lisännyt, mitä valintaa kyllä arvostan (vaikka asian tässä esiin
nostinkin). Taiteellinen valinta, jota en sitten arvostanut löytyi leffan
lopusta. En tiedä, miksi tärkeän Tonga-ottelun lopputulos kerrottiin toisen
käden tietona, vaikka pelitapahtumat kuitenkin näytettiin. Olihan sillä
Waititille tyypillisesti komediallista arvoa, mutta olisimme kyllä ehtineet
kuulla, miten Tavita selvisi sydänkohtauksestaan (oikeasti lämpöhalvaus)
reaaliaikaisen ottelun jälkeenkin. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Pidin
erityisesti Jaiyahista, joukkueen transpelaajasta. Minulla meni jonkin aikaa
tajuta, oliko hän transitoitumassa miehestä naiseksi vai naisesta mieheksi.
Ilmeisesti kuitenkin ensimmäinen vaihtoehto, koska hän taisi sanoa jotain
sellaista, ettei pian saisi enää virallisesti pelata miesten joukkueessa ja hän
oli alkuperäiseltä nimeltään Johnny. Vaikka eipä tuolla tarinan kannalta ollut
mitään väliä paitsi, että joukkue suhtautui häneen tosi ihanasti. Taisipa
saarella olla joku ihan oma nimi hänen kaltaisilleen ja heitä pidettiin kukkina
yhteisön joukossa, mikä on kaunis ajatus. Myös Thomasin perheen tragedia oli
ovelasti rakennettu. Aluksi luuli, että tytär yritti vain tavoittaa isäänsä,
joka oli maapallon toisella puolen ja ehkä aikaerosta johtuen oli helppo
soitella ristiin. Lopulta sitten selvisi, että Nicole olikin kuollut ja Thomas
vain kuunteli vanhoja vastaajaviestejä käsitelläkseen suruaan. Ihmettelin
kyllä, että Gail oli näin nopeasti halunnut uuden suhteen, mutta ehkä se oli
hänen tapansa selvitä asiasta. Heidän eroaan en paheksu, lapsen kuolema ajaa
varmasti suhteen kuin suhteen kriisiin. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Kokonaisuudessa
hauska ja lämminhenkinen elokuva, jossa Waititi itse (tyylilleen sopivasti)
tekee hupsun cameoroolin pappina. Suosittelen myös muille kuin jalkapallon
ystäville.<o:p></o:p></span></p><br /><p></p><p style="text-align: center;">-Roona-</p><p><br /></p><p><br /></p>Srcibere scienshttp://www.blogger.com/profile/16608486229318830020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3941588182430866550.post-44604124946230856482024-02-05T22:36:00.000-08:002024-02-05T22:36:09.873-08:00Talviaurinkokipinöitä<p> Moikka!</p><p><br /></p><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Marraskuun
valo on kalpeaa. Aurinko jaksaa kuitenkin lämmittää vielä sen verran, ettei
tuuli nipistä poskia. Takana olevassa talossa elämä soljuu eteenpäin,
hidastuminen tapahtuu vasta lämpimän marraskuun jälkeen. Sotilas huokaa. Kesällä puissa olisi lehtiä
ja asiat olisivat toisin. Nyt kaikki on paljasta eikä vehreyteen voi piiloutua.
<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Luin
sen saamasi kirjeen. Sinut kutsutaan palvelukseen, Asha.” Hänen vaimonsa sanoo
sen kuin puhuisi jokapäiväisestä säästä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Minun
pitäisi kieltäytyä siitä. Olisi hyvä syy.” <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Anya
astuu lähemmäs häntä. Kumpikin tuijottaa kaukaisuuteen. Sitten Asha vilkaisee
sivusilmällä vaimoaan. Tämä on voimistunut, palannut entiselleen. Katse on yhtä
itsevarma kuin aiemminkin, vahva kallio. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Mikä se
syy olisi?” Anya kysyy, vaikka hänen täytyy tietää vastaus. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Heidän
uusi tyttövauvansa on terve ja ponteva, mutta sen maailmaan saattaminen oli
tappaa äidin. Ne olivat Ashan elämän hirveimmät kaksi vuorokautta ja hän on
sentään ollut sodassa, istua kyyhöttänyt juoksuhaudassa odottaen kuolemaa. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Minun
pitäisi jäädä sinun ja lasten luo. Minä rakastan teitä.” <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Anya
vetää hartiahuiviaan tiukemmin ylleen. Päivän kalvas kuulaus ei pue häntä
lainkaan ja hän tuntee sen hyvin. ”Minä tiesin naivani sotilaan. Ja tiesin,
ettet olet upseeri, mikä tarkoittaa, että sinut voidaan komentaa minne sattuu,
kauaskin meistä.” <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Asha
ottaa tukea paksusta tammesta, jonka vieressä seisoo. Anyan ääni on vankka, hän
kohtaisi katkeruuden ja hehkuvan vihankin mieluummin. ”Minä karkasin silloin,
kun pojat syntyivät. Tartuin innolla kutsuun, jonka sain Rocheelta.” <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Anya
katsoo häntä nyt usvansinisillä silmillään. Käsi puristaa olkapäätä, jolle se
on laskeutunut. Talon suunnasta kuuluu muutama villi kirkaisu. Pojat ovat
karanneet opettajaltaan parvekkeelle. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Niin
teit. Ja minä olin vihainen. Ja turhautunut. Surullinenkin. Sinä luit kirjeeni
silloin.” <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Vaimon
suu on vääntynyt mutruun. Hän ei mielellään muistele noita aikoja. Niitä, kun
Asha oli tuntenut oman onnellisen perheensä kahleeksi. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Sinun
olisi pitänyt naida veljeni. Hän on kunnollinen.” <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Anya
naurahtaa ironisesti. ”Arvaapa kuinka monta kertaa olen kironnut sitä, etten
seurannut järkeä vaan sydäntä ja intohimoa. Olisin rakastanut Madsia joka
tapauksessa.” <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">He
kaikki asuvat Madsenin talossa. Siksi, että Anya rakasti heitä kumpaakin.
Siksi, että Mads suostui poikamiehen elämään, koska sai sillä tavoin olla osa
rakastamansa naisen arkea. Se naisen, jonka hänen itsekäs, ailahtelevainen ja
pelkurimainen pikkuveljensä oli ottanut vaimokseen. Ashaa puistattaa eikä se
johdu virinneestä tuulesta. Se johtuu viime viikoista. Hän on aikuistunut. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Minä
ilmoitan, etten ota komennusta vastaan. Sanon, että minun on pysyttävä vaimoni
ja pienen tyttäreni luona.” <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Anya
tulee ihan likelle, kietoo kädet hänen ympärilleen. Ashan toinen käsi kiertyy
luonnostaan hänen harteilleen. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Sitä et
kyllä tee.” Sanat ovat lempeässä kuoressa, mutta alla on kovuutta. ”Olin
raivoissani poikien aikaan, koska sinä todella juoksit pakoon. Mutta tyttöjen
kohdalla ymmärsin, sillä se kuului ammattiisi. Komennukset.” Anya keskeyttää
kuin punniten seuraavia lausumiaan. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Asha
irrottaa kämmenensä puunrungosta ja halaa naista tiukasti rintaansa vasten.
”Pakenemista se oli silloinkin, vaikka virallinen käsky olikin käynyt.” Hän
tuntee Anyan nyökkäyksen sydämensä päällä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Niin.
Mukavaa, että myönnät sen. Mutta ymmärrän myös, että tulet hulluksi, jos olet
aina meidän kanssamme täällä. Senkin tiesin jo sanoessani tahdon. Että sinusta
ei ole paikallaan eläjäksi.” <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Kipinä,
hailakasta auringosta tullut liekki, vetää heitä yhteen. Asha haluaa, mutta
taittaa halulta selän. Hänen halunsa on aiheuttanut tarpeeksi vaikeuksia tässä
elämässä. ”Sinä olet liian hyvä minulle.” <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Anya
ynähtää. ”En. En ole puhunut tästä ennen, mutta silloin itkin monta yötä Madsin
sylissä. Hänen lämpimässä vuoteessaan.” <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Äkkipikaisuuden
väristys kulkee Ashan läpi. Mustasukkaisuus viiltää, mutta on poissa yhtä pian
kuin saapuikin. Tammen oksat rapsuvat toisiinsa. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Minä
ansaitsin sen.” <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Anya
nostaa silmänsä häneen ja niiden usva on tulkitsematonta. ”Me emme maanneet
yhdessä. Mads ei olisi voinut salata sitä sinulta, vaikka minä olisinkin. Mutta
se olisi silti intiimiä. Hän tiesi tarkkaan mitä surin. Anteeksi.” <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Palvelija
on tullut takakuistille soittamaan kelloa. Luonas on valmis. Se palauttaa Ashan
todellisuuteen. ”En minä voi sinua syyttää. En sinua enkä Madsiä.” Hän
irrottautuu vaimostaan hieman. ”Meidän täytyy mennä syömään. Kerron täydellä
vatsalla kaikille, että minut komennettiin uudelle tehtävälle.” <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Anya
hymyilee tyytyväisen näköisenä. Hän vierittää kättään sotilaansa selällä. ”Sitä
paitsi sehän on vain puoli vuotta. Ehkä voit pyytää, ettei sen jälkeen tulisi
heti uutta, ehtisit nähdä Annan yksivuotissyntymäpäivän. Ja muidenkin lasten.” <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Asha on
jo kääntymässä, mutta jähmettyy. ”Miten niin puoli vuotta?” <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Nyt
Anyaa naurattaa hänen vieressään. ”Sinä et malttanut lukea kirjettä kokonaan!? Olet
uskomaton. Taivaalle kiitos siitä, että minä tarvitsen tultasi öisin, sillä en
kestäisi sinua muuten hetkeäkään.” <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Tuuli on
lakannut. Pilvet katoavat hiljalleen ja taivas kirkastuu. Iltapäivästä tulee
kaunis. Asha pudistaa päätään. ”Täytyy tarkastaa mitä siinä lukee. Ei ole
varmaan viisasta syyttää tunnekuohua, että eksyy vahingossa toiseen paikkaan
kuin missä komennus varsinaisesti on.” <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Anya
tökkää häntä kylkeen ja he lähetevät kohti taloa. Asha rentoutuu. Hän tietää,
että koti odottaa vastaanottavaisena takaisin. Yhtä varmana kuin joka aamuinen
auringonnousu. <o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">-Roona-</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><br /><p></p>Srcibere scienshttp://www.blogger.com/profile/16608486229318830020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3941588182430866550.post-39837850916671012692024-01-28T09:37:00.000-08:002024-01-28T09:37:23.448-08:00Mietteitä kirjasta C: Suomea lohikäärmeille, Aamunkoiton torni ja Undertaker - Kuolemantuomio<p> Heippa!</p><p><br /></p><p>Hox: Tämä on tiistain postaus, mutta olen silloin muilla mailla eli matkalla New Yorkissa :)</p><p><br /></p><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Pinnan
alla kytee: tasavaltalaismieliset anarkistit yrittävät murtaa Suomen
kuningaskunnan tiukkoja valtarakenteita. Eriarvoisuus rehottaa. Aateliset
kylpevät rahassa, kun tavallinen kansa elää kituuttaa. Jotkut uhraavat
kotihaltioille, toiset ovat kristittyjä, kolmannet ateisteja. Noituutta
harjoitetaan laittomasti. Kaikki muuttuu, kun Tim saa lohikäärmeen, joka on
liian kuriton lemmikiksi. Se karkaa. Karkumatkan seurauksena Tim tutustuu
varakkaaseen ritarisukuun kuuluvaan Lynxiin. Nuoret ihastuvat toisiinsa ja
alkavat tapailla, mikä ei suinkaan miellytä kaikkia. Onko köyhän lyseolaispojan
ja säätyyn kuuluvan tytön rakkaus edes mahdollista? Kuinka kova hinta on
maksettava lupauksen pitämisestä? Entä mitä on mielessään Lynxin ystävällä
Magdaleenalla?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Timjami,
Kaneli, Rosmariini. Lynx, Fox ja Feenix. Perheiden etunimet sointuivat kivasti
yhteen ja oli aina helppo hahmottaa, ketkä olivat saman perheen jäseniä. Ilmeisesti
tässä vaihtoehtoisessa Suomessa annetaan tavallisempiakin nimiä kuten
Magdaleena, Astrid ja Leo (tai hänen oikea nimensä oli Leonardo, joka ei ehkä
ole niin tavallinen). Tykkäsin lohikäärmeestä, vaikka se oli kaikkein eniten
ehkä hauska kuriositeetti. Olihan sillä tehtävänsäkin, mutta pääasiassa se
taisi vain syödä sukkia ja verhoja. Suomen kuningaskunta oli kyllä toimivaksi
valtioyksiköksi aika pieni, kun edes koko meidän Suomemme ei siihen kuulunut.
Lynxin sairaus oli mielenkiintoinen. Kenties seuraavassa osassa hän saa
selville, mikä sen aiheutti.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><i><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Kunniakas
valtakunta. Epätoivoinen matka. Muinainen salaisuus.</span></i><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">
Kuninkaallisen vartioston entinen kapteeni Chaol Westfall loukkaantui
lasipalatsin sortuessa. Vankkumaton lojaalius, voima ja ammatillinen asema ovat
olleet hänen elämänsä kulmakivet. Chaol matkustaa Eteläiselle mantereelle
tapaamaan Torre Cesmen maineikkaita parantajia. Se voi olla hänen ainoa
toivonsa toipua entiselleen, mutta hänellä on toinenkin tehtävä: taivutella
mahtavan Khagan liittymään taisteluun ikiaikaista pahuutta vastaan. Eteläisellä
mantereella on kuitenkin omat salaisuutensa, jotka voivat joko pelastaa koko
maailman tai tuomita heidät kaikki tuhoon…<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Tämä oli
yllättävän mielenkiintoinen poikkeama Aelinin tarinaan. Minusta oli kiva, kun
Chaolin hahmoon saatiin paljon lisää syvyyttä, tosin olisi vielä toivonut
selitystä sille, kuinka hän on niin hirveän nuori. Hän kyllä muisteli niitä
miehiä, jotka olivat kouluttaneet hänet ja joita hän oli kouluttanut, mutta ei
se oikean asiaa selittänyt. Niskuroiko kukaan esimerkiksi häntä vastaan? Pidin
reippaasta Yrenestä ja parantajien taitoja ja osaamista oli esitelty tosi
mukavasti. Heidän kykyjensä rajat tulivat hyvin ilmi. Khaganaatti oli kiintoisa
luomus. Vaikka Maas kertoi saaneensa inspiraatiota etenkin mongolien
historiasta, niin ainakin vallanperimys näytti enemmän esim. ottomaanien
tyyliseltä (vallanperinyt tappaa/tapattaa muut sisarukset). Monia keskeisiä
asioita paljastui tässä osassa. Toivottavasti tiedot ehtivät ajoissa Aelinille.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Jarmo
Kivi on hautaustoimistossa työskentelevä vastuuntuntoinen perheenisä.
Todellisuudessa Kivi on ammattirikollinen, jolle hautaustoimisto antaa
täydellisen piilopaikan. Tuomas Lintu on enkelinkasvoinen yliopisto-opiskelija.
Tyttöystävänsä Marian kanssa hän on aina yrittänyt tehdä kaiken oikein. Silti
he ovat ajautuneet vaikeuksiin. Kun Tuomaksen veli Markus kuolee, Tuomas lupaa
järjestää sellaiset hautajaiset kuin äiti toivoo, vaikka rahaa ei riitä enää
edes ruokaan. Apu löytyy yllättävältä taholta. Hautausurakoitsija Kivi tarjoaa
töitä toimistostaan. Suostuessaan Tuomas tulee ojentaneeksi pikkusormen
paholaiselle. Hyvän tekijä on surmannut Markuksen ja tarvitsee pimeille
liiketoimilleen uuden viattoman kilpimiehen. Kuolemantuomio on Marko Kilven
Undertaker-sarjan avaus.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Aluksi
kirjan tyyli tuntui hyvin töksähtelevältä ja se häiritsi, mutta totuin ja
lopussa kestin jo ihan hyvin. Kilvellä oli hauskoja juonikoukkuja, jotka saivat
lukijan yllättymään. Esimerkiksi se, että Pauli ja Tiina olivat naimisissa,
selvisi vasta silloin, kun Pauli teki itsemurhan, joka toi tilanteeseen vielä
lisädramaattisuutta. Mitähän Kiven muistelemalle Aino-tytölle oli tapahtunut?
Jotenkin tuli sellainen fiilis, että Aino olisi kuollut tsunamissa, mutta
toisaalta miksi Kivi olisi sen takia rikolliselle uralle ryhtynyt. (Luulen siis
hänen rikollisuutensa johtuvan siitä, mitä Ainolle sattui.) Tuomas ja Maria
ovat kyllä ikävän todellinen kuvaus nuoresta pariskunnasta, jolle on vain
sattunut ikäviä asioita. Ei ihme, että maailma ja elämä tuntuvat epäreiluilta. <o:p></o:p></span></p><br /><p></p><p style="text-align: center;">-Roona-</p><p style="text-align: center;"><br /></p><p><br /></p>Srcibere scienshttp://www.blogger.com/profile/16608486229318830020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3941588182430866550.post-50761779146843091392024-01-22T22:31:00.000-08:002024-01-22T22:31:27.049-08:00Aamuhetki<p> Moikka!</p><p><br /></p><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Virkeä
pikkulintu sirkutti aamulauluaan jossain ulkona. Seinän luonnonkivi hohkasi
vielä yön vilpoisuutta. Taran tuoksutteli rakkaansa hiuksia, joista leyhähti
lievästi hapan sitruuna. <i>Kuinka pitkään hän oli ollut ilman rakkautta? </i>Peitto
oli sotkeutunut Sonjan jalkojen haaraan, joten osia hänen vartalostaan oli
paljaana. Kangas juoksi kauniisti loppujen päällä esittäen niiden muodot
entistäkin pehmeämpinä. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><i>Sinä olet maailman viehättävin olento</i>, Taran kuiskasi
ruskeaan tukkaan. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Se sai Sonjan heräämään haukotellen ja kääntymään hitaasti
häneen päin. Nainen siristeli hänen rintalihaksessaan näkyvää lohikäärmeenpäätatuointia
kuin se olisi aamun valossa voinut välittää tälle erilaisen viestin kuin
eilisillan hämyssä. Hän yritti selvästi hetken murhata liskoparan
tuijottamalla, mutta kyllästyi pian ja toi huulensa suutelemaan Tarania. Sonja
maistui illan juhlassa tarjotuilta sokerileivoksilta. Ne olivat olleet
kuorrutettu vihreällä, sinisellä ja punaisella huurteella. Taran tiesi, että
hänestä irtosi vain kitkerää suolaa, jonka harjoittelussa saavutettu hiki nosti
pintaan. Sonja silitti hänen niskaansa vienosti ja Taran huokasi onnellisena.
Tuntui, että nainen aivan vasta keinunut hänen liikkeensä mukana kuin käärme
konsanaan, vaikka siitä täytyi olla useampi tunti. Ajoittainen sänkyyn asti
ulottuva viileä tuulahdus kertoi, että Taranin ikkunasta veti. Sonja oli
jollakin aiemmalla kerralla vitsaillut, että lasissa oli varmaankin atomin
mentävä aukko. Naisen sormet olivat valuneet hyväilemään ikivanhoja raipan
jälkiä hänen selällään. Arvet näkyivät vaaleampina viiltoina paljaalla tummalla
iholla. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Niin paljon kipua”, Sonja suhahti ohimennen. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Taran antoi käsiensä
vaeltaa rakkaansa vyötärölle ja veti tämän lähemmäksi. ”Ei enää pitkään aikaan.
Nykyään ne ovat vain minua suojelevaa usvaa”, hän urahti matalasti. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Sonja
kiersi päällimmäisen jalkansa vähemmän hyveellisellä tavalla hänen lonkkansa ja
takapuolensa päälle. ”Kosteus on saanut irokeesisi aivan pörheäksi”, nainen
ynähti karheasti haroen Taranin päätä ja hieroen lanteitaan tämän nivusiin. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Taran ei toivonut muuta kuin, että aamusta tuli yhtä ihana kuin yö oli ollut.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">-Roona-</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><br /><p></p>Srcibere scienshttp://www.blogger.com/profile/16608486229318830020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3941588182430866550.post-44198330405837221262024-01-15T22:38:00.000-08:002024-01-15T22:38:53.680-08:00Elokuvissa LXXXII: Vonkka<p> Heippa!</p><p><br /></p><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Vonkka
on elokuva Road Dahlien Willy Wonkan nuoruusvuosista, ajoista, kun hän vasta
aloitteli suklaanvalmistajan uraansa. Leffan on ohjannut Paul King. Pääosissa
näyttelevät: Timotheé Chalamet (Willy Wonka), Tom Davies (Bleacher), Olivia
Coleman (rouva Scrubbit), Calah Lane (Noodle/Netta), Paterson Joseph
(Slugworth, suklaakauppias 1), Matt Lucas (Prodnose, suklaakauppias 2), Mathew
Baynton (Fickelgruber, suklaakauppias 3), Keegan-Michael Key
(poliisipäällikkö), Jim Carter (Abacus Crunch, kirjanpitäjä), Rakhee Thakrar
(Lottie Bell, keskusneiti), Natasha Rothwell (Piper Benz, putkimies), Rich
Fulcher (Larry Chucklesworth, koomikko), Sally Hawkins (Willyn äiti), Rowan
Atkinson (isä Julius) ja Hugh Grant (Oompa-Loompa).<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Olipas
iso joukko mainittavia roolihenkilöitä, mutta uskokaa pois ihan syystä. En ole
koskaan lukenut Jalia ja suklaatehdasta (tai muita mahdollisia Road Dahlien
Wonkasta kertovia kirjoja) suomeksi, joten kaikki nimet ovat englanniksi, Netan
sentään jaksoin tekstityksistä muistaa. Olikohan rouva Scrubbit käännetty
Putsikseksi? No, sillä ei ollut erityistä väliä leffan kannalta. En odottanut
tämän olevan musikaali, vaikka olen nähnyt trailerinkin. Itse asiassa se tuntui
aluksi jopa oudolta. Jokin ylipäänsä häiritsi minua hieman koko ajan. Willy,
joka uskoi täysin ihmisten hyvyyteen, oli melko kaukana aiemmista tulkinnoista,
joissa Wonkassa on hieman katkeruutta. Toki tässä hän on vielä nuori, mutta
silti. Miksi äiti ei muka ollut opettanut häntä lukemaan, vaikka ilmeisesti
valmisti suklaata sellaisella innolla, että poika oli siitä ensimmäiset
taitonsa oppinut? Ja joo, hyvän tuulen fantasiaelokuvassa tällaisten asioiden
ei pitäisi antaa häiritä, mutta tuntui tosi hölmöltä, ettei Willy muka osaisi
lukea.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Chalamet
on hurmaava nuori Wonka, rooli sopii hänelle paljon paremmin kuin vaikkapa
Pikku naisten Laurie. Myös Noodlen näyttelijä Calah Lane on topakka ja väliin
kommenteissaan hyvinkin kuiva, mikä oli hauskaa. Olisin tykännyt, että Wonkan
mystistä taikuriutta olisi korostettu enemmän. Oli tavallaan pettymys, että hän
itsekin oli sitä mieltä, että tarvitse köysiä ja väkipyöriä temppuihinsa (kun
kuvat puhuivat selkeästi muuta). Muuten pidin ajatuksesta viemärien käytöstä
pakokeinona, sillä saatiin myös putkimies Piper kivasti integroitua juoneen. Olisin
kaivannut suklaakartellin kauppiaiden menevän enemmän yli. He vaikuttivat
paljon enemmän konnilta trailerissa kuin itse elokuvassa. Heihin olisi pitänyt
saada enemmän Ebonizer Scroogea, jota katsoja saisi rakastaa vihata. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Minulle
jäi leffasta tyhjä olo. Tämä kakku oli päältä kaunis, joskaan ei sisältä
silkkoa vaan unelman kevyttä hattaraa ja olisin kaivannut jotain hieman
tuhdimpaa. Musikaaliosiosta minulle olisi riittänyt pelkästään lopun Pure
Imagination ja Grantin Oompa-Loompa -laulut. Mutta suloinen leffa toki on ja
tuo varmasti katsojalle hyvää mieltä.<o:p></o:p></span></p><br /><p></p><p style="text-align: center;">-Roona-</p><p><br /></p><p><br /></p>Srcibere scienshttp://www.blogger.com/profile/16608486229318830020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3941588182430866550.post-12877988794240123262024-01-09T08:17:00.000-08:002024-01-09T08:17:58.525-08:003 kertaa kun Ilja ja Baski nukkuivat yhdessä<p><span style="font-family: inherit;"> Moikka!</span></p><p><span style="font-family: inherit;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Paarma
pörräili kattoparrujen välissä. Iljan huomio laiskasta sittiäisestä herpaantui,
kun hänen isänsä edessä olevan miehen käsipuolessa roikkuva pikkupoika
nyyhkäisi taas vähän kovempaa. <i>Lopettaisi jo poraamisen,</i> hän pohti, <i>kun ei
siitä mitään hyötyä kuitenkaan olisi</i>. Dolovin oli pakko luovuttaa
nuorimmaisensa pantiksi isälle ja sillä siisti. Ilja ei ollut innoissaan siitä,
että heidän taloonsa tulisi panttilapsi, varsinkaan tuollainen parkuva sintti.
Pojan poskilla valui kyynelvanoja ja nenän alla oli kiiltävää räkää. </span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Ilja oli
kuullut, että sintin nimeksi oli mainittu Baski. Se ei ollut järin hyvä nimi,
mutta sen kanssa pärjäisi, jos poika vain ymmärtäisi pääasiassa olla hiljaa. Dolov
kumarsi lähteäkseen ja työnsi venkoilevan sintin Iljan äidin huostaan. Pojan
suusta pääsi surkea valitus hänen nähdessään isänsä selän poistuvan. Ilja tunki
sormet korviinsa. </span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Kesäyö oli hieman helpottanut tukalaa kuumuutta. Iljan vällyt
olivat silti jo hikiset, kun hän heräsi siihen, että joku katseli häntä. <o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Baski
tuijotti häntä lattian keskeltä. ”Mua pelottaa yksin tuolla”, poika sopersi. <o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Ilja
irvisti koko hammasrivillään, mutta kohotti hieman vällyn reunaa. ”Sä saat
tulla tänne sillä ehdolla, että et aiheuta tulvaa mun sängyssä.” <o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Baskin
alahuuli värisi. ”En mä. Lu-lupaan.” <o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Ilja sai
pian viereensä ruipelon vartalon. ”Et sit ota tätä tavaks, sintti.” <o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Baski
asetteli päätänsä littanaksi painuneelle tyynylle. ”Mun nimi on Baski eikä
sintti.” <o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Ilja
kurmotti pojan luirua tukkaa. ”Älä kuule mulle ala. Mä päätän millon et oo enää
sintti.” <o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Baski
käpertyi pieneksi keräksi. ”Okei. Hyvää yötä. Me toivotettiin aina kotona hyvää
yötä.” Viimeiset sanat sanottiin lähes puolustelevasti. <o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Ilja
pörähti ylimalkaisesti. ”Yötä vaan, sintti. Sul tulee olemaan hyvä täällä
meillä.” <o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Pian
kumpikin tuhisi umpiunessa.<o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">---------------</span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">”Olet
sä taas tapellut Hovin kanssa?” <o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Ilja
nosti katseensa Baskiin hieroen kipeää silmäkulmaansa. Hän oli tosiaan ottanut
jälleen yhteen suurpäällikön pojan kanssa. Se tosiasia ei yhtään vähentänyt
Baskin kysymyksen ärsyttävyyttä. <o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">”Arvaapa
miltä se paskapää näyttää?” <o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Baski
pyöritteli päätään käydessään kyykkysilleen ystävänsä eteen. Hän vei peukalonsa
koskettamaan jo turvonnutta kohtaa. ”Mä arvaan kyllä. Antasit joskus vaan olla.
Ei tartteis aina paikkailla sua.” <o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Ilja
murahti matalasti ja veti kasvojaan taaksepäin. ”En mä oo sulta sellasta
vaatinut. Ite aina tuuppaat lääppimään.” <o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Baski
hymyili vinosti ja meni kaivelemaan haavanhoitotarvikkeita avoinna olevasta
arkusta. Pian hän töpytteli silmäkulmaa salapullosta ammennetulla viinalla ja
asetteli sitten pienen vekin päälle pureskelemiaan rohtolehtiä. <o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">”Kaipaat
sä unikaveria tänä yönä?” hän kysyi työnsä jälkeen tyytyväisenä. <o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Ilja
hymähti. ”Tuu vaan viereen sintti. Mä saan ehkä nukuttuakin, kun Hov ei kyrsi
mua niin paljon.” <o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">He
kävivät iltaruualla ja kynttilöiden sammuttamisen jälkeen Baski livahti
takaisin Iljan huoneeseen ja kaivautui toisen pojan kainaloon. <o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">”Baski,
saanko mä antaa sulle yhen neuvon?” Ilja kysyi, kun he olivat hetken
hengitelleet samaa ilmaa. Bjarmian virmat pakkaset tuntuivat sisälläkin
takkatulista huolimatta. <o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">”Mikäli
se ei koske Hovin kans tappelemista, niin saat.” <o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Ilja
iski kyntensä vierustoverinsa lapaväliin saaden tämän kiljahtamaan pienesti.
”Mä tykkään susta just sellasena, kun sä oot. Mut muiden vuoksi ois hyvä, että
kattelisit tyttöjäkin välillä.” <o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Baski
jähmettyi. ”Mä… mä voin mennä pois, jos sä haluat.” Ääni oli soinniton. <o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Ilja
veti hänet halaukseen. ”En mä nyt sellasta halua, pikkuveli. Varotan vaan, et
muutkin huomaa pian.”<o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;"> Baski vastasi rutistukseen. ”Huomatkoon,
isoveli. Oot rakas.” <o:p></o:p></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">He
nukahtivat päät samalla tyynyllä, katsellen toistensa tuttuihin silmiin.<o:p></o:p></span></span></p><p><span style="font-size: 12pt; line-height: 107%;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></p><p style="text-align: center;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 107%;"><span style="font-family: inherit;">---------------------</span></span></p><p><span style="font-size: 12pt; line-height: 107%;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Lurin
yössä tuoksui vahvojen leyhäysten välissä hento neilikka. Baski venytteli
vaatimattomassa vuoteessaan sotilaiden majoitustiloissa. Serjan koko muu kaarti
nukkui jo, Iljan sänky tosin oli tyhjä. Baski oli itsekin palannut vasta hetki
sitten hiljaa hiipien. He olivat ainoita säännöllisesti yöjalassa käyviä, Perm
ja Dolma kunnioittivat liikaa Bjarmiaan jääneitä vaimojaan tyydyttääkseen muut
kuin täysin pakottavat halut ja Joikaa seksi ei kiinnostanut ylipäänsä. Mesh
taas oli mielenlaadultaan liian eteläläinen juostakseen viikoittain huorissa. Pian
Baski kuuli pehmeää kolinaa, joka paljasti Iljan tulon ja sen, että tämä oli
jonkinasteisessa humalassa. Mies tömähti oven vieressä olevalle sängylleen ja
suki vaaleaa hiuspehkoa. </span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">”Tulishitko?” Ilja kysyi sammaltaen. </span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Baski huokasi,
mutta meni kuitenkin ja paneutui pitkäkseen toisen viereen. ”Sä haiset”, hän
suhisi, ettei herättäisi muita. </span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">”Join muutaman liikaa. Mitesh Wahlin kans?”
Ilja suhisi takaisin. </span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Baski vetäytyi vaistomaisesti lähemmäs tämän vartaloa. ”Mä
saan sustakin enemmän irti, ku siitä. Ei olis tosin kannattanu möläyttää tota
sille.” </span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: inherit;"><span style="font-size: 12pt; line-height: 150%;">Hän odotti vastaukseksi naurahdusta, mutta sitä ei tullut. </span><span style="font-size: 12pt;">”Kushinen
ilta siis kummallakin.” Ilja vaikutti jotenkin ponnettomalta. </span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: inherit;">”Onks kaikki
hyvin, isoveli?” Baski silitti valuneita hiuksia pois kasvojen edestä. </span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: inherit;">”Äh,
joku outo koti-ikävän puushka kai. Emesshallakin oli toinen ashiakash. Ei täsh
mitään. Parempi nyt, ku shä oot shiinä.” Ilja kiskoi hänet aivan kiinni
itseensä. </span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: inherit;">Baskin läpi kävi yllättävä kylmänväristys. Tällainen haikeus ei
voinut olla hyvä merkki. ”Älä ny hempeile. Huomenna päästään harjotteleen
pitkästä aikaa kunnolla. Se saa sut unohtamaan ikävät ja kohmelon, joka sulla
taatusti aamulla on”, hän kuiskasi teeskennellyn kepeästi. </span></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: inherit;">Ilja ei vastannut ja
Baski luuli tämän jo sammuneen kuullessaan henkäisyn: ”Sä oot mulle helvetin
tärkee”.</span></span></p><p><span style="font-size: 12pt;"><span style="font-family: inherit;"><br /></span></span></p><p style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit;">-Roona-</span></p>Srcibere scienshttp://www.blogger.com/profile/16608486229318830020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3941588182430866550.post-21079218360945526452024-01-02T05:36:00.000-08:002024-01-02T05:36:56.602-08:00Mietteitä kirjasta XCIX: Kirjoituksia kellarista, Etelä ja pohjoinen sekä Saatanalliset säkeet<p> Heippa!</p><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><i><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Ihminen
on salaisuus. Jos koko elämäsi ratkot tuota salaisuutta, älä sano käyttäneesi
aikaa hukkaan. Minä syvennyn tuohon salaisuuteen, sillä haluan olla ihminen.”</span></i><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"> Kirjoituksia
kellarista on viiltävä tutkielma yksinäisyydestä, raadollinen rakkaustarina,
hurja filosofinen julistus, modernin kirjallisuuden hämmentävä klassikko.
Kellariinsa eristäytyneenä kertoja käy vimmaista taisteluaan maailmaa vastaan.
Mies on ristiriitainen hahmo, joka suomii terävän ironisella otteella ihmisen
heikkouksia – myös omiaan. Dostojevskin varhainen klassikko on
tajunnanräjäyttävä romaani ja samalla se peruskivi, jonka varaa hänen myöhemmät
suuret teoksensa on rakennettu. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Olisinpa
toivonut, että jälkisanat olisivat olleet kirjan alussa alkusanoina. Ne
olisivat antaneet oikean orientaation ja taustan lukea etenkin teoksen
ensimmäistä Kellari-osaa. Nyt kauhistuin ja mietin, miten pystyn lukemaan koko
kirjan, jos se on kokonaan moista julistusta ja niinpä ensimmäinen osa tuli
lähinnä rämmittyä läpi. Toinen osa olikin proosallisempi ja sitä kautta
helpompi ja pidinkin siitä enemmän. Päähenkilö, kellarin asukas, oli hyvin
vimmainen ja kiivas. Hän on myös vihainen ja ainakin päällepäin katkera. Oliko
hän sitten oikeasti katkera jää varmaan jokaisen lukijan oman tulkinnan varaan.
Miksihän Apollon oli päähenkilön palvelijana, kun hän kerran oli myös räätäli?
Kai lisärahan vuoksi, mutta eikö siinä tapauksessa olisi kannattanut hommata
vähän rikkaampi isäntä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Etelä ja
pohjoinen on neliosaisena julkaistavan Kotkasoturien tarun päätösosa. Huikea
seikkailu vie lukijan matkalle lähes tuhannen vuoden takaiseen Kiinaan,
pelottomien wulinin sankareiden, salaperäisiä oppeja vaalivien mestareiden,
miekkailijaneitojen ja taolaisten munkkien maailmaan. Guo Jingin ja Huang
Rongin rakkaus joutuu koetukselle, kun Guo Jing kutsutaan takaisin Mongoliaan
palvelemaan Tsingis-kaanin joukoissa. Lopulta on kuitenkin edessä vaikea
valinnan hetki: jäädäkö pohjoiseen vai palatako vanhempien kotiseudulle
eteläiseen Kiinaan. Myös Huavuoren suuren voimainmittelön aika lähestyy, eikä
Ouyang Feng aio antaa periksi ennen kuin Yhdeksän yinin totuuden salaisuudet
ovat ratkenneet. Jin Yong on kiinalaisen wuxia-kirjallisuuden legenda.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Olen jo
kasvanut kiinni tähän sarjaan ja sen tyylikin tuntuu tutulta ja kotoisalta.
Mongolien osuuksia on aina hauska mielessään verrata Conn Igguldenin
Valloittaja-sarjaan. Muistaakseni siinä Khojin ei ollut yhtä suuri suosikki
isänsä silmissä, Kotkasoturien tarussa hän määräilee jo veljiäänkin. Guo Jing
ja Huang Rong ovat suloinen pari. Guo Jingin saarna ei ehkä ehtinyt
vaikuttamaan Tsingis-kaanin, mutta hänen poikansa ja pojanpoikansa jo säästivät
kaupunkeja ja asuivat niissä itsekin. Ouyang Feng sai kyllä ansionsa mukaan.
Mielenkiintoista nähdä palaako hänen järkensä jatkossa. Pidän edelleen siitä,
että kaikki kunnioittavat toisiaan (tai ainakin toistensa taistelutaitoja)
hyvin suuristakin mielipide-eroista huolimatta. Jään innolla odottamaan
Kotka-trilogian seuraavia osia.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Raivoisa
ja loistelias jälkikolonialistisen maagisen realismin mestariteos Saatanalliset
säkeet ei jätä ketään kylmäksi. Kun lentokone räjähtää pirstaleiksi Englannin
kanaalin yllä, mereen putoaa kaksi näyttelijää. Kuin ihmeen kaupalle he
selviävät pudotuksesta hengissä, vaikkakin he yhtäkkiä huomaavat, että Gibreel
on saanut itselleen sädekehän ja Saladin taakakseen sarventyngät… Vuosituhannet
kattavassa huikeassa kertomuksessa uskontojen synnyt ja siirtolaisuuden
ongelmat sekoittuvat unten maailmaan sekä ihmiselämän alituiseen
problematiikkaan, rakkauteen ja kuolemaan. Teoksen näyttämönä toimii koko
mystinen maailmankaikkeus. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Olipas
aikamoinen teos. Alkuun ehkä vähän vaikea lukea, mutta kun tyyliin tottui,
lukeminenkin helpottui. Jos joskus on hankala ymmärtää, miksi jokin kirja on
kovin kontroversaali, niin Saatanallisten säkeiden kohdalla kyllä ei. Rushdie
kuvailee profeetta Muhammedia ja tämän enkeli Gabrielilta saamia näkyjä
(käytännössä Koraanin sisältöä). Kuvailu on korkeakirjallisessa mielessä
viihteellistä eikä liene ollut vanhoillisten muslimien mieleen (ja tuskinpa
erityisesti liberaalienkaan). Saladin ja Gibreel olivat aika outo parivaljakko.
Pidin Alleluia Conesta lättäjalkoineen (pystyin samaistumaan jonkin verran,
vaikka Allie oli epäilemättä ollut kateellinen minun vielä varsin korkeista
jalkaholveistani). <o:p></o:p></span></p><br /><p></p><p style="text-align: center;">-Roona-</p><p style="text-align: center;"><br /></p><p><br /></p>Srcibere scienshttp://www.blogger.com/profile/16608486229318830020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3941588182430866550.post-19983127978984097352023-12-26T00:42:00.000-08:002023-12-26T00:42:56.537-08:00On jouluilta pimennyt<p> Heippa!</p><p><br /></p><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">On
jouluilta pimennyt<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">tienoota
valaisee vain kuu<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">yksin
kävelen, hankeen jäljet jää<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">kohti
pellon laitaa vie hitaat askeleet<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Tähtivalon
nään<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">ja
kylmän avaruuden kokonaan<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">jää valosaaste,
häly kaupungin<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">ja
mielen kohti suurempaa suuntaa<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Missä on
tieni määränpää?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Keneen
minusta jälki jää?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Tähtipölyäkö
olen vain?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Keltä
elämän lahjaks sain?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Jo
pakkanen poskea nipistää<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">ja nenää
salakavalasti pussaa<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">`Älä
sinä ihmislapsi<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">moisella
päätäsi vaivaa!<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">On
taivas suuri<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">ja
elämäsi sille silmänräpäys<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">mut
mielikuvituksellas voi<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">sen
ääriin ratsastaa´<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Nyt
huokaan, käännyn takaisin<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">kohti
vanhaa taloa<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">jonka
ikkunoista kutsuvasti<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">loistaa
lämpöö, valoa<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><o:p> </o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Palaan
luokse muiden<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">syön,
laulan, iloitsen<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">mut
käydessäni nukkumaan<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">yhä
tähtiä muistelen<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: Garamond, serif;">-Roona-</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: Garamond, serif;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: Garamond, serif;"><br /></span></p><div style="text-align: center;"><br /></div><p></p>Srcibere scienshttp://www.blogger.com/profile/16608486229318830020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3941588182430866550.post-26173855907938807782023-12-18T22:43:00.000-08:002023-12-18T22:43:07.110-08:00Elokuvissa LXXXI: Nälkäpeli: Balladi laululinnuista ja käärmeistä<p> Heippa!</p><p><br /></p><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Elokuva
perustuu Suzanne Collinsin kirjaan, joka on aiemman Nälkäpeli-trilogian esiosa.
Osissa näyttelevät Tom Blyth (Coriolanus Snow), Rachel Zegler (Lucy Gray
Baird), Hunter Schafer (Tigris, Coriolanuksen serkku), Fionnula Flanagan
(vanharouva, Coriolanuksen isoäiti), Josh Andrés Rivera (Sejanus Plith), Peter
Dinklage (rehtori Highbottom), Viola Davis (tohtori Volumnia Gaul) ja Jason
Schwartzman (Lucky Flickerman). Ohjauksesta vastaa aiemmistakin
Nälkäpeli-leffoista tuttu Francis Lawrence.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Oli
jotenkin vaikea valita, mitkä nimet kirjoittaisin tuohon ylle. Kirjassa muut
ohjaajat, Coriolanuksen luokkatoverit, pääsevät paljon enemmän esille, kun nyt
osa ei tule edes mainituksi. Esimerkiksi Ringin sisarukset, jotka
tribuutteineen kuolevat areenan pommituksessa, jätetään kokonaan huomiotta.
Heidän kuolemansa lienee ollut yhtä suurena tekijänä Gaulin kostossa kuin Felix
Ravinstillin (tai no, tietysti Felix oli presidentin poika, mutta joka
tapauksessa kirjassa Ringitkin huomioitiin Gaulin puheessa). Tämä on huono asia
myös Coriolanuksen hahmokehityksen kannalta, koska esimerkiksi Clemmie jää
todella irtonaiseksi ja hänen ”tapaturmansa” käärmeiden kanssa vaikuttaa
Coryoon paljon enemmän kuin elokuva kertoo. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Kirja on
– niin hassulta kuin se viihteellisen young adult -teoksen kohdalla sanoa –
ennen kaikkea luonnetutkielma. Sitä on vaikea tuoda valkokankaalle, ainakaan
samaan tapaa kuin aiempia Nälkäpelejä. Monet asiat suorastaan juostaan läpi,
jopa itse peli, vaikka se onkin väkivaltaisempi ja toiminnantäyteisempi kuin
kirjassa. Aika ironista, että elokuva tekee pelistä katsojaystävällisen, kun
kirjassa nimenomaan korostetaan, että se oli katsojille varsin kyllästyttävä
(siis myös tämä juuri pelattava kymmenes peli). En tiedä miksi kamerat näkivät
myös salakäytäviin, minusta niiden puutteen oli idea luoda odottavaa
jännitystä, koska kaikki tribuutit (jotka säilyivät pelin alusta) oleilivat
siellä. Ja miten hitossa Coriolanus pääsi areenalle tarkastamaan niitä? Sejanuksen
piti lahjoa rauhanvartija päästäkseen sisään. Vähän hassua, että elokuvaan on
päästetty pujahtamaan tällaisia epäloogisuuksia, koska kirjassa ne menevät ihan
järkevästi (Coryo ei käy areenalla, Sejanus livahtaa sinne salaa). Näitä oli
itse asiassa muitakin, mutta niitä ei ole tässä syytä sen kummemmin eritellä.
Mietin vain huomasiko kirjaa lukematon, koska osa niistä olisi ainakin minua
hämmentänyt. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Pidin
siitä, että Tigriksestä oli tehty vielä enemmän Coriolanuksen omatunto, vaikka
siitä oli viitteitä kirjassakin. Lucy Grayn laulut oli toteutettu hyvin ja
Rachel Zieglerillä on hieno ääni. Akatemian univormu oli superouto
hamehousuyhdistelmä, mutta muuten tykkäsin puvustuksesta. Lucy Gray oli alussa
jotenkin kärkevämpi kuin kirjassa ja elokuva hyppi tämän ja kirja-Lucyn välillä
koko kestonsa ajan (joskin mielestäni kirja-Lucy oli enimmän ajan esillä, mistä
toki kiitos käsikirjoittajille ja ohjaajalle). <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Joku
arvostelija oli kirjoittanut Balladin olevan epäonnistunut Nälkäpelin uudelleen
lämmittely. Vaikka kirjan ja elokuvan välillä on tehty paljon isojakin
muutoksia, minusta kirjan lukeminen paransi katsomiskokemusta. Enkä usko, että
kukaan kirjan lukenut pitää tarinaa uudelleenlämmittelynä, vaikka ei
tykkäisikään leffasta. Itse jään positiivisen puolelle, vaikka täydellisyydestä
ollaan vielä kaukana. Kaikki kunnia niille, jotka ovat tuoneet valkokankaalle
melko valkokangasepäystävällisen kirjan jokseenkin onnistuneesti.<o:p></o:p></span></p><br /><p></p><p style="text-align: center;">-Roona-</p><p><br /></p><p><br /></p>Srcibere scienshttp://www.blogger.com/profile/16608486229318830020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3941588182430866550.post-25449529144021278922023-12-11T22:47:00.000-08:002023-12-11T22:47:17.466-08:00Sirpaleita (elämästä), osa 9<p> Moikka!</p><p><br /></p><p>Disclaimer: Tämä on fanifiktiota. Harry Potterin hahmot ja maailma kuuluvat J. K. Rowlingille ja Warner Bros:lle. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.</p><p><br /></p><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Vuosi oli
hurahtanut, vaikka aika tuntui mataneen. Weasleyt istuivat kuistilla
viettämässä loppukesän iltapäivää, kun Harry poksahti pihaan. Percyä hymyilytti
äidin juostessa huseeraamaan vieraan ympärille, mutta hän vakavoitui
huomatessaan pojan ilmeen. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: Garamond, serif; font-size: 12pt;">Harry käveli heidän luokseen Mollyn käsipuolessa.
”Olin tutkimassa Kalkaroksen jäämistöä. Minähän kerroin, että sain kutsun.” </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: Garamond, serif; font-size: 12pt;">Niin, Harry oli lähettänyt sekä sanan että kirjeen Ginnyn mukana, kun tämä oli
tullut muutamaksi päiväksi Kotikoloon. Käytännössä Ginny asui Harryn luona
Kalmanhanaukiolla. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: Garamond, serif; font-size: 12pt;">”Ei sillä turkasella varmaan paljon ollut”, Ron tuhahti
happamesti. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: Garamond, serif; font-size: 12pt;">Harry huoahti. ”Niin vaatteita lähinnä ja sen sellaista, tiedättehän.
Mutta hyvästä piilosta, aivan erään kaapin perältä löysin muistopullon. Sen voi
katsoa Dumbledoren vanhassa ajatuseulassa, kysyin jo McGarmivalta. Etiketin
yläosa on sutattu, mutta alhaalla lukee selvästi Percy Weasley.” </span><span style="font-family: Garamond, serif; font-size: 12pt;">Hän veti
pullon taskustaan ja ojensi sen Percylle, jonka kasvot olivat valahtaneet
harmaiksi. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: Garamond, serif; font-size: 12pt;">”Pitääkö hänen kiusata Perceä vielä haudan takaakin?” Charlie
murahti. ”Pahoittelut, Harry.” </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: Garamond, serif; font-size: 12pt;">”Hän on ollut kurja vähän kaikille. En halua
lakaista pois huonoja asioita vaan tuoda esille hyvät”, Harry totesi säestäen
sanojaan olan kohautuksella.</span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Percy
tuijotti pullossa haihtuvaisena leijuvaa muistousvaa. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Onko siinä ollut alun
perin minun nimeni, kultaseni?” </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Kaikki häntä ja isää lukuun ottamatta kääntyivät
katsomaan Mollya kysymyksestä yllättyneinä. Sillä hetkellä Percy toivoi
ensimmäistä kertaa elämässään, että he kaikki olisivat jästejä, koska silloin
olisi vain voinut todeta, että suttaus oli silmälle liikaa. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Haluatko, että
katson loitsulla?” hän onnistui kysymään. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Molly pyöritti päätään. ”Ei tarvitse.
Haluaisin kuitenkin nähdä sen sinun kanssasi, jos se sopii sinulle.” </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Percy
nyökkäsi luoden katseen hämmentyneisiin sisaruksiinsa ja pöllämystyneeseen
Harryyn. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Mitä tämä oikein on, äiti?” Billin ääni oli hyvin vakava. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Molly
huokasi raskaasti. ”Keskustelemme asiasta, kunhan olemme Percyn kanssa nähneet
tuon muiston. Harry-kulta, luuletko, että rehtori McGarmiwa panisi kovasti
pahakseen, jos ilmiintyisimme nyt heti Tylypahkan maille? Hänhän on siellä,
eikö vain?” hän totesi kääntyen Harryn puoleen. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Ei ja on hän siellä… ööh…”,
poika-joka-elää ei keksinyt muuta sanottavaa ja napsautti suunsa kiinni. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Molly
meni hakemaan sauvansa. Percy lähti kiltisti hänen peräänsä juuri, kun muu
perhe sai sanaisen arkkunsa auki. He ilmiintyivät pois keittiössä ja katraan
tyynnyttely jäi Arthurille. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">He
poksahtivat niin lähelle Tylypahkaa kuin se vain oli mahdollista. He törmäsivät
melkein heti Hagridiin, jota pyysivät viemään heidät McGarmiwan puheille. Rehtorin
kanslia oli muuttunut siitä, kun Percy oli viimeksi ollut siellä. Varmaankin
rohkelikon aiempi tuvanjohtaja oli uudelleensisustanut sitä. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">McGarmiwa tervehti
heitä lämpimästi, mutta hän oli ihmeissään. ”Potter kyllä lähetti minulle
suojeliuksen, jossa kysyttiin ajatusseulan käytöstä. Luulin, että hän tarkoitti
itseään”, hän sanoi ohjatessaan vieraat esineen luo. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Severus Kalkaroksen
jäämistöstä löytyi muisto, joka oli osoitettu Percylle”, Molly selitti. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Percy
tunsi McGarmiwan terävien silmien viivähtävän itsessään ja arveli rehtorin
päätelleen jotain oikeaan suuntaan. Nainen lausui loitsun ja kaatoi Percyn
ojentaman pullon sisällön altaaseen. ”Painakaa kasvonne hahtuvien pintaa, niin
pääsette sisään muistoon”, hän vielä ohjeisti. Molly ja Percy tekivät työtä
käskettyä.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">He
olivat melko vaatimattoman näköisen mökin ainoassa huoneessa. Kalkaros istui ja
tuijotti noidankattilaa, jossa oli kaiketi taikajuomaa. Percyä kylmäsi hänen
huomatessaan, että yksi huoneessa olijoista oli Bellatrix Lestrange. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Mutta
Weasleythän ovat puhdasverisiä”, Kalkaros totesi lyödyllä äänellä. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Bellatrix
leikitteli sauvallaan tullessaan lähemmäksi lattialla istuvaa poikaa.
”Verenpettureita he ovat. Ei sellaisista ole väliksi. Mestari haluaa
uskollisuuden osoituksen.” Percystä tuntui, että uskollisuuden osoituksen
halusi yhtä lailla tuo hulluus silmissään kiiltävä noita. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Hän päästää sinut
helpolla poika. Ei tarvitse tappaa ketään”, murahti Bellatrixin viereen tullut
mies, jonka Percy nyt tunnisti tämän puolisoksi Rodolphukseksi. Äiti puristi
hänen kättään niin tiukasti, että sattui. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”En ole
koskaan tehnyt sellaista… minä” Kalkaroksen sanat haipuivat pois. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Bellatrix
naurahti häijysti. ”No, se ei ole vaikeaa. Varsinkin, kun juot tuon
keittelemäsi liemen.” </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><i>He vaativat häntä raiskaamaan minut</i>, Molly kuiskasi
järkyttyneenä. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Percy esti vaivoin yökkäyksen. Hän oli kuullut, että
kuolonsyöjien initaatioriitit olivat hirvittäviä, mutta mitään tällaista hän ei
ollut voinut kuvitella. Kalkaros tuijotti jälleen pataa. Percy yritti kurkistaa
mitä kummaa siellä oli, sillä he seisoivat juuri pojan selän takana.
Maitomainen neste muodosti pintaansa kauniita kiehkuroita. Äkkiä Bellatrix oli
siinä ja Percy perääntyi lähes hypähtäen. Nainen kauhaisi lientä parempia
päiviä nähneeseen kolpakkoon. Hän astui Kalkaroksen luo niin lähelle, että
saattoi asettaa astian pojan huulille.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Pistähän
vauhtia.” </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Kalkaros avasi kiltisti suunsa ja nieli kaiken mukin sisällön. <i>Sen
takia hän tuoksui kitkerältä juurikkaalta</i>, Molly mutisi kuin itsekseen. Muisto
sumeni ja päättyi. He nostivat kasvonsa seulasta. McGarmiwa mittaili heitä ja
käski sitten kummankin topakasti istumaan. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Minä kaadan teille lasit
tuliviskiä. Näytätte olevan sen tarpeessa.” </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Viski poltti matkalla alas, kun
Percy kaatoi snapsin kurkkuunsa. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Mistä tässä oikein on kysymys?” McGarmiva
kysyi lempeästi. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Äiti huokasi raskaasti ja Percy käsi hakeutui vaistomaisesti
hänen olalleen. ”Jos et pahastu Minerva, meidän on keskusteltava kaikesta ensin
perheen kesken.” Toinen nainen nyökkäsi tässä välissä. ”Ja pyytäisin, että
toimittaisit tuon muiston taikaministerille. Siinä on tärkeää todistusaineistoa
kuolonsyöjien teoista.” <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Tietenkin
Molly.” </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Rehtori ei kysellyt sen enempää. <i>Vaikka hänellä täytyy olla tuhat
kysymystä</i>, Percy ajatteli. Äiti nousi ja McGarmiva saattoi heidät aina tilusten
laidalle saakka, josta he saattoivat ilmiintyä kotiin. Kotikolon olohuoneessa
kihisi, kun he astuivat sisään. Molly istahti Arthurin viereen sohvalle, johon
Charlie teki tilaa, mutta Percy jäi seisomaan perheenjäsentensä rinkiin. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Mitä
siinä muistossa oli?” Ginny ei enää kyennyt pitämään kysymystä sisällään. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Percy
tunsi palan nousevan kurkkuunsa. Isä oli kiertänyt kätensä äidin ympäri. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Tämä
on aloitettava paljon kauempaa kuin muistosta”, äiti huokaisi hiljaa. Hänen
poskilleen valui kyyneleitä. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Jospa minä kerron”, Percy änkytti. ”Severus
Kalkaros oli minun isäni.”<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Tyrmistys
oli käsinkosketeltava. Fleur kätki kasvonsa Billin olkapäähän, Ron ja Hermione
puristivat toistensa käsiä ja Ginny työntyi kiinni Harryyn. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Mutta eihän se ole
mahdollista. Ei voi olla”, George sopersi. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Percy puri hampaansa yhteen. ”On se.
Minä sain alkuni, kun… Hän lunasti sillä tavalla paikkansa kuolonsyöjissä.”
Kukaan ei sanonut vähään aikaan mitään. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Kuinka kauan olet tiennyt tästä?”
Charlie osoitti sanansa Percylle, joka joutui kröhäisemään kurkkunsa auki. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Sain tietää viimeisellä lukukaudellani. Kalkaros oli unohtanut äidin
kirjoittaman viestin pöydälleen ja minä luin sen.” </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Entä sinä, isä?” Bill kysyi
Arthurilta. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Äitinne kertoi minulle sen jälkeen, kun Harry oli valittu
Kolmivelhoturnajaisiin. Meillä oli täällä kokous, jossa Kalkaroskin oli mukana.
Hän paljasti silloin Mollylle, että asia oli selvinnyt Percylle useita kuukausia
sitten.” <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Ron
aukoi suutaan ja värisi silminnähden raivosta. <i>Tuo olisi huvittavaa, jos
tilanne olisi toinen</i>, Percy ajatteli, sillä Hermione oli jopa kaapannut veljen
kainaloonsa rauhoittaakseen tätä. Ginny oli mennyt äidin luo ja tarttunut tätä
käsistä. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Kun puhe taaskin jähmettyi, Arthur otti ohjat käsiinsä. ”Äitinne on
parasta mennä lepäämään hetkeksi. Tällaista on kova kertoa omille rakkaille
lapsilleen.” Hän ohjasi kiitollisen näköisen Mollyn pois olohuoneesta. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Kului
ehkä minuutti ja sitten Ron räjähti. ”Kai sen paskiaisen muisto sentään oli
anteeksipyyntö?” </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Percy tunsi, kuinka kaikki odottivat häneltä vastausta. ”Ei
ollut. Me vain näimme, millaiset olosuhteet vaikuttivat… tekoon.” </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Mitkä ne
sitten olivat?” kysyi luonnottoman vaaleaksi kalvennut Harry. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Percyn
teki mieli oksentaa palatessaan muistoon. ”Hänelle juotettiin jotain lientä,
pimeää taikuutta varmaan. He tiesivät, ettei Kalkaros pystyisi tekemään sitä
ilman, vaikka kovasti halusikin osoittaa olevansa arvollinen kuulumaan
Tiedät-kai-kenen seuraajiin. Minä… minusta tuntui siltä, että Bellatrix
Lestrangella oli pitkät kyntensä pelissä siinä, mikä… tehtävä… Kalkarokselle
lopulta annettiin.” Hänen oli pakko pysähtyä, sillä ajatus siitä, että hän oli
saanut alkunsa ilman rakkautta kummaltakaan puolelta, kuristi häntä, kuten
useasti aiemminkin. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Harry nyökkäsi konemaisesti ja vetäytyi Ginny vanavedessään
keittiöön. Se oli kuin lupa muillekin lähteä huoneesta. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Percy
käveli kuistille ja päästi hengityksensä raskaasti ulos. Hän tuijotti
loppukesän kukoistavaa nurmea ja koetti rauhoittua. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Perce” Percy hätkähti
takaansa kuuluvaa heikkoa ääntä. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">George tuli hänen vierelleen. Veli oli laiha
ja riutunut. <i>Oli liikaa hänelle kuulla tämä</i>, Percy mietti. Georgen alkaessa
itkeä hän kääntyi taputtaakseen tätä lohduttavasti selkään, mutta Georgepa tarrautuikin
häneen ja hän tunsi veljen kasvot rintaansa vasten. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Georgie”, hän mumisi
kykenemättä kokonaan peittämään yllättyneisyyttään tämän tunteenosoitukseen. Percy
kuitenkin sai sormensa upotetuksi silittämään veljensä punaista tukkaa.
”Anteeksi, Georgie, anna anteeksi”, hän kuiskasi käheästi. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">George nosti
kyyneleisen katseensa häneen. ”Minä… lu-luulin hetken…että… kauhean hetken…
sinä et ole veljemme ollenkaan”, hän virkkoi katkonaisesti. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Percy
pysäytti kätensä. ”Olen pahoillani, etten se ollut minä.” </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Georgen ote piukkeni
lähes ilmat pihalle työntäväksi. ”Ei… mi-minä kuolen, Perce, jos menetän vielä
yhdenkin teistä. Fred…” hänen äänensä murtui nyyhkytykseksi. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Percy painoi
Georgen takaisin syliinsä. Hänen sydämensä oli kuin varkain hieman keventynyt. <i>Minulla
on perhe, joka rakastaa minua kaikesta huolimatta</i>, Percy ajatteli ja halasi
pikkuveljeään tiukemmin.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><i>Loppu</i></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">-Roona-</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><p></p>Srcibere scienshttp://www.blogger.com/profile/16608486229318830020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3941588182430866550.post-64528403376235616922023-12-05T09:13:00.000-08:002023-12-05T09:13:07.853-08:00Mietteitä kirjasta XXCVIII: Värittömän miehen vaellusvuodet, Suojelija ja Sarasvatin hiekkaa<p> Heippa!</p><p><br /></p><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Tsukuru
Tazaki kuuluu viiden nuoren tiiviiseen porukkaan. Kaksi tyttöä ja kolme poikaa
ovat luvanneet pysyä parhaina ystävinä ikuisesti. Mutta kun Tsukuru eräänä
päivänä yrittää soittaa ystävilleen, yksikään heistä ei halua puhua hänen
kanssaan. Käy selväksi, että Tsukuru on noin vain suljettu ulos porukasta.
Siitä lähtien selittämätön hylkääminen varjostaa Tsukurun koko elämää. Hänestä
tulee oman elämänsä sivustakatselija, väritön mies. Vuosia myöhemmin Tsukuru
tapaa neuvokkaan Saran ja rakastuu. Sara kuitenkin vaistoaa, että menneisyys
painaa Tsukurun mieltä edelleen, eikä halua ryhtyä vakavaan suhteeseen ennen
kuin Tsukuru on selvittänyt, mitä ystävyksien kesken oikein tapahtui. Saran
avulla Tsukuru kerää rohkeutensa ja lähtee matkalle menneisyytensä hämärimpiin
kerroksiin. Arvoitusta selvittäessään Tsukuru päätyy myös Suomeen, jonne yksi
entisistä ystävistä on muuttanut.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Värittömän
miehen vaellusvuodet olikin erilainen kuin aiemmin lukemani Murakamit. Tyyli on
kyllä hyvin tuttu, mutta hahmoilla on nimet toisin kuin yleensä. Nimillä on
vieläpä varsin suuri merkitys, ainakin päähenkilön mielessä. Viisikko vaikutti
minusta hyvin tavalliselta nuorten muodostamalta tiiviiltä porukalta. Tätä
kirjoittaessa tulee mieleen huono analogia Harry Potterin Kelmeihin, mutta itse
ymmärsin tämän viisikon haikailun paremmin kuin monien Potter-fanien haikailun
Kelmeihin. Tässä nimenomaan se viisikon yhteys ja harmonia olivat tärkeät, kun
Kelmeissä taas korostuivat mahtavat yksilöt, jotka olivat kohtalon oikuista
päätyneet yhteen. Sara oli reipas hahmo ja pidin myös Haidasta ja olisinkin
toivonut, että olisi saatu tietää, mitä hänen elämän tielleen tapahtui.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><i><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Kaksi
legendaarista taistelua. Yksi peloton soturi. Antiikin Kreikan taistelukentille
sijoittuva sarja jatkuu. </span></i><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Themistokles johtaa sotien runtelemaa
Ateenaa. Hän on menettänyt suosiotaan, mutta kahta asiaa ei kukaan voi kiistää:
Themistokles on ansioitunut soturi, ja Persian armeija lähestyy. Themistokleen
on taisteltava suojellakseen kaupunkiaan, eivätkä persialaiset ole ainoa sitä
uhkaava vihollinen. Ylittämätön Conn Iggulden ei vain kuvaile legendaarisia
taisteluita ja antiikin maailmaa, vaan herättää historian eloon. Kuin olisi
itse taistelukentällä, taistelemassa henkesi puolesta.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Takakannen
on kyllä kirjoittanut joku Themistokleen todellinen fanipoika, koska ei hän nyt
ihan noin keskeinen kirjassa ole. Aristeides, Ksantippos ja spartalaiset,
puhumattakaan persialaisten upseereista ja Makedonian Aleksanterista,
näyttelevät hyvin tärkeitä osia Igguldenin tarinassa. On syytä ottaa huomioon,
ettei Themistokles osallistunut Plataiain taisteluun eikä Mykalen
meritaisteluun, vaan oli näiden aikana nimenomaan hallitsemassa Ateenaa ja sen
siviilejä. Minua vähän hämmensi, kun Arifron pääsi kansankokoukseen jo
täytettyään kahdeksantoista, mutta useammin kuitenkin sanottiin, että miehen
piti olla kolmekymmenvuotias voidakseen osallistua. Ateenalaiset miehet
saavuttivat täysivaltaisen kansalaisuuden meidän kannaltamme melko myöhäisellä
iällä. Muistelisin, että oikeus äänestää tuli vasta silloin kolmekymppisenä eli
Iggulden ei vain tehnyt sitä tarpeeksi selväksi. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Sarasvatin
hiekkaa on ekologinen jännitysromaani. Se on fiktio, jonka lähtökohta on tosi:
Intian länsirannikon merialueiden pohjalta löydettiin vuonna 2001 meren pinnan
nousun hukuttamien suurten kaupunkien raunioita. Intialainen meriarkeologi
Amrita Desai tutkii merenpohjalta löytynyttä rauniokaupunkia. Mitä alueella
oikein tapahtui kymmenen tuhatta vuotta sitten? Mikä pysäytti elämän
kaupungeissa siihen paikkaan? Desai tarvitsee tutkimuksiinsa erikoissukellusveneen,
ja työtoveriksi ilmaantuu outo mies, venäläinen Sergei Savelnikov. Juuri samaan
aikaan Grönlannin mannerjäätiköllä alkaa tapahtua odottamattomia asioita.
Suomalainen jäätikkötutkija Kari Alanen törmää tekijään, joka yhdistää
Cambaynlahden rauniot, Grönlannin mannerjäätiköt ja Bahamasaarten suuret,
mystiset kivenlohkareet toisiinsa yllättävällä tavalla. Pienistä puroista
syntyy suuri virta ja pian tajutaan, että ihmiskunnan tulevaisuus on
vaakalaudalla, nyt on tosi kyseessä. Mutta onko tutkijoilla aikaa tarpeeksi?
Entä pystyvätkö vallankäyttäjät tekemään kyllin nopeasti oikeita päätöksiä ja
riittävätkö nekään enää?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Tätä oli
mielenkiintoista lukea nykytilanteesta käsin. Sergei jutteli Venäjän
presidentin kanssa puhelimessa perin rennosti ja mutkattomasti. Tutkijat olivat
kyllä äärimmäisen huolissaan tilanteesta, mutta minulle jäi epäselväksi kuinka
paljon ”ulkopuolinen” maailma oli romaanissa tilanteen tasalla. Missään
vaiheessa ei puhuttu esimerkiksi yleisestä paniikista, jota vastikäinen
koronapandemiakin aiheutti. Kirjassa kuitenkin suljettiin käsittääkseni iso
määrä ydinvoimaloita hyvin nopealla aikataululla, joten luulisi, että
tavallisille kansalaisillekin tuli/annettiin jotain tietoa, jos ei muuten niin
siitä, miksi moni menetti työpaikkansa (oletan, että ydinvoimala työllistää
melko paljon porukkaa). En pitänyt Isomäen tyylistä kirjoittaa parisuhteita, se
oli jotenkin todella neutraali, siis sellainen tididii mepä ollaan tässä
naimisissa tai tididii tässä rakastuttiin ja päätettiin mennä naimisiin. Muuten
tykkäsin kirjasta kyllä kovasti.<o:p></o:p></span></p><br /><p></p><p style="text-align: center;">-Roona-</p><p><br /></p><p><br /></p>Srcibere scienshttp://www.blogger.com/profile/16608486229318830020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3941588182430866550.post-3789082738835078122023-11-27T22:37:00.000-08:002023-11-27T22:37:29.739-08:00Sirpaleita (elämästä), osat 7-8<p> Moikka!</p><p><br /></p><p>Disclaimer: J. K. Rowling ja Warner Bros. omistavat Harry Potterin hahmot ja maailman. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.</p><p><br /></p><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">VII<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Taikaministerille
työskentely ei ollut aivan niin hohdokasta kuin Percy oli kuvitellut. Tietysti
se johtui osittain siitä, että Toffee hoiti työnsä itse eikä hänen ollut vielä
koskaan tarvinnut tuurata tätä. Hän tuijotti pöydällään olevia pergamentteja. Hän
oli aina halunnut ministeriöön, hän rakasti sitä mitä teki. Silti työ oli
välillä puhtaasti pakokeino kehää kiertävistä ajatuksista. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Percy oli pannut
välit poikki perheeseensä. Se oli tapahtunut vahingossa, hän oli tullut aivan
hulluksi, huutanut ja lopuksi pakannut laukkunsa ja lähtenyt. Isä ei ollut
ollut iloinen hänen pääsystään ministerin assistentiksi. Percy ei ollut edes
varma mitä kaikkea oli riidan aikana sanonut. Omassa mielessään hän oli
kirkunut, ettei edes ollut Arthurin poika, joten ei ollut väliä mitä tämä
ajatteli hänen pestistään.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Kahden
vuoden patoutunut turhauma oli pulpunnut pintaan sillä hetkellä. Hänellä oli
hatara mielikuva siitä, että oli kutsunut isää idiootiksi, isää, joka oli
korottanut ääntään vain kohtuullisesti riidan ollessa kiihkeimmilläänkin. Percy
häpesi käytöstään suunnattomasti. Mutta ei hänen ylpeytensä antanut palata
kotiinkaan häntä koipien välissä. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Riidan jälkeisenä yönä hän oli herännyt
matkustajakodin nitisevältä sängyltä kauttaaltaan kylmässä hiessä. Hän oli unen
keskellä tajunnut, ettei isä tiennyt. Nyt äiti oli varmaan kertonut samalla,
kun oli vakuuttanut, ettei Percyn puheista kannattanut välittää, kun tämä oli
huonoa, väärää verta. Hän ei nukkunut enää silmäystäkään ennen aamua. Hän
pelkäsi mennä kotiin.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Sitä
paitsi eivät hänen mielipiteensä siitä, että Harry ja Dumbledore liioittelivat
suuresti Tiedät-kai-kenen paluuta, olleet muuttuneet miksikään. Jos ministeriö
sanoi, ettei Tiedät-kai-kuka ollut palannut, niin hän ei ollut. Perhe uskoi
Harryyn vakaasti. Hänet heitettäisiin ulos kuin ruokkivaa kättä purrut koira.
Parempi olisi pysytellä työn touhussa ja toivoa, että asiat kääntyisivät joskus
paremmiksi. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Percy naputteli sauvallaan ja alkoi niputtaa hajallaan olevia
papereita. Kohta hänen pitäisi lähteä tyhjään asuntoonsa Lontoon
jästikortteleihin. Hän huokasi antaen pinojen laskeutua pöydälle. Percy nousi
ylös, asetteli tummaa päällyskaapuaan päälleen turhan pitkään ja pedantisti ja
sammutti huoneesta valot käden heilautuksella.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">VIII<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Percy
oli kuvitellut, että ministeriön luisuminen – ei kaatuminen – kuolonsyöjien
vallan alle oli hänen elämänsä kauhein päivä. Se ei kuitenkaan vetänyt
minkäänlaisia vertoja sille, kun hän oli katsellut veljensä ruumista Tylypahkan
taistelun tauottua ja Georgen itkevää hahmoa hellästi sen ympärille
kietoutuneena. Vasta hetki sitten hän oli vitsaillut Fredin kanssa siitä,
kuinka hän oli viimeinkin ollut valmis palaamaan ja myöntämään oman
tyhmyytensä. Kotikolossa vietettiin hiljaisia ja synkkiä päiviä. Äiti oli
itkenyt Percyä vasten ja sanonut olevansa onnellinen, että hän oli kotona nyt,
kun Fred ei koskaan enää palaisi sinne. Perhe oli hyväksynyt hänet mukaan
suremaan. Se ei tuntunut oikealta. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Percy
hipsi taas kerran ulos katselemaan tähtiä. Talo oli viimeinkin pikkutunneilla
nukahtanut ja hän oli uskaltanut lähteä vuoteestaan. Kesäyö oli lämmin ja
kirkas. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Etkö sinäkään saanut unta, poika?” </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Percy hätkähti, sillä hän ei ollut
lainkaan kuullut isänsä tuloa. Häntä riipaisi syvältä, kuinka vanhalta Arthur
oli kuluneiden viikkojen aikana alkanut näyttää. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Minä… sen olisi pitänyt olla
minä”, hän sai sanotuksi ennen kuin kyyneleet ehtivät poskille. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Arthur kietoi
kätensä Percyn hartioiden ympäri. ”Ei ikinä tuollaisia puheita… varsinkaan
äitisi kuulleen”, hän mumisi kuin itsekseen. ”Enkä minäkään halua menettää enää
yhtään poikaa. Teidän kaikkien pitää olla hautaamassa minua sitten kun aika
koittaa.” <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Percy
yrittää nähdä jotain sumentuneilla silmillään, jotka tavallisesti ovat niin
tarkat. ”Mutta minä en ole…” </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Arthur huokaa raskaasti. ”Minä tiedän. Mutta
hänkin on poissa kuten Fred.” </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Yhtäkkiä Percy huomaa painavansa kasvonsa isän
olkaan aivan kuin pienenä. ”Anteeksi… ihan kaikesta.” </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Sinä olet jo anteeksi
pyytänyt ja saanutkin.” </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Percy tuntee, kuinka isäkin värisee itkusta. Suden
hetki sulkeutuu ympärillä.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">-Roona-</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><br /><p></p>Srcibere scienshttp://www.blogger.com/profile/16608486229318830020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3941588182430866550.post-24521745491058689592023-11-20T22:32:00.000-08:002023-11-20T22:32:56.791-08:00Elokuvissa LXXX: Je´vida<p> Heippa!</p><p><br /></p><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Je´vida
on ensimmäinen koltansaamenkielinen pitkä elokuva. Sen on ohjannut Katja
Gauriloff. Rooleissa nähdään sekä amatöörejä että ammattinäyttelijöitä: Agafia
Niemenmaa (lapsi-Je´vida), Heidi U´lljan Gauriloff (Je´vida nuorena aikuisena),
Sanna-Kaisa Palo (Je´vida vanhana), Heini Wesslin (äiti), Erkki Gauriloff
(ukki), Matleena Fofonoff (mummo) ja Seidi Haarla (Je´vidan siskontytär). Elokuva
kuvaa Je´vidan, suomalaistettuna Iidan, elämää kolmessa eri ikävaiheessa. Leffa
on kokonaan mustavalkoinen. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Je´vida
tykkää kalastaa ja korjata verkkoja isoisänsä kanssa. Vanhempi sisko Anni on jo
koulussa, jonka asuntolassa asuu lukukausien ajan. Ukki ei haluaisi laittaa
Je´vidaa kouluun ollenkaan, mutta äiti sanoo, että tytön pitäisi oppia lukemaan
ja päästä mukaan maailman menoon. Kouluun tyttö lähteekin vasta, kun ukki saa
talvella oltuaan nostamassa verkkoja kohtauksen ja kuolee siihen. Koulussa
Je´vidaa ja muita saamelaislapsia kohdellaan huonosti. Heidät pakotetaan
puhumaan suomea, kuri on kova ja ruokakin outoa. Pian Anni-sisko lähetään pois
mustalla autolla tuntemattoman rouvan kanssa (rouva miehineen oletettavasti
siis adoptoi Annin eli ei hänelle päällisin puolin tapahdu mitään pahaa).
Je´vidan palatessa kotiin äiti on jälleen raskaana. Valitettavasti sekä äiti
että uusi pikkusisarus kuolevat synnytykseen ja niin Je´vidalla ei ole enää
ketään muuta kuin mummo. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Je´vida
oli selvästi ukin tyttö, mutta olisin kaivannut lisää tietoa hänen ja Annin
suhteesta. Hän ei vaikuttanut kauheasti ikävöivän koulussa olevaa siskoaan ja
toisaalta suhtautui Anniin tämä kotona ollessa aika neutraalisti. Jäin myös
miettimään missä tyttöjen isä oli. Toki oli positiivista, ettei kukaan
syyllistänyt äitiä, vaikka tämä näytti olevan yksinhuoltaja, vaan omat
vanhemmat auttoivat ja tukivat lastenkasvatuksessa. Mutta siinä vaiheessa, kun
ukki kuoli taloon olisi kyllä ihan käytännön vuoksi tarvittu miestä. Miten
mahtoivat vanha muori ja kovasti raskaana oleva äiti pärjätä vain keskenään. Mieleeni
jäi, kuinka kuollut vauva annettiin Je´vidan syliin ja lopulta jäi tytön
tehtäväksi haudata hänet. Olisin myös halunnut tietää, tuliko Iidan ja Laurin
avioliitosta todella mitään vai jäikö se vain kirjerakkaudeksi ja haaveiluksi.
Ainakin sitä myötä Iida läksi pois Lapista. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Tykkäsin
elokuvan kuvauksesta. Etenkin jotkin maisemakuvat olivat suoraan kuin vanhoista
kotimaisista elokuvista. Efekti oli varmaan saatu aikaan valaistuksella.
Musiikissa tykkäsin äänimuistumista, siitä kun Je´vidan mummo ja äiti lauloivat
tai oikeastaan hyräilivät/hymisivät. Tytön ja ukin jutut olivat myös hauskoja
ja ukki oli Je´vidalle ihanan joviaali. Veden alla tapahtuvat uni- ja
siirtymäkohtaukset olivat hienoja ja kutoutuivat kivasti ukin ja lapsenlapsen
kalastusteemaan. Lopussa paljastuu myös, että päivänvalon on nähnyt uuden
sukupolven Je´vida/Iida, nimittäin Sannan tytär. Toivoa siis on vielä.<o:p></o:p></span></p><br /><p></p><p style="text-align: center;">-Roona-</p><p><br /></p><p><br /></p>Srcibere scienshttp://www.blogger.com/profile/16608486229318830020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3941588182430866550.post-22437614992194763912023-11-14T05:11:00.000-08:002023-11-14T05:11:16.509-08:00Sirpaleita (elämästä), osa 6<p> Moikka!</p><p><br /></p><p>Disclaimer: Tämä on fanifiktiota. J. K. Rowling ja Warner Bros. omistavat Harry Potterin hahmot ja maailman. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.</p><p><br /></p><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Kotikolo
oli pienimuotoisen kokouksen näyttämönä. Harry-parka oli jotenkin tullut
valituksi kolmivelhoturnajaisten osallistujaksi. Molly pyöritteli hulluudelle
päätään, mutta hän oli melkein pudottanut käsissään olleen astian, kun Kalkaros
oli astellut Dumbledoren perässä ovesta sisään. Arthur oli tervehtinyt miestä
varautuneesti, joskin kohteliaasti, olihan Percy valmistunut koko vuosikurssinsa
parhain arvosanoin myös taikajuomista. Molly oli paennut keittiöön kokoamaan
itsensä. Miten Kalkaros kehtasi tulla hänen kotiinsa ja asettua olohuoneeseen
kuin ei mitään? Dumbledore tuntui luottavan mieheen, mutta Molly ei tiennyt
miksi. Hän sen sijaan tiesi, että tämä oli ilkeä oppilailleen, siitä todistivat
sekä hänen lastensa että Harryn jurnutus. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Onneksi
paikalla olivat myös Kingsley Kahlesalpa ja nuori aurori Tonks, joka oli ollut
Tylypahkassa samaan aikaan kuin Bill ja Charlie. Molly leijutti teetarjottimen
pöydälle ja istui mahdollisimman kauas Kalkaroksesta. Dumbledore selitti
heille, että Harryn turvallisuus pyrittäisiin takaamaan. Kahlesalpa seuraisi
ministeriön sisältä käsin asian kulkua. Molly ei kyennyt juuri keskittymään
keskusteluun. Kun Dumbledore oli lopettanut ja vapaa jutustelu alkoi, hän
livahti takaisin keittiöön. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Rouva Weasley”, hän kuuli kohta ovelta. Molly ei
kääntynyt. ”Minulla olisi muutama sana valmistuneesta herra Weasleystä.” </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Molly
kohautti harteitaan. ”Tule sitten peremmälle.” Hän tunsi, kuinka Kalkaros
asteli lähemmäs ja sormet kipittivät vaistomaisesti pöydällä lepäävää
taikasauvaa kohti. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Mies
köhäisi. ”Niin, hän on saanut tietää.” </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Molly käännähti niin yhtäkkisesti, että
sai Kalkaroksen perääntymään askeleen. ”Miten?” hän sai sanotuksi. Kurkkua
kuivasi. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Minun huolimattomuuteeni... olen pahoillani”, mies sopersi, sillä
Mollyn silmät olivat jäätä. ”Anteeksi... kaikesta”, hän yritti vielä. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Häivy
kodistani”, Molly sihahti. Hän puristi sauvaansa ja käytti kaiken
tahdonvoimansa, ettei kiroaisi toista. Kalkaros peruutti keittiöstä ja kuului
menevän ulko-ovelle. Molly henkäisi. Hänen pitäisi mennä muiden luo, vaikka
jotain oli juuri romahtanut.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”No
niin”, Arthur totesi, kun viimeinenkin vieras oli lähtenyt. ”Eiköhän tästäkin
selvitä.” </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Molly oli istuutunut keinutuoliin ja aikoi vastata, mutta kyyneleet
ehtivät ensin. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Mikä sinun tuli, kultaseni?” Arthurin ääni oli lempeä, kun tämä
kietoi kätensä hänen ympärilleen. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Sinä iltana Molly vuodatti miehelleen kaiken
ja kertoi, ettei Percy ollut tämän poika. Hän oli tuntenut Arthurin käsien
kiristyvän ympärillään, kun oli nyyhkyttänyt raiskauksesta, mutta kämmenen
hellä silitys hänen hiuksillaan ei ollut loppunut. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Voi Mollukkaiseni”, mies
sanoi viimein, ”sinäkö olet elänyt yksin tämän kanssa kaikki nämä vuodet?” </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Molly
nyökkäsi pienesti. ”Puhummeko Percylle?” hän nyyhkäisi. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Arthur pyyhki pisaroita
hänen poskiltaan. ”Parasta antaa hänen tulla meidän luoksemme, kun on saanut
asian johonkin järjestykseen itsensä kanssa.” </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Molly katsoi Arthuria kiiltävillä
silmillään. ”Toivottavasti hän tulee. Meidän poikamme?” </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Aina”, Arthur vastasi
likistäen vaimonsa vielä itseään vasten.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">-Roona-</span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><br /><p></p>Srcibere scienshttp://www.blogger.com/profile/16608486229318830020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3941588182430866550.post-66912925013034591282023-11-07T08:07:00.000-08:002023-11-07T08:07:25.197-08:00Mietteitä kirjasta XXCVII: Piranesi, Eric ja Kerettiläinen<p> Heippa!</p><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Piranesi
asuu Talossa, jossa on lukematon määrä valtavia huoneita ja käytäviä, joita
reunustava tuhannet patsaat. Vuorovesi yltää portaisiin asti, pilvet liikkuvat
yläkerran saleissa. Mutta Piranesia ei pelota: hän tuntee veden liikkeet ja
reitit salien välillä. Tiistaisin ja perjantaisin Piranesi tapaa ystävänsä
Toisen, mutta muuten hän on yksin. Ellei Vainajia ja lintuja lasketa. Kun
liidulla piirrettyjä viestejä alkaa ilmestyä lattioihin, Piranesille valkenee,
että Talossa liikkuu myös joku muu. Mutta kuka, ja mitä hän haluaa? Onko
kyseessä ystävä – vai vihollinen, joka vastustaa järkeä ja tiedettä, kuten
Toinen väittää. Piranesi löytää kadonneita kirjoituksia, ja salaisuudet alkavat
paljastua. Samalla Talon tuttu ja turvallinen maailma muuttuu oudoksi ja
vaaralliseksi. Susanna Clarken hypnoottinen ja älykäs uusi romaani vie lukijan
maagiseen labyrinttiin, johon voisi jäädä ikiajoiksi harhailemaan. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Romaani
oli varsin psykologinen ja intiimi, tosi erilainen kuin Jonathan Strange ja
herra Norrell. Millähän tavoin minäkertoja, Piranesi, oli keksinyt, että
meriheinästä voi tehdä lientä ja syödä sitä? Talo tosiaan sekoitti muistia
kummasti, koska Piranesi ei pitänyt outoina muovikulhoja, joita Toinen hänelle
antoi (niitä ei ollut Talossa luonnostaan), mutta sellaiset käsitteet kuin
yliopisto ja poliisiasema saivat hänet tolaltaan, kuten myös vieraat nimet
Battersea ja Manchester. Eikö englantia puhuvan (oletan, että Piranesi ja
Toinen puhuvat keskenään englantia) pitäisi mieltää nuo paikannimiksi, vaikka
ei tietäisikään, missä kyseiset paikat ovat? Lukemista vaikeutti aluksi, että
monia ihan perussanoja oli kirjoitettu isolla. Ymmärsin toki idean, johon
Clarke oli tehokeinolla pyrkinyt, mutta se oli aika rasittavaa ja onneksi hän
hillitsi sitä loppua kohden.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Nuori
Eric on Kiekkomaailma ainoa velhoihin erikoistunut hakkeri. Hän yrittää
vippaskonstein saada hallintaansa maailman mahtavimpien loitsujen taitajan,
jotta tämä täyttäisi hänen kolme toivomustaan: paitsi kuolematon, Eric haluaa
olla universumin valtias ja kaikkein ihanimman naisen rakastama… Mutta
palvelualttiin velhon sijasta Eric saa riesakseen untelon Rincewindin ja tämän
ynseän apurin – omilla pikku jaloillaan kipittävän Matkatavaran. Näiden
kumppanien kyydissä Eric unohtaa omat kesyt toivomuksensa, ja pian hänen
hartain halunsa on, että sekä Rincewind että Matkatavara katoaisivat
ikiajoiksi. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Kyllä
tässä Eric on enemmän se untelo, vaikka ei Rincewindkään ihan täysillä varmasti
käy. Tämän romaanin avulla minä en ainakaan päässyt käsiksi Kiekkomaailman
viehätyksestä. Samoja absurdeja piirteitä Ericistä kyllä löytyi kuin
Pratchettin ja Neil Gaimanin yhteisteoksesta Hyviä enteitä. Viitteet historiaan
etenkin Troijan sotaan ja Odysseiaan olivat ihan hauskoja, mutta eivät minusta
erityisen kekseliäitä. Vihainen ja suurta tuhoa aiheuttava Matkatavara oli
lystikäs ja omaperäinen lisä hahmogalleriaan. Eric on neljätoistavuotiaaksi
todella kiimainen, mutta Pratchett, joka on joskus ollut itse teinipoika toisin
kuin minä, tietänee asiasta paremmin. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">On kesä
1546, ja harhaoppisiksi epäiltyjä poltetaan elävältä roviolla keskellä
Lontoota. Protestanttien ja katolisten valtataistelu kytee myös Henrik VIII:n
hovissa, sillä kuningas tekee kuolemaa, ja kruununperijä on vasta lapsi.
Uskonkiistojen tulilinjalle joutuu kuninkaan kuudes vaimo, Matthew Shardlaken
vanha ystävä Katariina Parr. Shardlake ei voi kieltäytyä kuningattaren
avunpyynnöstä. Pian hän ja Jack Barak etsivät kuumeisesti kadonnutta
käsikirjoitusta, joka väärissä käsissä koituu Katariinan kohtaloksi. Ainoa
johtolanka löytyy murhatun miehen nyrkkiin puristettuna. Kerettiläinen on C. J.
Sansomin Matthew Shardlake -dekkarisarjan kuudes osa. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Edellisen
osan Ilmestyskirjamurhien jälkeen Kerettiläisen juoni tuntui jopa hieman
laimealta. Pidin kuitenkin siitä, kuinka pehmeästi Sansom hoiti siirtymän
Barakista Nicolakseen. Nicolas esiteltiin pikkuhiljaa eikä vain ilmoitettu,
että Barak nyt rupesi perheenisäksi, repikääpä siitä. Toki Jack loppuviimeksi
lähti (tai onneksi ei lähtenyt, mukavaa, että hän jäi eloon) varsin
dramaattisella tavalla. Tykkäsin myös Matthew uudesta asianajajaystävästä
Philip Coleswynistä. Itse asiassa minusta Cotterstokejen oikeusjuttu oli
kaikessa pikkumaisuudessaan ja lopullisessa traagisuudessaan paljon
kuningattaren käsikirjoitusta kiinnostavampi. Seuraavaksi Matthew siis päätyy
Elisabethin palvelukseen. Mitähän siitä tulee?<o:p></o:p></span></p><br /><p></p><p style="text-align: center;">-Roona-</p><p><br /></p><p><br /></p>Srcibere scienshttp://www.blogger.com/profile/16608486229318830020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3941588182430866550.post-78671873063556830582023-10-30T23:43:00.002-07:002023-10-30T23:43:32.397-07:00Sirpaleita (elämästä), osa 5<p> Moikka!</p><p><br /></p><p>Disclaimer: Tämä on fanifiktiota. Harry Potterin hahmot ja maailman kuuluvat J. K. Rowlingille ja Warner Brosille. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.</p><p><br /></p><p><br /></p><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">V
(ficlet+)<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Percy
Weasley huokasi syvään. Hän istui kirjaston uumenissa yrittäen opiskella, mutta
muutamat lähellä olevat kolmosluokkalaiset supisivat koko ajan, vaikka osastolla
olisi pitänyt olla hiljaa. Hän tunki oikean kätensä hajamielisesti
kiiltävänmustan tukkansa läpi. Johtajapoikana hän voisi toki mennä ojentamaan
rettelöitsijöitä, mutta häntä ei juuri nyt huvittanut yhtään. Percy koetti
upottua takaisin edistyneiden taikajuomien maailmaan, mutta se johti hänet vain
ajattelemaan professori Kalkarosta, joka oli käskenyt hänet luokseen myöhemmin
illalla. Mitähän asiaa tuvanjohtajalla olisi? Varmaa oli ainakin, että hän
saisi haukut kuten aina käydessään professorin tykönä. Hän oli vuosikurssinsa
ehdoton tähti luihuisessa ja Kalkaros oli pitkin hampain joutunut nimittämään
hänet oman tupansa johtajapoikaehdokkaaksi. Mies kosti valintaa Percylle joka
kerta, kun he tapasivat kahden kesken. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Percy
keräsi kirjansa ja lähti kohti tyrmiä. Malfoyn poika piti tietysti hoviaan
siellä, mutta ainakin hän saisi olla rauhassa makuusalissa. Hänellä ei ollut
luihuisystäviä, puolet tupalaisista tosin sentään tunnusti hänet lähes seitsemän
vuoden jälkeen virallisesti luihuiseksi ja käski toisen puolen olla aukomatta
päätään hänelle. Percy tiesi sen johtuvan enemmän kyllästymisestä kuin
solidaarisuudesta. Hän kiirehti oleskeluhuoneen läpi ja linnoittautui
sänkyynsä. Tehokasta pänttäystä ehti kertyä turhauttavan vähän, mutta tunnin
päästä hänen oli lähdettävä Kalkaroksen työhuoneeseen. Ovi oli hitusen
raollaan, mikä oli epätavallista. Percy koputti, mutta kun vastausta ei
kuulunut hän työnsi oven auki ja meni sisään. Ehkä professori oli mennyt
hoitamaan kiireellisen asian ja jättänyt hänelle mahdollisuuden tulla sisään,
jottei hän voisi livistää sillä verukkeella, että kukaan ei ollut tullut
avaamaan.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Liemien
ainekset seisoivat hyvässä järjestyksessä purkeissa seiniä kiertävillä
hyllyillä. Kalkaroksella on monia huonoja puolia, mutta epäsiisteydestä häntä
ei voi syyttää, Percy ajatteli. Siksi hänen huomionsa kiinnittyikin työpöydän
alle lehahtaneeseen pergamenttiin. Se oli varmaan pudonnut professorin
lähtiessä nopeasti eikä tämä ollut huomannut. Percy astui muutaman askeleen ja
nappasi liuskan sormiinsa. Se oli taitoksista päätellen kirje. Hän oli jo
laskemassa sen pöydälle, kun hänen silmänsä osuivat vahingossa osoiteriviin. Se
oli kirjoitettu hämmentävän tutulla käsialalla. Hän käänsi paperin
vaistomaisesti, vaikka tiesi, että toisen yksityiskirjeitä oli äärimmäisen
väärin lukea. Mutta mitä äiti muka kirjoittaisi Kalkarokselle?<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Kirje
oli vanha. Päiväys oli ajalta, jolloin Percy oli lajiteltu luihuiseen.
Tervehdystä ei ollut, vain muutama vihainen rivi. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: right;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><i>Hän on sinun poikasi. Jos
häneltä katkeaa hiuskin päästä, sinä vastaat minulle. </i></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: right;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><i>Molly Weasley </i></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: right;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><i><br /></i></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Percy luki
rivit useaan kertaan läpi epäuskon muuttuessa kauhun kautta inhoksi ja vihaksi.
Se kävi järkeen. Mustat tukka, terävämmät piirteet kuin muilla Weasleyillä. Kalkaros
oli samannäköinen. Mutta vaikka professori näytti ikälopulta eikö hän ollut
aika nuori? Liian nuori olemaan Percyn isä. Percy tunsi oksennuksen nousevan
kurkkuunsa samalla, kun hänen ajatuksensa sinkoilivat vauhkoina sinne tänne. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Mitä sinä teet Weasley?” äyskäisi nariseva ääni ja herätti hänet
todellisuuteen. Kalkaros seisoi hänen takanaan huoneensa ovella. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Percy
rutisti pergamenttia käsissään kääntyessään hitaasti professoria kohti. ”Saan
tietää asioita itsestäni”, hänen suustaan kuului niin kylmäävällä äänellä, että
hän hämmästyi itsekin. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Tuo on henkilökohtainen...”, Kalkaros yritti hieman
tavallista kalpeammin kasvoin. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Vitut on”, Percy huusi ja paiskasi kirjeen
lattialle. Hän tarttui taskussaan olevaan taikasauvaan. ”Jos et siirry, minä
kiroan sinut. Meillä ei ole tänään – tai koskaan – mitään keskusteltavaa”, hän
totesi tavalla, josta itse Pimeyden Lordikin olisi ollut ylpeä. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Kalkaros väisti
oven vierustalle. Percy harppoi oleskeluhuoneeseen. Jopa oman äänensä
huumaannuttama Draco väisti häntä. Hän lennätti kengät jalastaan, hyppäsi
sängylleen, veti verhot kiinni. Percy tukahdutti raivon rääkynänsä tyynyyn ja
kasteli tyynyliinan läpimäräksi kyynelillään.<o:p></o:p></span></p><br /><p></p><p style="text-align: center;">-Roona-</p><p><br /></p><p><br /></p>Srcibere scienshttp://www.blogger.com/profile/16608486229318830020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3941588182430866550.post-2225086660879998852023-10-23T22:42:00.003-07:002023-10-23T22:42:36.113-07:00Elokuvissa LXXIX: Viimeinen vuoro<p> Heippa!</p><p><br /></p><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Elokuvan
on ohjannut Gillies MacKinnon ja käsikirjoittanut Joe Ainsworth. Pääosia
näyttelevät Timothy Spall (Tom), Phyllis Logan (Mary), Natalie Mitson (nuori
Mary) ja Ben Ewing (nuori Tom).<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Tom on
eläkeläinen, jonka vaimo Mary on vastikään kuollut. Hän on antanut Marylle
lupauksen matkustaa heidän entiseen kotipaikkaansa Land´s Endiin, Englannin
eteläisimpään kärkeen. Hän lähtee pitkälle bussimatkalleen nykyisestä kodistaan
John O´Groatsista, Skotlannin pohjoisimmasta pisteestä. Tomilla on mukanaan
vain pieni salkkunsa. Matkan varrella hänestä tulee somejulkkis, kun ihmiset,
joita hän kohtaa jakavat tietoa hänen matkastaan eteenpäin. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Tässä
oli vähän samaa kuin Harold Fryn toiveikkaassa taipaleessa. Kumpikin mies
taittoi pitkää matkaa (Tom kyllä järkevämmin bussilla) naisen vuoksi ja
kumpikin sai somejulkisuutta sen vuoksi. En aluksi tajunnut, että Tom on se,
joka sairastaa etäpesäkkeistä syöpää. Käsikirjoitus ja kohtausten sijoittelu
aiheuttivat harhan, että syöpäpotilas oli Mary ja että siihen hän lopulta olisi
kuollut. Todellisuudessa kyse taisi olla vain vanhuuden tuomasta
sairauskohtauksesta. Tästä johtui myös, että Tomin kömpelyyttä ja muita
”oireita” tuli pidettyä vanhuuden vaivoina, kunnes ymmärsi, että ne aiheutuivat
pitkällä olevasta sairaudesta ja sen tuottamista kivuista (hänen täytyi olla
välillä tuskissaan, vaikka sitä ei leffassa tuotukaan esiin). <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Ehdin
kiintyä nuoreen Tomiin ja nuoreen Mary, vaikka heitä näytettiin vain takaumissa.
Elokuva alkoi ja loppui tällaisella takaumalla. Koska heillä ei ollut lapsia
nykyajassa, ajattelin ensin, että ehkä he olivat kärsineet lapsettomuudesta,
mutta he olivatkin menettäneet tyttärensä tämän ollessa aivan pieni. Siksi Mary
myös halusi mahdollisimman kauas Land´s Endistä ja kipeistä muistoista. Luulin
ensin, että siinä oli kyse ehkä siitä, etteivät heidän vanhempansa hyväksyneet
heidän suhdettaan. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Minulle
jäi vähän epäselväksi, kertoiko kukaan noista somejulkaisuista ikinä
varsinaisesti Tomille. Ihmiset kyllä supisivat hänen lähettyvillään etenkin
matkan loppua kohden, että tuo on se bussimies, mutta ei kukaan ainakaan
kysynyt erikseen lupaa, kun otti hänestä kuvaa tai videota. Tämä on ehkä vähän
aiheen ulkopuolelta, mutta minusta Tom ei kertonut kellekään erityisen tarkkaan
matkansa syytä eli suurin osa postausten katsojista tuskin tiesi siitä mitään. Minä
kyllä arvasin Tomin käytöksestä salkkuaan kohtaan melko pian, että Maryn
tuhkien täytyy olla siellä jonkinlaisessa astiassa. Eihän muuten siitä oli
ollut niin huolissaan koko ajan ja puolustanut niin tarmokkaasti. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Viimeinen
vuoro on oikein suloinen ja kompakti elokuva. Timothy Spall tekee erinomaisen
roolin ja on hauska katsella erilaisia englantilaisia linja-autoja ja niissä
matkustavia ihmisiä.<o:p></o:p></span></p><br /><p></p><p style="text-align: center;">-Roona-</p><p><br /></p><p><br /></p>Srcibere scienshttp://www.blogger.com/profile/16608486229318830020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3941588182430866550.post-64437723190296452802023-10-17T05:13:00.002-07:002023-10-17T05:13:40.842-07:00Sirpaleita (elämästä), osat 3-4<p> Moikka!</p><p><br /></p><p>Disclaimer: Tämä on fanifiktiota. J. K. Rowling ja Warner Bros. omistavat Harry Potterin hahmot ja maailman. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.</p><p><br /></p><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">III
(triplaraapale)<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Percy
istui leveässä veneessä, joka kuljetti ensiluokkalaisia järven yli. Hän värisi
hiukan jännityksestä, mutta myös aavasta uhkuvasta sumuisesta kosteudesta.
Junassa Bill, joka oli valvojaoppilas, oli ohjannut hänet vaunuun, jossa oli
muitakin Tylypahkassa aloittavia ja häipynyt sitten hoitamaan muita
velvollisuuksiaan. Charlie huispaajakavereineen oli käynyt moikkaamassa häntä
matkan puolivälissä ja häntä vastapäätä istuneet tytöt olivat hihitelleet
hölmösti tulevien nelosten läsnäollessa. Vene tömähti laituriin, jossa valtavankokoinen
mies huuteli ekaluokkalaisia käymään maalle päästyään kiltisti jonoon. Bill ja
Charlien pitivät kovasti metsänvartija Hagridista, mutta Percystä tämä näytti
suoraan sanoen aika pelottavalta. Jono lähti soljumaan linnan uumeniin.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Sisällä
he päätyivät tiukkailmeisen vararehtori McGarmivan eteen. Percy oli oikein
ylpeä siitä, että tiesi tapaamiensa aikuisten nimet. Hän oli tutustunut niihin
tietoihin mitä opettajista oli saatavilla tarkkaan etukäteen ja tietysti isoveljetkin
olivat kertoneet jotain. Yhtä asiaa he eivät olleet kuitenkaan paljastaneet,
nimittäin kuinka lajittelu tapahtuisi. Percy arveli tulevansa lajitelluksi
Rohkelikkoon, sillä kaikki hänen perheestään kuuluivat siihen tupaan. McGarmiva
järjesti heidät aakkosjärjestykseen ja Percy jäi lähes hännän huipuksi. He
siirtyivät peräkanaa Suureen Saliin. Tila kuhisi, kun vanhemmat oppilaat
kuiskuttelivat pitkissä pöydissä. Albus Dumbledore onnistui kuitenkin
hiljentämään kaikki vain nousemalla seisomaan. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Pallilla
nököttävä nukkavieru hattu aloitti epävireisen laulun. Se kertoili tupien
ominaisuuksista ja siitä, että lajittelisi lapset kohta. Vuorotellen he
istuivatkin pikkupenkille ja saivat hatun päähänsä. Lopulta oli Percyn vuoro.
Hän asettui oikein ryhdikkäästi ja yritti katseellaan yhyttää veljiään
Rohkelikon pöydästä. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Hattu pohdiskeli hetken ja rääkäisi sitten: ”Luihuinen!” </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Percyn sydän oli pysähtyä. Oliko hän kuullut väärin? Saliin oli levinnyt
tyrmistynyt hiljaisuus. Muutama rohkelikko istui alas, sillä he olivat olleet
jo seisaaltaan toivottamassa uutta jäsentä tervetulleeksi. Kukaan ei
taputtanut, kun Percy raahusti kuin transsissa Luihuisen pöytään. Seuraavana
Rohkelikkoon lajiteltu Oliver Woodkin sai vain köykäiset aplodit. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Tupatoverit
katsoivat Percyä yhtä aikaa uteliaasti ja halveksivan ylimielisesti. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Verenpetturi”, joku sihahti. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Percyn onnistui pidätellä itkua ja kun ateria oli
alkanut Bill kävi taputtamassa häntä lohduttavasti olkapäälle.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">IV
(raapale)<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Hilleri-Weasley”,
joku huusi hänen takaansa. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Percy ei ehtinyt väistää selkäänsä läimähtävää
haisupommia. Pari kuutos vuoden luihuista käveli hänen ohitseen ilkeästi
hymyillen. Percy puri huultaan. Äidin jouluksi neuloma jumpperi oli mennyt
likaiseksi. Musta hiustupsu valahti silmille. Sen takaa saattoikin hyvin
varmistaa, ettei kukaan tuijottanut. Käytävällä oli onneksi vähän oppilaita,
jotka kaikki keskittyivät omiin asioihinsa. Percy tunsi vihlaisun rintansa
kohdalla. Ehkä.... olisi mukava jos joku joskus puolustaisi häntä. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Tosi tympeä
temppu.” </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Percy nosti katseensa. Vaaleatukkainen korpinkynsityttö katseli häntä. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">”Nii-iin, näitkö sinä sen?” hän kysyi punastuen. </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Tyttö kohautti harteitaan. ”Penelope”,
tämä sanoi lähtiessään eteenpäin. ”Nähdään joskus.” </span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Percy jäi pöllämystyneenä
paikoilleen. ”Nähdään”, hän kuiskasi.<o:p></o:p></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;"><br /></span></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: center;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">-Roona-</span></p><br /><p></p>Srcibere scienshttp://www.blogger.com/profile/16608486229318830020noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-3941588182430866550.post-55254505056466645822023-10-09T22:58:00.002-07:002023-10-09T22:58:10.582-07:00Mietteitä kirjasta XCVI: Menneen maailman maalari, Konekansan satuja ja tarinoita sekä Narrin vaellus<p> Heippa!</p><p><br /></p><p></p><p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">On vuosi
1948 Nagasakissa. Toinen maailmansota on päättynyt, Japanin jälleenrakennus ja
amerikkalaistuminen ovat hyvässä vauhdissa. Vanheneva taiteilija Masuji Ono
asuu isossa, rappeutuvassa talossa yhdessä tyttärensä kanssa. Vaimo ja poika
ovat kuolleet sodan aikana, vanhempi tytär on naimisissa toisessa kaupungissa.
Ennen sotaa Ono oli maineikas taidemaalari, mutta nyt hänen teoksensa, joista
hän oli niin ylpeä, ovat kadonneet seiniltä, sillä ne olivat sisällöltään
propagandistisia, Japanin imperialismia ja militarismia palvelevia. Nuoremman
polven ihmiset antavat ymmärtää, että hän niiden vuoksi on osaltaan syypää
menneisyyden erehdyksiin, että hänen jopa oli viisainta päättää päivänsä, kuten
muutamat hänen kohtalotoverinsa ovat tehneet. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Luin
vasta ihan lopuksi tuon suojalehti tekstin ja tajusin, että Onon kaupunki oli
Nagasaki. Sitä ei missään vaiheessa mainittu, vaikka kaipa siellä käynyt sen
tosiaan kaupunginosien nimistä olisi tunnistanut. Toisekseen Nagasakiinhan
pudotettiin atomipommi eikä Ono maininnut missään vaiheessa siitä mitään! Hän
kyllä puhui pommitusten jäljistä, mutta minä ymmärsin hänen tarkoittavan
”normaalien” pommien rakennuksille aiheuttamia vahinkoja. Norikon
avioliittoneuvottelut olivat hyvin kiinnostavat. Japanissa on varmasti hyvin
perinteiset tavat ja vanhempia kunnioitetaan paljon, mutta silti minua ärsytti,
kuinka väheksyvästi naisista puhuttiin ja vieläpä pojalle tämän äidistä. Osa
oli toki sellaista aika viatonta ”mennäänpä nyt ukin kanssa tekemään miesten
juttuja” -tyyppistä sanailua, joka minustakin on ihan ok. Yleisesti pidin
kirjasta, siinä oli kaunis, viipyilevä tyyli.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Konekansan
satujen ja tarinoiden henkilöt ovat mitä erilaisimpia eri taivaankappaleilla
asustavia keinotekoisia olentoja. Luonteenpiirteiltään, varsinkin
negatiivisilta, he muistuttavat paljon ihmisiä, mutta heitä eivät meidän
maailmamme ja fysiikkamme rajoitukset pitele. Tämä on antanut Stanislaw Lemille
mahdollisuuden huimaan liioitteluun, joka kutkuttaa nauruhermoja mutta samalla
valottaa häikäisevän kirkkaasti ihmisluonnon puutteita. Konekansan keskuudessa
ihminen tunnetaan nimellä limaska. Esimerkiksi Ionidien kuningas antaa mielenkiintoisen
kuvauksen limaskoista pojalleen prinssi Ferrensille. Suomennos on tehty
englanninnoksen ja saksannoksen pohjalta ja osa tarinoista on julkaistu
suomeksk jo aiemmin muissa yhteyksissä. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Tykkäsin
kovasti näistä saduista. Lem oli hauskasti pitänyt yllä lastensadun muotoa.
Kaikissa tarinoissa ei ollut lopussa opetusta, mutta joistakin sellainen
löytyi. Tietyissä asioissa oli käytetty hyvin laajaa luovuutta esim. erilaisten
kansojen kuvailu. Koneita voi olla monenlaisia! Toisaalla taas mielikuvitus vaikutti
loppuneen kesken. Monessa tarinassa jalokivien käyttö toistui samanlaisena
(niistä rakennettiin, niitä varastoitiin aarteina jne.). Limaskasta minulle
tuli mieleen lähinnä slime ei niinkään ihminen. Varmasti koneiden näkökulmasta
me olemme pehmeitä, mutta kyllähän ihminen sentään on kiinteä. Eikä meistä
normaalitilassa valu loiskuvaa vettä. Novellimuoto sopi kivasti satuihin ja
nämä yllättäen purivat minuun Antti Reinin kirjoituksia paremmin. <o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Kauan
sitten kuninkaallisen suvun äpärä FitzUljas Näkijä ja hänen ystävänsä Narri
muuttivat maailmaa. He toivat takaisin lohikäärmeiden taikuuden ja turvasivat
Näkijäin hallitsijasuvun jatkumisen. Mutta nyt Narri on kuolemaisillaan
kidutuksen runtelemana. Kun Fitzin huomio on kiinnittynyt Narrin hoivaamiseen,
hänen tyttärensä Pörri siepataan. Narria vainonneiden kalpeiden olentojen
käsissä on nyt myös Fitzin oma pieni tytär – ja koko maailman kohtalo. Mutta
Fitzillä virtaa yhä suonissaan muinaista taikuutta, eivätkä vanhat
salamurhaajan taidot ole unohtuneet täysin. Nyt Fitzin on tehtävä kaikkensa
saadakseen tyttärensä takaisin – tai kostettava hänen puolestaan. Kirja on
Robin Hobbin Narri ja Näkijä -trilogian toinen osa.<o:p></o:p></span></p>
<p class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;"><span style="font-family: "Garamond",serif; font-size: 12.0pt; line-height: 150%;">Kirja
lähti tietyiltä osin hitaasti käyntiin, koska meni hirveän pitkään ennen kuin
Fitz sai edes tietää, että Pörri oli siepattu, kun lukijalle se tapahtui jo
viime kirjan lopussa. Säikky ja Valpas olisivat varmasti olleet paremmassa
turvassa, jos Fitz olisi tiennyt keitä he oikeasti ovat. Vaikka ei se poista
sitä, että he käyttäytyivät ikävästi Pörriä kohtaan. Vindeliarin taikuus on
varsin mielenkiintoista. Mietin myös, että onko hän henkiseltä tasoltaan missä,
kun hänet oli helppo houkutella kaupunkiin, kun luulisi, että hänet on
peloteltu puoli kuoliaaksi kaupunkien vaaroista ihan yleisesti. Tai ei
tietenkään sen, jossa Palvelijat asuvat, mutta muiden. Mitähän Narrille nyt
tapahtuu hänen kulutettuaan lohikäärmeenverta niin ulkoisesti kuin
sisäisestikin?<o:p></o:p></span></p><br /><p></p><p style="text-align: center;">-Roona-</p><p><br /></p><p><br /></p>Srcibere scienshttp://www.blogger.com/profile/16608486229318830020noreply@blogger.com2