Heippa!
'
On kaksi
kuukautta siitä, kun Kohtalot vapautuivat korttipakan kahleista, kun Legend
julistautui kruununperijäksi ja kun Tellalle selvisi, ettei hänen rakastettuaan
tosiasiassa ole olemassakaan. Ihmishenkien, keisarikunnan ja sydänten
tulevaisuus on vaakalaudalla. Tellan on päätettävä, luottaako Legendiin vai
entiseen viholliseen. Sisar Scarlett, joka saa selville mullistavan
salaisuuden, on puolestaan toivottoman tehtävän äärellä. Ja Legendillä on
edessään ratkaiseva, lopullinen valinta. Caraval on päättynyt, mutta nyt
pelissä on paljon enemmän kuin koskaan aiemmin. Finalessa jokainen joko voittaa
tai häviää kaiken. Stephanie Garberin Finale päättää Tellasta ja Scarlettista
kertovan trilogian.
Pidän
edelleen kovasti Garberin taianomaisesta ja runsaasta tyylistä kuvailla kaikkea,
eikä se silti ole yliampuvaa. Tella ja Scarlett ovat kumpikin päässeet hahmoina
kehittymään mukavasti. Tykkään Herttaprinssi Jacksista ja hän onkin
päähenkilönä Garberin seuraavissa kirjoissa, jotka aion ottaa lukulistalle. Tykkään
siitä, miten luontevasti tytöt suhtautuvat seksuaalisuutensa. Ehkä se on
naiskirjailijan ansiota. Toisaalta sekä Julian että Legend vaikuttavat saavan
kiksejä siitä, että tytöt eivät todellisuudessa ole kauhean kokeneita. Tai en
minä oikeastaan tiedä, tällainen fiilis vain tuli rivien välistä. Miksihän
Kohtalot lopussa pakenivat ilman taistelua? Kun heillä kai oli edelleen
voimansa, he vain menettivät kuolemattomuutensa Langenneen tähden kuollessa.
Noituuttaan
koko ikänsä salaillut Juno muuttaa Pilmontin suurkaupunkiin. Kiehtova Sadin
tutustuttaa Junon noitapiiriinsä, ja uudet ystävät auttavat häntä herättämään
piilotetut voimansa. Elämä kaupungissa on kuitenkin täynnä uhkia. Valkoinen
magia kumpuaa luonnosta – metsistä, yrteistä ja veden voimasta, jotka ovat
betonin keskellä käymässä vähiin. Ihmiset tuhoavat ympäristöä yhä nopeammin ja
vainoavat noitia. Noitapiirin kapinallinen Sadin tuntee vetoa kiellettyyn
mustaan magiaan, jonka rituaaleissa voima saadaan tuonpuoleisesta. Luonnon
ehtyessä Sadin ja pimeät voimat houkuttavat Junon mukaansa. Mutta onko
valkoinen magia täysin viatonta ja musta magia läpeensä pahaa?
Kärsimyskukkauuteaddiktio on ylistys luonnolle, nuoruudelle ja maailman
yöpuolelle.
Pidin
Sadinista ja Junosta kertojahahmoina, mutta olisin halunnut tietää enemmän
Hoseinista ja Tomasista. Olivatko he yhdessä? He vaikuttivat sillä tavoin
läheisiltä. Ehkä siksi minua juuri häiritsi, ettei heidän parisuhdestatustaan
tarkennettu. Tykkäsin luonnon ja maagisten rituaalien kuvauksista.
Kärsimyskukkauuteaddiktiolla ei nimestä huolimatta juuri ollut kirjassa sijaa.
Suurin addikti taisi olla Noa, joka oli loppujen lopuksi vain sivuhahmo. Toki
siellä värjyi taustalla, että monet ihmiset käyttivät sitä huumeena. Minnehän
Max katosi lopussa? Joutuiko hän maksamaan hinnan rituaalista ja tuli vedetyksi
toiselle puolelle? Ehkä hän vain häipyi yleisessä sekasorrossa valtavien
energiavarantojen kanssa. Jännittävä ja kaunis kirja.
Pariisin
museon tutkija Aronnax, tämän uskollinen palvelija Neuvokas ja kanadalainen
merimies Ned Land ovat mukana retkikunnassa, joka pyrkii selvittämään
eripuolilla maapalloa suurta pelkoa herättäneen merihirviön arvoituksen. Monen
kuukauden jälkeen etsijät pääsevät sukelluslaivaksi osoittautuvan
Nautilus-aluksen jäljille, mutta joutuvat samalla sen vangeiksi. Nautilusta
ohjaa salaperäinen kapteeni Nemo. Pitkä vankeuden aika ja matka kiehtovaan
merenalaiseen maailmaan alkaa. Visionäärinen Jules Verne kuljettaa lukijaansa
merten syvyyksissä mielenkiintoisten henkilöhahmojensa seurassa. Pääosassa on
kuitenkin itse meri rikkauksineen, eliöineen ja kadonneine kaupunkeineen. Mutta
kuka on arvoituksellinen kapteeni Nemo? Paljastuuko hänen synkkä salaisuutensa?
Teos on ennen julkaisematon laitos suomen kielellä.
Kirjaa
hallitsee Vernelle tyypillinen kuiva ja tieteellinen tyyli. Hahmoilla on
muutama ominaisuus, joista heihin keskitytään. Neuvokas on flaamilainen ja
luokittelija, Ned Land taas äkkipikainen. Aronnaxista itsestään ei paljon
selviä, mutta voinee päätellä, että hän elelee poikamiehenä ja hoitaa
professuuriaan Pariisissa. Verne on osunut oikeaan monissa arveluissaan mitä
syvällä meressä saattaisi olla, mutta Atlantis sentään on vain kirjailijan toiveajattelua.
Korallihautausmaa on hieno idea, varmasti juuri Nemon ajatusmaailmaan sopiva.
Kirjan sävy jätti kuitenkin kylmäksi eikä ainakaan minua jäänyt askarruttamaan
Nemon henkilöllisyys. Hän oli joku, jolla oli ollut varoja rakennuttaa hieno
sukellusvene.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti