Lampikahvisi sulle sekoitan, osat 7-9

 Moikka!

7. (100) 

Thor oli täydentämässä pientä varastohuonetta kuullessaan tutun äänen. Kahvilan puolella oli hiljainen hetki ja Lokin selväsanainen tilaus kaikui hyvin sinne missä hän oli. Onneksi kahviin tarvittiin makusiirappia, jonka Thor tiesi olevan tiskiltä lopussa. Hän saisi hyvän syyn mennä myymälän puolelle. Hän koppasi vaniljaisen pullon mukaansa. 

”Teepä tämä loppuun, kun kerran toit sen sokerilitkunkin”, Ruth sanoi tökäten tyhjän take away -kupin hänen käteensä saman tien ja lähti niine hyvineen taakse. 

Thor valmisti juoman ja ojensi sen sitten yrmeälle asiakkaalleen. 

”Ota tuosta”, Loki murahti antaen setelin. 

Thorin oli estettävä itseään virnuilevasta hölmösti. Hän nappasi taskustaan lapun ja antoi vaihtorahojen mukana miehen käteen.

 

8. (100) 

Loki oli jo heittänyt farkkunsa pyykkikoriin muistaessaan, että oli tunkenut vaihtorahat niiden taskuun. Kaiveltuaan housuja aikansa hän sai taskun tyhjäksi ja huomasi, että yhden dollarin setelin takana oli keltainen post-it-lappu. 

Tahtoisitko viestitellä kanssani? 9170538119 Thor, siinä luki. 

Lokin suu taipui tuhahdukseen. Olisiko Nat muka ollut oikeassa? Hän heittäytyi sängylle pelkissä boksereissa. Kai he voisivat muutaman viestin vaihtaa? Tulisipahan vahvistus sille, että Thor oli kömpelö kusipää. Sinä et tarvitse panoa etkä varsinkaan typerää, kultakutrista poikaystävää, järki sanoi. Kuka tässä on mitään poikaystävästä puhunut, sydän vastasi kiusoittelevasti. Loki nousi ajatustensa ärsyynnyttämänä ylös, meni keittiöön, repäisi sivun muistikirjasta ja raapusti siihen muutaman rivin.

9. (100)

 Thorin sormia syyhytti. Loki oli tökännyt hänelle muina miehinä valkean lappusen tilatessaan kahviaan. Hän oli laittanut sen essunsa taskuun arvellen voivansa lukea sen kohta koittavalla tauolla. Taukoa vain ei ollut tullut sinä päivänä, sillä Ruth ja asiakkaat olivat pitäneet hänet kiireisenä. Nyt hän istui surkeanpienessä henkilökunnan pukuhuoneessa ja taitteli lapun varovasti auki. 

Jos sinä lähetät ensimmäisen viestin. 

9171649220 

Loki. 

Kädet tärisivät. Tietenkin hän lähettäisi. Kännykkä oli hänen vierellään hataralla penkillä. Thorilla oli vaikeuksia löytää Whatsapp, vaikka tavallisesti se oli juuri sopivasti peukalon ulottuvilla. Hän näppäili numeron ja aloitti uuden viestiketjun. Hän laittoi puhelimen laukkuun, sillä muuten kotimatkasta ei tulisi mitään.

-Roona-

Elokuvissa: LXXXVI: Back to Black

 Heippa!

Sam Taylor-Johnson on ohjannut elämäkertaelokuvan Amy Winehousesta. Pääosissa näyttelevät Marisa Abela (Amy), Jack O´Connell (Blake, Amyn mies), Eddie Marsan (Mitch Winehouse, Amyn isä), Lesley Manville (Cynthia Winehouse, Amyn isoäiti), Sam Buchanan (Nick, Amyn manageri) ja Ansu Kabia (Raye Cosbert, Amyn myöhempi manageri).

En seurannut Amyn uraa kovin tarkasti, joten leffassa oli paljon yllätyksiä. Jo heti alussa tuli selväksi, että mummi – Nan – oli hänelle suuri innoituksen lähde. Leffa-Amy kutsuukin häntä tyyli-ikonikseen. (Jatkossa puhun kaikista henkilöistä – ja arvostelen heitä – hahmoina, en siis ota kantaa todellisten ihmisten tekoihin tai muuhun.) Nan oli myös laulaja ja ilmeisesti varsin menestynyt, koska oli esiintynyt samoissa paikoissa kuin Tony Bennett ja Ella Fitzgerald ja oletettavasti samaan aikaankin. Minusta tuntui myös, että Nan on huomannut Amyn ongelmat alkoholin kanssa jo varhain, hän ottaa tältä viinipullon pois heti alussa ja antaa sen sijaan palan suklaakakkua.

En tiennyt, että Amy oli juutalainen. Ei se toki leffassakaan paljon näkynyt, muutaman kerran taidettiin viitata siihen, että tulevan aviomiehen oli ehkä suotavaa olla myös juutalainen. Olin olettanut, ettei perheen perustaminen kiinnostanut häntä, mutta selvästi hän olisi halunnut lapsia ja aviomiehen tietysti mukana. Amy vaikutti luonteeltaan varsin tuliselta ja suorapuheiselta ja hyvin vahvasti tunneihmiseltä, mitä kenties käsikirjoittaja on tahtonutkin korostaa. Näytti siltä, että Amyn mielestä lopulta suurin syy mennä vieroitushoitoon olivat huumeet eikä suinkaan alkoholi, vaikka hän ilmeisesti pääsi eroon siitäkin. Hän kuitenkin joi holtittomasti ja oli ilmeisen usein kaatokännissä. En tiedä oliko isästä tehty tässä enemmän hyvis kuin hän todellisuudessa oli, mutta kyllä hän tässäkin suhtautui aika huolettomasti nuoren tyttärensä viinalla läträykseen.

Minusta tuo levy-yhtiön kanssa kipuilu oli esitetty kivan kriittisesti. Lafkan porukkaa ei suoraan maalattu piruiksi, jotka väkisin halusivat panna Amyn johonkin muottiin. Toki sieltä tuli verhoillumpia soraääniä siitä, kuinka pitäisi olla vähemmän kulmikas, mutta siitä juuri pidin. Olin luullut, että Blake oli sekaantunut jotenkin myös Amyn uraan, mutta oli varmasti ihan riittävää, että he sekoilivat yhdessä yksityiselämässä. Ymmärrän kyllä Amyn ahdistuksen paparazzeista, jotka odottavat hänen kotinsa ulkopuolella vain saadakseen jotain kuvattavaa.

Marisa Abela on omaksunut hyvin Amyn maneerit ja laulaakin hienosti. Häntä on kuitenkin joissakin kohtauksissa ohjattu hieman hassusti tai hän on itse tehnyt erikoisia valintoja. Ylipäänsä elokuva jää hieman kädenlämpöiseksi. Viime vuosina on tullut paljon muusikkoelämäkertoja, joissa päihteiden käyttö ja perheväkivalta tuodaan esiin, ei mässäilevästi, mutta kuitenkin vakavasti. Tässä on selvästi säästelty Back to Blackin kohdalla, todelliset aallonpohjat jäävät katsojalta näkemättä. Asiassa on ehkä ajateltu perhettä, joka luonnollisesti jatkaa elämäänsä edelleen.

-Roona-