Mietteitä kirjasta LXXXIV: Myrskyn sisar sekä Kyyhky ja susi

 Heippa!

Ally D´Apliése on ammattilaispurjehtija ja juuri aloittamassa purjehduskisaa sekä rakastumassa korviaan myöten kilpa-aluksen kapteeniin, kun hän saa viestin isänsä kuolemasta. Ally matkustaa heti lapsuudenkotiinsa, jossa hänen viisi sisartaan jo odottavat häntä. Sisarussarjan isä, omalaatuinen miljonääri Pa Salt on adoptoinut kaikki tytöt vauvana, ja nyt jokainen tytöistä saa oman kirjeen, johon Pa Salt on sisällyttänyt vihjeen kukin alkuperästä. Allyn vihje vie hänet Norjaan. Vuonojen ja metsien maassa hän saa kuulla yli sata vuotta sitten eläneestä Anna Landvikista, joka lauloi Edward Griegin oopperan ensi-illassa. Pala palalta Annan ja Edwardin tarina hahmottuu Allylle, mutta samalla se saa hänet yhä enemmän miettimään, kuka Pa Salt oikeastaan oli ja miksi seitsemäs sisar on kadoksissa. Lucinda Rileyn Myrskyn sisar jatkaa Seitsemän sisarta -teoksesta alkanutta seitsenosaista kirjasarjaa.

Tykkäsin tämän osan henkilöistä ja tarinoista enemmän kuin Seitsemän sisaren. Ally on hieman liian täydellinen, mutta hänenkään asiansa eivät sentään selviä sormia napauttamalla ja pyllyllään istumalla, vaan dynaamisen persoonan vuoksi. Yleisesti kirjaa vaivaa sama kuin edellistä osaa: se on tietyllä tavalla teennäinen. Monesti esimerkiksi hahmojen repliikit tuntuivat niin kankeilta, että tuli ajateltua, ettei kukaan noin voi oikeasti puhua. Taisin viime kerralla kommentoida, ettei Riley oikein tiedä onko historiallisen romaanin vai romantiikkihömpän kirjoittaja. No, tästä osasta lähtien oltaneen selkeästi romantiikan puolella, sillä draamallisesti vaikeat, mutta erittäin kiinnostavat kohdat (kuten Jensin ja Annan yhteiselämä Jensin paluun jälkeen), joista saisi eriomaista kirjallisuutta, on jätetty pois. Mutta joka tapauksessa edeltäjäänsä parempi kirja.

1500-luvun lopun Modenassa Caterina Castelvetro on menossa naimisiin hurmaavan Flavio Molzan kanssa. Pahat kielet kuitenkin levittävät huhuja Caterinan noituudesta – ja katolisessa maassa hänen protestanttinen perheensä on jo valmiiksi vaarassa. Caterina pakenee Euroopan pohjoiselle laidalle ja päätyy lopulta Turun linnaan. Pakopaikka on kuitenkin kaukana turvallisesta, sillä linnasta on kovaa vauhtia tulossa Kaarle-herttuan ja kuningas Sigismundin välisen valtakamppailun polttopiste. Samalla kun herttuan joukot lähestyvät Turkua, linnan käytävillä muhivat petokset ja salaliitot. Kun tykit alkavat jylistä, Caterinan seikkailu jatkuu kohti Kangasalaa ja Liuksialan kartanoa. Hän aikoo hakeutua aikansa mahtinaisen Kaarina Maununtyttären suojelukseen. Kyyhky ja susi on Heli Gallianon romaani.

Sujuva tarina, josta pidin. Galliano yhdistää taitavasti nykylukijan toiveet naispäähenkilöstä 1500-luvun aatelisneidon aitoon käytökseen. Caterina katsoo maahan ja arvelee isänsä tietävän parhaiten, mutta ei kuitenkaan täysin sinisilmäisesti luota, että Jumala on suuressa viisaudessa naisen aseman tällaiseksi ikuisiksi ajoiksi määrännyt. Caterinahan lähtisi erittäin mielellään setänsä oppilaaksi, ellei yhteinen elämä Flavion kanssa aukeaisi. Käsi ylös kuinka moni muistaa sen maalauksen, jossa Ebba-vaimo katselee tiukan pöyristyneenä miehensä ruumista herjaamaan tullutta Kaarle-herttuaa? Minä ainakin, tulipa Ebba-rouvasta lukiessa useamman kerran mieleen. Suosikkihahmoni olivat Giacomo-setä ja Kukka-Maria. Myös Kukka-Marian Klaus-rakas vaikutti sympaattiselta.

-Roona-