Moikka!
Kirkonkirjoista ei ollut mitään hyötyä. Danielin kuolinsyyksi oli merkitty yksinkertaisesti tauti. Milla ihmetteli, mitä tuollainen eufemismi edes auttoi, sillä jokainen näki siitä läpi, että kuolema liittyi johonkin tabuaiheeseen. Olisivat sentään olleet tekohurskaita ja kirjoittaneet, että kuoli tehtyään Jumalaa vastaan. Huomautus sai Danielista irti naurut.
Hän oli pienenä ollut joutua vaikeuksiin, kun ei ollut ymmärtänyt, että eräästä isän tuttavasta puhuttaessa aina vakavasti lausuttu suuri päätös tarkoitti itsemurhaa. Mies oli vetänyt itsensä hirteen kartanonsa pääsalin kattokruunuun.
Kuolinvuoden kirjaan Daniel oli
merkitty ainoastaan sivulle, jolla sinä vuonna kuolleet listattiin
päivämääräjärjestyksessä. Seurakunnan pappi, kirjuri tai kuka nyt olikaan
pitänyt rekisteriä yllä ei myöskään selvästi ollut juoruilija.
Marginaalimerkintöjä ei ollut paljon ja ne johtuivat 99 prosenttisesti siitä,
ettei asiallinen asia ollut mahtunut sille varatulle riville.
Avioliiton esteiden tutkinta sen sijaan sujui paremmin. He joutuivat toki odottamaan seitsemän päivää, mutta sitten heillä olikin jo tarvittavat paperit käsissään. Milla oli aivan varma, että Nemolla oli asiassa sormensa pelissä. Daniel innosti – ja ärsytti – hänet soittamaan kirkkoherranvirastoon saman tien. Virkailija oli hyvin ystävällinen, joskin hänen äänestään kuulsi, että häntä ihmetytti asian kiireellisyys.
Milla oli
varsin ylpeä siitä, että sai koko jutun kuulostamaan nuoren parin erittäin
hölmöltä ja erittäin romanttiselta päähänpistolta. Vihkiminen sovittiin
tulevaksi lauantaiksi, koska silloin jollain papilla oli vapaata aikaa.
Virkailija totesi iloisesti, että Aija-pappi soittaa teille vielä parin päivän
sisällä ja keskustelee kanssanne. Milla kiitteli vuolaasti ja mainitsi vielä,
että Aijalle voisi jo kertoa, että hänen paras ystävänsä poikakavereineen olisi
tulossa todistajiksi.
Kaikki tämä oli jättänyt heille aikaa keskustella tarkemmin Danielin muistamista asioista. Milla oli saanut koottua muistiinpanoihinsa suhteellisen laajan kuvan Danielin ystävä- ja sukulaispiiristä ja siitä mitä mies heistä ajatteli. Perheen Milla oli sulkenut jo alusta pitäen epäilyjen ulkopuolelle ja nyt tuntui entistä mahdottomammalta, että heidän kaapissaan roikkuisi sellainen tarkoin salattu luuranko. Daniel ei nimittäin ollut aiheuttanut mitään pahaa perheelleen.
Milla oli Danielin alkurehentelyjen perusteella kuvitellut, että
tämä oli ollut kovakin naistenmies, mutta heidän nyt käymiensä keskustelujen
rivien välit kertoivat muuta. Miehellä oli sydän paikallaan. Millaa itse
asiassa huvitti, kuinka paljon Daniel kehui hakkailleensa piikatyttöjä, kun
tarinoista kävi nopeasti ilmi, että jutut olivat nimenomaan jääneet hakkailun
tasolle toisin kuin taatusti monilla hänen ystävillään.
Hänen oli lopulta pakko todeta, että nykyään Danielin olisi parempi herutella sillä, että hän oli jättänyt tyttöparat rauhaan eikä ollut käyttänyt typerää aatelismiehen etuoikeuttaan ainakaan henkilökohtaisella tasolla. Daniel näytti hapanta naamaa, kunnes tajusi, että kyseessä oli kehu. Sinä iltana hän oli arasti tunnustanut Millalle, että oli ollut varsin pehmeä – tai sellaisena ystävät häntä olivat pitäneet. Se oli aiheuttanut Millalle pakottavan tarpeen halata miestä ja sanoa, että nykyajan tytöt pitäisivät hänestä taatusti paljon enemmän kuin hänen kavereistaan ja todennäköisesti aikalaisetkin olivat.
Daniel oli myös nyt aivan varma siitä, ettei murhaaja ollut puhunut mitään muuta kuin ne sanat, jotka olivat pompanneet hänen mieleensä jo aiemmin. Niiden jälkeen tikari oli jo lapojeni välissä, hän oli todennut kitkerästi. Siitä yksityiskohdasta, lapojen väliin osuneesta iskusta Danielilla ei ollut epäilystäkään.
Milla oli joutunut väittämään vastaan, vaikka ei olisi halunnut. Olisiko kyseessä voinut olla sauva tai jokin tylppä esine, jolla Daniel oli ensin tainnutettu? Ei, kuului jämäkkä vastaus. Daniel oli tosin heti sen jälkeen hieronut ohimoitaan ja valittanut, ettei hänkään tajunnut miten kukaan voisi luulla tappohaavaa sellaisessa paikassa itsemurhaksi.
Milla ei ollut lääketieteen asiantuntija eikä käynyt poliisikoulua, mutta television rikossarjoja hän oli ahminut ja ne antoivat hänelle uuden idean. Entä jos tikari ei ollutkaan tikari vaan jokin ase, joka jätti paljon huomaamattomamman jäljen? Danielin vartalo oli ikävä kyllä parantunut kaikista naarmuista, arvista ynnä muista välitilassa, joten ne eivät antaneet heille johtolankoja.
Tosin Milla oli joka tapauksessa päättänyt leikkiä vähän CSI:tä ja testaili, mihin kohtaan lapojen väliä isku oli tullut. Se oli yllättäen tuottanut tulosta, sillä kuoleminen ei selvästikään ollut vienyt Danielin tuntomuistia. Paikka vahvisti sitä tosiasiaa, että murhaaja oli samanpituinen tämän kanssa. Milla oli kironnut, sillä he eivät voisi saada mistään tietoa, oliko Danielin ruumiissa ollut haavoja myös etupuolella. Sitä saattoi olla suvun arkistossa, mutta asiaa ei voinut kysyä William neloselta vaikuttamatta helvetin epäilyttävältä.
Ainahan me voimme tiedustella Nemolta. Tai Salemilta, Daniel
oli sanonut mielevästi. Vaikka eivät he tietenkään saa meille mitään
kertoa. Kommentti oli johtanut
keskusteluun siitä mitä heille yleensä saatiin kertoa.
Nemo oli
käytännössä lipsauttanut heille, että Salem ja pahikset tiesivät, kuka Danielin
tappaja oli. Ja Nemokin olisi tiennyt sikäli, kun mainitut eivät olisi
pöllineet tietoja. Ei kai keskeneräisten asioiden hoitaminen voinut olla kuin
strategiapeli, jota henkiset olennot joka kerta pelasivat kahtena joukkueena,
Milla oli ihmetellyt ääneen. Hän oli kuvitellut, että sielut menisivät
jonkinlaiseen tylsistyneeseen nukkumisen tilaan maailman loppuun asti ja sitten
kai, sen mukaan mitä Jeesus määräisi, taivaaseen tai helvettiin. Sikäli, kun
mitään Jumalaa siis on olemassa ja emme vain katoa kuollessamme, hän oli
pikaisesti lisännyt nähtyään Danielin hyväksyvän katseen. Miehen silmät olivat
taipuneet mulkaisuun, mutta tämä oli vain tyytynyt jatkamaan varsinaisesta
asiasta, mistä Milla oli kiitollinen.
Hän oli ehdottanut, että ehkä hänen ja murhaajan keskeneräiset asiat olivat toisiinsa liittyviä. Silloin kilpailu kävisi järkeen. Milla oli kysynyt, tarkoittiko Daniel, että murhaajakaan ei eläessään ollut ehtinyt naimisiin ja taustatiimit kilpailivat lähinnä siitä kumpi olisi nopeammin aviossa. Mies oli punastunut ja mumissut, että jos murhaajan keskeneräisyys oli pyytää häneltä anteeksi.
Milla
oli purskahtanut nauruun ja tyrskähdellyt, että sittenhän te olisitte samalla
puolella. Päätettyään puhelun
virkailijan kanssa Milla huokasi. He tuntuivat saapuneen umpikujaan. Nemoon ja
Salemiin he eivät juuri voineet vaikuttaa ja maallisella puolella ei ollut
tullut vastaan uutta mullistavaa johtolankaa, jota lähteä seuraamaan. Kenties
naimisiinmeno pudottaisi jotakin kiinnostavaa heidän syliinsä. Milla ilmaisi
tämän Danielillekin, vaikka korosti, ettei aikonut luovuttaa.
”En minä sitä odottanutkaan. Sitä paitsi mieleeni on tullut miten Nemo voisi auttaa meitä”, mies vastasi. ”Minä en muista keitä kaikkia Elsewoodin juhlissa oli, mutta Nemo saisi kai hankittua vieraslistan. Se auttaisi meitä eteenpäin. Eikä se liene heidän pelinsä sääntöjen vastaista, koska on täysin mahdollista, ettei murhaaja ole listalla ollenkaan. Hän saattoi olla kuokkimassa. Se oli aika tavallista. Ja kutsuja varten laadittiin vieraslistat, joten sellainen on varmasti olemassa.”
Milla, joka oli kysellyt ummet ja lammet Elsewoodeista, sätti itseään, kun ei ollut tajunnut tätä mahdollisuutta. Luulisi tosiaan, ettei aika merkinnyt mitään Nemolle, joten homma voisi olla hänelle helppo.
”Tuossa on ideaa”, hän virnisti Danielille. ”Kysytäänpä sitä seuraavan kerran, kun näemme hänet.”
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti