Elokuvissa LXXI: The Banshees of Inisherin

 Heippa!

The Banshees of Inisherin on elokuva kahdesta kaveruksesta, joista toinen yllättäen päättää ystävyyssuhteen. Tällä on odottamattomia seurauksia kummallekin. Pääosia näyttelevät Colin Farrel (Pádraic), Brendan Gleeson (Colm), Kerry Condon (Siobhán, Pádraicin sisar), Barry Keoghan (Dominic), Gary Lydon (Peadar Kearney, poliisi), Pat Shortt (Jonjo Devine, pubin omistaja) ja Sheila Flitton (rouva McCormick). Leffan on ohjannut Martin McDonagh. Se on yhdeksän Oscarin ehdokas.

Banshee on irlantilaisessa ja kelttiläisessä perinteessä yliluonnollinen olento, jonka yöllisen läpitunkevan vaikerruksen ja ulvonnan uskottiin ennustavan äänen kuulleen henkilön perheenjäsenen kuolemaa. Leffassa ei kuulla ulvontaa, mutta Wikipedia tietää kertoa myös, että banshee esiintyy usein vanhan, ruman naisen muodossa ja noitamainen rouva McCormick sopii tähän kuvaukseen hyvin.  Hän myös ennustelee Pádraicille tämän kahden läheisen kuolemaa. Tosin pidän todennäköisempänä, että (räyhän)hengillä tarkoitetaan Colmia ja Pádraicia itseään.

Colin Farrel näyttää sekä koiranpennulta että yllättävän vanhalta. Onhan hän toki jo lähempänä viittäkymmentä, että se kai siitä sitten. Pádraic on hyvin suloinen, mutta toisaalta rasittava, joten ymmärrän myös Colmin näkemystä. Pádraicin kanssa tuskin saa sävellysrauhaa, kun tämä kertoo ummet ja lammet kaikista pikkuasioista. En kyllä ihan ymmärtänyt Colminkaan tarkoitusperiä. Oliko hän mielessään pohtinut siirtyvänsä kokonaan säveltämään, koska ilman toisen käden sormia on totisesti vaikea soittaa viulua itse. Pohdin myös mistä ne musiikinopiskelijat tiesivät tulla Colmin luo. Hänen täytyi olla ainakin paikallisesti tunnettu soittotaidostaan. Irlannissa tuollainen pubeissa yhteissoitto on käsittääkseni varsin yleistä vielä nykyäänkin.

Tukehtuiko aasi Jenny (joka sivumennen sanoen oli ihan kohtuuttoman söpö) niihin Colmin sormiin? Vai voiko aasi kuolla oikeassa elämässäkin ihan vain siksi, että puraisee vahingossa ihmisen (tai minkä tahansa eläimen) lihaa? Tässä tunteellisessa ja käänteentekevässä kohdassa ei siis ollut mitään vikaa, jäi vain häiritsemään tuo ”sormi kävi sen suussa ja se kuoli siihen” -ajatus. En tiedä, mitä symboloi se, että Pádraic poltti Colmin talon eikä suoraan vain yrittänyt tappaa tätä, mutta se oli kiinnostava juonellinen ratkaisu. Pádraic siis kertoi sytyttävänsä talon tuleen ja sikäli, kun Colm olisi sisällä tämä saisi palaa sinne.

Pidin kovasti Siobhánista, joka ei olisi enää viihtynyt sisäänpäin lämpeävällä ja tylyllä Inisherinillä, mutta pysytteli siellä kuitenkin Pádraicin vuoksi. Ainoastaan mantereelta kirjastosta tarjottu työpaikka sai hänet lähtemään. Hän tuntui rakastavan lukemista, mikä tietysti sai minut tuntemaan hengenheimolaisuutta. Hän oli myös selvästi paljon viisaampi ja oppineempi kuin mitä piti itsestään ääntä. Pidin myös henkisesti kehitysvammaisesta Dominicista. Hänen elämänsä ei kyllä ollut herkkua, kun oma isä ilmeisesti seksuaalisesti hyväksikäytti häntä. Hänen mahdoton ihastuksensa Siobhániin oli jotenkin sydämeenkäyvää.

Nautin leffan syvällisestä juonesta ja Irlannin kauniista maisemista. Voin suositella leffaa.

-Roona-