tiistai 4. heinäkuuta 2023

Elokuvissa LXXV: Pieni merenneito

 Moikka!


Disneyn live action Pienen merenneidon on ohjannut konkari Rob Marshall. Pääosia näyttelevät Halle Bailey (Ariel), Jonah Hauer-King (prinssi Eric), Melissa McCarthy (Ursula), Javier Bardem (kuningas Triton), Noma Dumezweni (kuningatar, Ericin ottoäiti), Art Malik (Grimsby/Kristian), Daveed Diggs (Sebastian, ääni), Jacob Tremblay (Pärsky, ääni), Akwafina (Loiske, ääni), Martina Laird (Lashana, hovinainen) ja Jessica Alexander (Vanessa eli Ursula valepuvussa). Uudet laulut on sanoittanut Lin-Manuel Miranda.

Minun 90-lukulaiseeni lapsuuteeni Ariel kuului enemmän joskus vuosikymmenen keskivaiheilla esitetyn piirrossarjan kuin alkuperäisen koko illan elokuvan muodossa. Minulle ei koskaan auennut, miksi ihmisille oli niin suuri ongelma, kun Halle Bailey roolitettiin Arieliksi. Ehkä enemmän hassua nyt elokuvan nähneenä oli se, että Tritonin tyttäret vaikuttivat kaikki edustavan eri kansallisuuksia, mikä kyllä herättää kysymyksiä kuninkaan suhteesta edesmenneeseen vaimoonsa. Ericin tummaihoinen äiti oli sentään selitetty sillä, että Eric oli adoptiolapsi, joskaan en täysin ymmärtänyt mitä tämä muutos palveli. Myöskään kuningasta ei näkynyt mailla halmeille, mutta leffaan oli varmasti pyritty saamaan enemmän naishahmoja vaihtamalla kuningas kuningattareksi. Grimsby oli muuten superläheinen kuningattaren kanssa. Ehkäpä heillä oli jotain sutinaa, kun kerran kuningasta ei ollut.

Tykkäsin, että sekä Arielille että Ericille oli annettu lisää toimijuutta. Erityisesti Ericin laatikko ei ole olla vain prinssi (kyllä, alkuperäisessä myös hänen roolinsa on jokseenkin kapea), vaan hänellä on muitakin kiinnostuksen kohteita kuin prinssiys ja sen välttely. Ariel taas on se, joka lopussa surmaa Ursulan. Tosin en pitänyt siitä, että Ericin rooli oli taistelussa niin vähäinen, se olisi voinut olla enemmän yhteisponnistus. Oli hauskaa, että Ariel ja Eric tutustuivat Ericin kotisaareen ja tanssivat. Se sopi hyvin Arielille, joka ei pystynyt enää ilmaisemaan itseään laululla. Pidin muuten aivan erityisesti siitä, että merenväen laulusta puhuttiin seireenilauluna. Tällainen on minusta juuri oikeanlaista hienoista juonen ”aikuistamista”. Oli myös hyvä, ettei Ursulan roolia ollut suurennettu ja se oli oikeastaan täysin sama kuin alkuperäisessä, mikä oli tässä tapauksessa oikea ratkaisu.

Halle Baileyn loistavaa lauluääntä on hyödynnetty erinomaisesti (liekö Disney oppinut Leijonakuninkaasta, jossa heillä sentään oli Beyonce, josta ei otettu kaikkea irti). Hienoa, että Ericille oli kirjoitettu laulu, mutta Jonah Hauer-King ei ole kovin hyvä laulaja, vaikka muuten kelpo näyttelijä onkin. Daveed Diggs taas on Broadway esiintyjä, joten ei ole yllättävää, että hän hoitaa Sebastianin osuudet mallikkaasti.

Leffa oli paikoin todella pimeä. Toki syvemmällä meressä on oikeasti pimeää, mutta tällaisen realistisuuden ei minusta tarvitse yltää satuelokuvaan asti. Olisin siis toivonut enemmän värejä ja kirkkautta.

Tykkäsin elokuvasta ja se on hyvä live action veto Disneyltä.


-Roona-



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mietteitä kirjasta CX: Finale, Kärsimyskukkauuteaddiktio ja Kapteeni Nemo merten syvyyksissä

 Heippa! ' On kaksi kuukautta siitä, kun Kohtalot vapautuivat korttipakan kahleista, kun Legend julistautui kruununperijäksi ja kun Tell...