Syksyn supervoima

 Moikka!

Viuhuva tuuli

ropiseva sade

kuohuvat vaahtopäät

 

Pimenevät illat

pirteät aamut

ja vielä valoisat keskipäivät

 

Väriloisto

ankea harmaus

ja elon tuoksu

 

Kori täynnä marjoja

villasukat kumisaappaissa

loimottava nuotio

 

Toisesta päästä vilkuttaa haikeasti kesälle

toisessa tervehtii iloiten talvea

ja keskellä on harmaa keski-ikäinen

 

Kesä kastelee

talvi kohmettaa

kevät herättää henkiin

 

Entä syksy?

se aloittaa uuden

sen tiesivät jo entiset vuotta silloin aloittaessaan

 

Sytytetään siis kekrikokot

venetsialaisten tulet

ja katuvalot!

 

Syödään rapuja

keitetään sienikeitto

ja juodaan pantua simaa

 

Pisarat putoavat

puuska lennättää

katsotaan vilttien alta

 

Kuolema kietoutuu

yhteen elämän kanssa

vanha ja tuore käsi kädessä

Ja epäilystäkään ei jää

-      tämä on syksyn supervoima

-Roona-