Heippa!
Kuinka kaunis
onkaan syysaamu pellolla
Aseisiin maan pojat kirveiden, hakkujen ja
kuokkien kanssa
Kun
haituvainen usva on noussut hitusen maan pinnan yläpuolelle
Aseisiin minä korjuulta käsken!
Multa
tuoksuu ensimmäisen hallan kosketukselta.
Pientareella
katsovat laumana peurat
Marssikaa äidinmaan puolesta,
Kuuran
kirjomaa ruskeaa kamaraa
hänen vuokseen, sällit, pysty päin!
Sorjajalkaiset
metsän asukkaat bambisilmineen
Tuuli
ylittää liekkuen vainion
Tulessa pian palaa tämä tanner
Ja
iloitsen puuskan vikkelästä voimasta
Lyökää viirit saveen liehumaan!
Haikea
vihellys kaikuu korvissani
Horisontissa
siintävät jo punastuneet puut
Pauketta, hurjuutta, pelkoa
Ja
hailakoitunut aurinko värjää ruskon vaaleanpunaiseksi
Veri virtasi vuoina vakoihin!
Hengitän
raikasta sisääni
Näkivät
he saman niin kauan sitten
Päivä on pitkä, vielä raskaampi yö
Ennen
vain jälkeen, en arvata uskalla edes
Pyyhkiköön hurmeen Jumalan sade!
Maa
muistaa tuon surun syksyisän aamun
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti