Elokuvissa LXVIII: 23 Walks – vielä kerran

 Heippa!

Ohjaaja Paul Morrisonin 23 Walks on tarina Davesta ja Fernistä, kahdesta kuusikymppisestä, jotka tutustuvat, ihastuvat ja rakastuvat toisiinsa lenkittäessään koiriaan yhdessä 23 kertaa. Pääosia näyttelevät Dave Johns ja Alison Steadman.

Onkohan minusta tulossa vanha, kun pidin tästä herttaisesta ja syvälle koskettavasta elokuvasta tosi paljon? Toisaalta rakkaus on niin yleismaailmallinen aihe, ettei siinä juuri iällä taida olla väliä. Ja vähän vanhemmilla pariskunnilla tulee esiin, että eletty elämä tuottaa ihan itsestään draamaa ilman, että sitä pitää dramaattisilla eleillä hakea. Fernin on mies vaihtanut muutama kuukausi sitten nuorempaan, Daven vaimo potee muistisairautta hoitokodissa. Sitten ovat tietysti koirat, sakemanni Tillie ja yorkshirenterrierimix Henry. Ulkoilumaastot sijaitsevat Lontoon ulkopuolella, lähikaupunkien puistoissa.

Fern pelkää aluksi suurta Tillietä ja vielä enemmän ystävällistä Davea, onhan häntä juuri satutettu jättämällä. Dave kuitenkin voittaa hänet puolelleen olemalla kärsivällinen. Mies ei kuitenkaan kykene kertomaan, että hänen vaimonsa Marcy (Marsha Millar) elää vielä, joskin muistinsa menettäneenä ja siksi toisessa maailmassa. Kun Fern saa tietää tästä, hän suuttuu ja tuntee itsensä jälleen petetyksi. Heille tulee hetkellinen ero, kunnes kumpikin pyytää anteeksi, Dave salailuaan ja Fern suutahtamistaan. He osoittavat ymmärrystä toistensa toimille. Samanlaista ymmärrystä isänsä uutta parisuhdetta kohtaan ei osoita Daven tytär Donna (Natalie Simpson), joka pyrkii muutonkin pomottamaan isäänsä.

Tykkäsin leffan kivoista lenkkimaisemista ja ovathan Tillie ja Henry hirvittävän söpöjä. Ikävää, että Tillie kuoli, mutta onneksi Fern oli mukana sen viimeisissä hetkissä, vaikka hänellä ja Davella ei juuri silloin mennyt niin hyvin. Henry oli kyllä varsin ärhäkän oloinen tapaus, mutta hurjan suloisesti koirat nukkuivat yhdessä esim. Tillien korissa. Minä en kyllä ihmetellyt, että Tillien sairastaessa Dave lenkkeili yksikseen, sen verran kauniit ne maastot olivat. Toki hän toivoi myös tapaavansa Fernin. Pidin myös siitä, että Dave opetti Fernille espanjaa, jota oli itse oppinut entisen työpaikkansa siivoojalta. Fernin tytär oli menossa naimisiin Kanarian saarilla asuvan espanjalaisen kanssa.

Näin elokuvan itsenäisyyspäivänä ja se sopi hyvin päivän rauhalliseen tunnelmaan. Rakastuminen ei ole vain kahden kauppa, mikä korostuu etenkin vanhemmilla henkilöhahmoilla. Daven on luonnollisesti ajateltava vielä sairasta vaimoaankin, josta on vastuussa, puhumattakaan kummankaan lapsista. Minulle tuli tarinasta kuitenkin hyvin lämpöinen ja turvallinen olo. Suosittelen leffaa katsottavaksi kaikille, sillä se ei myöskään ole liian romanttinen.

-Roona-