Elokuvissa LXXVII: Barbie

 Heippa!

Barbie-elokuvan on ohjannut ja aviomiehensä Noah Baumbachin kanssa käsikirjoittanut Greta Gerwig. Rooleissa eri Barbieina nähdään Margot Robbie, Issa Rae, Kate McKinnon, Alexandra Shipp, Emma Mackey, Hari Nef, Sharon Rooney, Ana Cruz Kayne, Ritu Arya, Dua Lipa sekä Nicola Coughlan ja Keneinä Ryan Gosling, Simu Liu, Kingsley Ber-Adir, Ncuti Gatwa ja Scott Evans. Ihmismaailman rooleissa nähdään America Ferrera (Gloria), Ariana Greenblatt (Sasha) ja Will Ferrell (Mattelin toimitusjohtaja).

Barbie asuu Barbiemaassa, jossa kaikki on täydellistä, kaikkia on vaaleanpunaista ja naiset ovat lääkäreitä, lentäjiä ja presidenttejä. Kenit ovat poikaystäviä ja koristeita. Olisi houkuttelevaa sanoa, kuinka Barbiesta saa tehtyä ylipäänsä aikuisille tarkoitetun elokuvan, mutta Greta Gerwig on onnistunut siinä ja voinut silti säilyttää kaiken, mikä automaattisesti yhdistetään barbeihin (se pinkki väri, kyllä!). Margot Robbie on erinomainen valista pää-Barbien osaan ja unelmavävy Ryan Gosling tekee elämänsä roolin Keninä (ei tästä Oscaria heru, mutta ainakin minä muistan hänet tästä suuremmalla ilolla kuin mistään muusta leffasta). Barbeista ei ole lähdetty tekemään ”oikeita” ihmisiä vaan he kirjaimellisesti simuloivat juovansa ja syövänsä (tai no Barbiemaassa näytti kyllä olevan ihan oikeaa ruokaa, että kenties he pystyvät kuitenkin nauttimaan sitä), heille ei ole genitaaleja, mistä vitsaillaankin eikä barbien rinnoistakaan mainita sanallakaan.

Margot-Barbie (kaikkien hahmojen nimi tosiaankin on Barbie, mikä toimii kyllä leffassa, mutta ei niinkään arvostelua kirjoittaessa, heh) kokee eksistentiaalisen kriisin saadessaan yhtäkkiä ajatuksia kuolemasta. Hän menee Outo-Barbien luo, joka passittaa hänet todelliseen maailmaan etsimään hänellä leikkivää tyttöä, jonka ajatukset nyt ovat alkaneet sekoittua hänen nukkensa ajatuksiin. Oli muuten erikoista, ettei ”outo” barbeja ollut enemmän, ainakin minun kaveripiirissä oli enemmän sääntö kuin poikkeus, että barbien hiuksia leikeltiin tai huulia vähintäänkin punattiin tussilla lisää. Margot-Barbie saa mukaansa erittäin epävarman Ryan-Kenin, joka löytää todellisesta maailmasta patriarkaatin ilot.

Elokuva ottaa kantaa meidän maailmamme sukupuolirooleihin kääntämällä ne päälaelleen Barbiemaailmassa. Kenit on sysätty mukaviksi pojiksi, jotka eivät ole yhdessäkään valta-asemassa. Seksuaalisuutta ja siihen liittyvää huutelua ei Barbiemaailmassa taida olla lainkaan, vaikka tosimaailmassa Margot-Barbie vaikuttaa kyllä ymmärtävän miespuolisten huutelijoiden alavireen. Ryan-Ken tuntuu tietävän, että poika- ja tyttöystävien pitäisi välillä viettää iltoja yhdessä, mutta ei sen kummemmin miksi ja mitä tehden. Toisaalta oli surullista, että hän tunsi olevansa arvostettu vain, koska joku kysyi häneltä kelloa.

Tykkäsin elokuvasta kokonaisuudessaan. Musiikki oli hyvää ja näyttelijävalinnat kautta linjan onnistuneita. Barbiemaailma oli hauskan muovinen ja tuli jotenkin nostalginen oli, kun barbit todella seisoivat varpaillaan.

-Roona-