Moikka!
Paarma pörräili kattoparrujen välissä. Iljan huomio laiskasta sittiäisestä herpaantui, kun hänen isänsä edessä olevan miehen käsipuolessa roikkuva pikkupoika nyyhkäisi taas vähän kovempaa. Lopettaisi jo poraamisen, hän pohti, kun ei siitä mitään hyötyä kuitenkaan olisi. Dolovin oli pakko luovuttaa nuorimmaisensa pantiksi isälle ja sillä siisti. Ilja ei ollut innoissaan siitä, että heidän taloonsa tulisi panttilapsi, varsinkaan tuollainen parkuva sintti. Pojan poskilla valui kyynelvanoja ja nenän alla oli kiiltävää räkää.
Ilja oli kuullut, että sintin nimeksi oli mainittu Baski. Se ei ollut järin hyvä nimi, mutta sen kanssa pärjäisi, jos poika vain ymmärtäisi pääasiassa olla hiljaa. Dolov kumarsi lähteäkseen ja työnsi venkoilevan sintin Iljan äidin huostaan. Pojan suusta pääsi surkea valitus hänen nähdessään isänsä selän poistuvan. Ilja tunki sormet korviinsa.
Kesäyö oli hieman helpottanut tukalaa kuumuutta. Iljan vällyt
olivat silti jo hikiset, kun hän heräsi siihen, että joku katseli häntä.
Baski
tuijotti häntä lattian keskeltä. ”Mua pelottaa yksin tuolla”, poika sopersi.
Ilja
irvisti koko hammasrivillään, mutta kohotti hieman vällyn reunaa. ”Sä saat
tulla tänne sillä ehdolla, että et aiheuta tulvaa mun sängyssä.”
Baskin
alahuuli värisi. ”En mä. Lu-lupaan.”
Ilja sai
pian viereensä ruipelon vartalon. ”Et sit ota tätä tavaks, sintti.”
Baski
asetteli päätänsä littanaksi painuneelle tyynylle. ”Mun nimi on Baski eikä
sintti.”
Ilja
kurmotti pojan luirua tukkaa. ”Älä kuule mulle ala. Mä päätän millon et oo enää
sintti.”
Baski
käpertyi pieneksi keräksi. ”Okei. Hyvää yötä. Me toivotettiin aina kotona hyvää
yötä.” Viimeiset sanat sanottiin lähes puolustelevasti.
Ilja
pörähti ylimalkaisesti. ”Yötä vaan, sintti. Sul tulee olemaan hyvä täällä
meillä.”
Pian
kumpikin tuhisi umpiunessa.
---------------
”Olet
sä taas tapellut Hovin kanssa?”
Ilja
nosti katseensa Baskiin hieroen kipeää silmäkulmaansa. Hän oli tosiaan ottanut
jälleen yhteen suurpäällikön pojan kanssa. Se tosiasia ei yhtään vähentänyt
Baskin kysymyksen ärsyttävyyttä.
”Arvaapa
miltä se paskapää näyttää?”
Baski
pyöritteli päätään käydessään kyykkysilleen ystävänsä eteen. Hän vei peukalonsa
koskettamaan jo turvonnutta kohtaa. ”Mä arvaan kyllä. Antasit joskus vaan olla.
Ei tartteis aina paikkailla sua.”
Ilja
murahti matalasti ja veti kasvojaan taaksepäin. ”En mä oo sulta sellasta
vaatinut. Ite aina tuuppaat lääppimään.”
Baski
hymyili vinosti ja meni kaivelemaan haavanhoitotarvikkeita avoinna olevasta
arkusta. Pian hän töpytteli silmäkulmaa salapullosta ammennetulla viinalla ja
asetteli sitten pienen vekin päälle pureskelemiaan rohtolehtiä.
”Kaipaat
sä unikaveria tänä yönä?” hän kysyi työnsä jälkeen tyytyväisenä.
Ilja
hymähti. ”Tuu vaan viereen sintti. Mä saan ehkä nukuttuakin, kun Hov ei kyrsi
mua niin paljon.”
He
kävivät iltaruualla ja kynttilöiden sammuttamisen jälkeen Baski livahti
takaisin Iljan huoneeseen ja kaivautui toisen pojan kainaloon.
”Baski,
saanko mä antaa sulle yhen neuvon?” Ilja kysyi, kun he olivat hetken
hengitelleet samaa ilmaa. Bjarmian virmat pakkaset tuntuivat sisälläkin
takkatulista huolimatta.
”Mikäli
se ei koske Hovin kans tappelemista, niin saat.”
Ilja
iski kyntensä vierustoverinsa lapaväliin saaden tämän kiljahtamaan pienesti.
”Mä tykkään susta just sellasena, kun sä oot. Mut muiden vuoksi ois hyvä, että
kattelisit tyttöjäkin välillä.”
Baski
jähmettyi. ”Mä… mä voin mennä pois, jos sä haluat.” Ääni oli soinniton.
Ilja
veti hänet halaukseen. ”En mä nyt sellasta halua, pikkuveli. Varotan vaan, et
muutkin huomaa pian.”
Baski vastasi rutistukseen. ”Huomatkoon,
isoveli. Oot rakas.”
He
nukahtivat päät samalla tyynyllä, katsellen toistensa tuttuihin silmiin.
---------------------
Lurin yössä tuoksui vahvojen leyhäysten välissä hento neilikka. Baski venytteli vaatimattomassa vuoteessaan sotilaiden majoitustiloissa. Serjan koko muu kaarti nukkui jo, Iljan sänky tosin oli tyhjä. Baski oli itsekin palannut vasta hetki sitten hiljaa hiipien. He olivat ainoita säännöllisesti yöjalassa käyviä, Perm ja Dolma kunnioittivat liikaa Bjarmiaan jääneitä vaimojaan tyydyttääkseen muut kuin täysin pakottavat halut ja Joikaa seksi ei kiinnostanut ylipäänsä. Mesh taas oli mielenlaadultaan liian eteläläinen juostakseen viikoittain huorissa. Pian Baski kuuli pehmeää kolinaa, joka paljasti Iljan tulon ja sen, että tämä oli jonkinasteisessa humalassa. Mies tömähti oven vieressä olevalle sängylleen ja suki vaaleaa hiuspehkoa.
”Tulishitko?” Ilja kysyi sammaltaen.
Baski huokasi, mutta meni kuitenkin ja paneutui pitkäkseen toisen viereen. ”Sä haiset”, hän suhisi, ettei herättäisi muita.
”Join muutaman liikaa. Mitesh Wahlin kans?” Ilja suhisi takaisin.
Baski vetäytyi vaistomaisesti lähemmäs tämän vartaloa. ”Mä saan sustakin enemmän irti, ku siitä. Ei olis tosin kannattanu möläyttää tota sille.”
Hän odotti vastaukseksi naurahdusta, mutta sitä ei tullut. ”Kushinen ilta siis kummallakin.” Ilja vaikutti jotenkin ponnettomalta.
”Onks kaikki hyvin, isoveli?” Baski silitti valuneita hiuksia pois kasvojen edestä.
”Äh, joku outo koti-ikävän puushka kai. Emesshallakin oli toinen ashiakash. Ei täsh mitään. Parempi nyt, ku shä oot shiinä.” Ilja kiskoi hänet aivan kiinni itseensä.
Baskin läpi kävi yllättävä kylmänväristys. Tällainen haikeus ei voinut olla hyvä merkki. ”Älä ny hempeile. Huomenna päästään harjotteleen pitkästä aikaa kunnolla. Se saa sut unohtamaan ikävät ja kohmelon, joka sulla taatusti aamulla on”, hän kuiskasi teeskennellyn kepeästi.
Ilja ei vastannut ja Baski luuli tämän jo sammuneen kuullessaan henkäisyn: ”Sä oot mulle helvetin tärkee”.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti