maanantai 12. helmikuuta 2024

Elokuvissa LXXXIII: Next Goal Wins

 Heippa!


Next Goal Wins on ohjaaja Taika Waititin uusin elokuva. Se kertoo maailman huonoimmasta kansallisesta jalkapallojoukkueesta Amerikan Samoasta. Pääosissa nähdään Michael Fassbender (Thomas Rongen, valmentaja), Oscar Kightley (Tavita, Amerikan Samoan jalkapalloliiton puheenjohtaja), Kaimana (Jaiyah), David Fane (Ace), Rachel House (Ruth, Tavitan vaimo), Beulah Koale (pelaaja, Tavitan poika), Will Arnett (Alex Magnussen, amerikkalainen jalkapallopomo), Elisabeth Moss (Gail, Thomaksen ex-vaimo), Uli Latukefu (Nicky Salapu, maalivahti), Semu Filipo, Chris Alosio, Lehi Makisi Falepapalangi, Ioane Goodhue ja Hio Pelesasa (Rambo, Jonah, Pisa, Smiley ja Samson, kaikki joukkueen pelaajia).

Rongen palkataan valmentamaan joukkuetta, ei voittamaan ottelua vaan tekemään edes yksi maali. Amerikan Samoa hävisi vuoden 2001 MM-karsinnoissa Australialle luvuin 31-0, joka on historian suurin häviö jalkapallossa. Nyt joukkue pyrkii vuoden 2014 karsintoihin. Paikallinen valmentaja Ace oli kyllä todella lepsu, mutta muuten hyvin sympaattisen oloinen kaveri. Oikeastaan kaikki olivat tosi sympaattisia, mikä toimii ehkä kentän ulkopuolella, mutta kentällä täytyy olla vähän ronskimpi. Myös joukkueen kuntotaso on arveluttava. Kerrankin elokuvassa olisi loistava paikka harjoittelumontaasille, mutta Waititi ei ole sellaista leffaansa lisännyt, mitä valintaa kyllä arvostan (vaikka asian tässä esiin nostinkin). Taiteellinen valinta, jota en sitten arvostanut löytyi leffan lopusta. En tiedä, miksi tärkeän Tonga-ottelun lopputulos kerrottiin toisen käden tietona, vaikka pelitapahtumat kuitenkin näytettiin. Olihan sillä Waititille tyypillisesti komediallista arvoa, mutta olisimme kyllä ehtineet kuulla, miten Tavita selvisi sydänkohtauksestaan (oikeasti lämpöhalvaus) reaaliaikaisen ottelun jälkeenkin.

Pidin erityisesti Jaiyahista, joukkueen transpelaajasta. Minulla meni jonkin aikaa tajuta, oliko hän transitoitumassa miehestä naiseksi vai naisesta mieheksi. Ilmeisesti kuitenkin ensimmäinen vaihtoehto, koska hän taisi sanoa jotain sellaista, ettei pian saisi enää virallisesti pelata miesten joukkueessa ja hän oli alkuperäiseltä nimeltään Johnny. Vaikka eipä tuolla tarinan kannalta ollut mitään väliä paitsi, että joukkue suhtautui häneen tosi ihanasti. Taisipa saarella olla joku ihan oma nimi hänen kaltaisilleen ja heitä pidettiin kukkina yhteisön joukossa, mikä on kaunis ajatus. Myös Thomasin perheen tragedia oli ovelasti rakennettu. Aluksi luuli, että tytär yritti vain tavoittaa isäänsä, joka oli maapallon toisella puolen ja ehkä aikaerosta johtuen oli helppo soitella ristiin. Lopulta sitten selvisi, että Nicole olikin kuollut ja Thomas vain kuunteli vanhoja vastaajaviestejä käsitelläkseen suruaan. Ihmettelin kyllä, että Gail oli näin nopeasti halunnut uuden suhteen, mutta ehkä se oli hänen tapansa selvitä asiasta. Heidän eroaan en paheksu, lapsen kuolema ajaa varmasti suhteen kuin suhteen kriisiin.

Kokonaisuudessa hauska ja lämminhenkinen elokuva, jossa Waititi itse (tyylilleen sopivasti) tekee hupsun cameoroolin pappina. Suosittelen myös muille kuin jalkapallon ystäville.


-Roona-



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mietteitä kirjasta CX: Finale, Kärsimyskukkauuteaddiktio ja Kapteeni Nemo merten syvyyksissä

 Heippa! ' On kaksi kuukautta siitä, kun Kohtalot vapautuivat korttipakan kahleista, kun Legend julistautui kruununperijäksi ja kun Tell...