Heippa!
Poor
Things on Yorgos Lathimoksen elokuva. Pääosissa näyttelevät Emma Stone (Bella
Baxter), Willem Dafoe (tohtori Godwin Baxter), Mark Ruffalo (Duncan
Wedderburn), Ramy Youssef (Max McCandles), Vicki Pepperdine (rouva Prim,
Baxterien taloudenhoitaja), Hanna Schygulla (Martha von Kurtzroc), Jerrod
Carmichael (Harry Astley), Margaret Qualley (Felicity), Kathryn Hunter (Swiney,
huoratalon emäntä) ja Suzy Bemba (Toinette, prostituoitu). Poor Things perustuu
Alasdair Grayn romaaniin ja käsikirjoituksen on laatinut Tony McNamara.
Godwin
Baxter on herättänyt eloon sillalta hypänneen nuoren naisen laittamalla tämän
aivojen tilalle tämän oman vielä syntymättömän, mutta itsemurhasta eloonjääneen
lapsen aivot. Bellalla on siis aikuisen naisen ruumis, mutta lapsen mieli.
Godwin kutsuu yhden kirurgian opiskelijoistaan, Max McCandlesin, tekemään
havaintoja Bellasta ja kirjaamaan tieteellisen tarkasti ylös kaiken, mitä tämä
tekee. Lopulta hän sopii Maxin kanssa, että tämän tulee naida Bella, jotta
nuori nainen olisi aina suojassa. Mutta Bella tapaakin elostelija Duncan
Wedderburnin, joka houkuttelee hänet mukaansa maailmalle. Suorasanainen ja
sosiaalisia normeja ymmärtämätön Bella saa pian Duncanin yhtä lailla repimään
hiuksiaan kuin rakastumaan itseensä tulisesti. Seikkailullaan Bella kuitenkin
oppii, että elämällä on myös nurja ja useimmiten ihmiset haluavat vain omistaa
hänet. Voimakkaasti seksuaaliviettinen Bella jättääkin Duncanin jälkeensä ja
siirtyy elättämään itsensä huoraamalla. Lopulta Lontoosta tulee ilmoitus, että
hänen luojansa ja isänsä Godwin on kuolemassa ja Bella palaa juurilleen.
Lathimoksen
elokuva on ajoittain kuin hullu uni. Aluksi mustavalkoinen, sitten purskahtaa
täyteen värejä ja fantasiaa. Bella on eräänlainen Frankensteinin hirviö, joskin
Mary Shelleyn hirviöstä poiketen kaunis ja ainakin aluksi kaikkien suosikki.
Hän kutsuu Godwinia Jumalaksi (oletettavasti vain sanaleikki, lapsekas lyhennys
miehen etunimestä) eikä muista edellisestä elämästään mitään. Bella löytää oman
seksuaalisuutensa ja tietynlaisen puhtaan idealistisen ajattelun, mutta se ei
oikein pelastaa leffaa siltä, että Bellaa katsotaan miesten himojen kautta.
Myös loppu, jossa Max ja vuoheksi muutettu Bellan/Victorian ex-aviomies jäävät
elämään ”naisten” valtakuntaan, muistuttaa minua enemmän antiikin ”näin hullua
on, jos naiset hallitsevat maailmaa” -kauhisteluista kuin varsinaisesta naisen
emansipaatiosta.
Näyttelijäntyö
on laadukasta kautta linjan eikä herätäkään ihmetystä, että elokuva on kerännyt
näyttelijäpalkintoehdokkuuksia erilaisissa gaaloissa. Olin Favouritessa
häikäistynyt (no pun intented) valaistusratkaisuista, mutta Poor Thingsissa en
kokenut niillä olevan niin paljon merkitystä, vaikka sekin osa-alue oli hyvin
tehty. Puvustus oli värikäs ja pidin siitä, että Bella muista poiketen käytti
aina lyhyitä hameita.
Ehkä
hyväksyn enemmän asioita tällaisessa fantasiamaisessa elokuvassa, sillä en
pitänyt Poor Thingsiä yhtä outona kuin Favouritea, vaikka se varmasti
todellisuudessa onkin oudompi. Suosittelisin enemmin aloittamaan Lathimoksen
elokuviin tutustumisen tästä.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti