Miekkailuharjoitus

 Moikka!

Iltapäivä levitteli puutarhaan kevyitä sumun hiukkasia auringon alettua paistaa aamun sateen jälkeen. Sonja tarkkaili miekan tarkkoja ja hiljaisia suhauksia Taranin harjoitellessa sarjojaan. Mies ei antanut itselleen armoa vaan harjoitteli edelleen päivittäin, vaikka kukaan ei sitä häneltä vaatinut. 

Sonja silmät kiinnittyivät väkisin miehen vartalon kiertävään lohikäärmetatuointiin, joka liikkui kuin eläisi, kun Taran kiepahteli jalalta toiselle. Hän tiesi, että oli säädytöntä ajatella, miten se jatkui housujen alle lonkalle ja aina nilkkaan asti. Mutta mitkään sanat eivät saisi häntä lopettamaan kuvittelua. Sonja läpsäytti käsivarrestaan laiskan hyttysen ja kirahti kivusta osuttuaan hieman liian kovaa. Hänenkin ihonsa oli saanut väriä kesän aikana ja oli nyt kevyen rusehtava. Taran oli tummentunut entisestään, vain ranteiden vaaleat rannut osoittivat, että tämä oli joutunut eräässä vaiheessa elämäänsä käyttämään kiduttavan tiukkoja käsirautoja. 

Mies löi lyönnin, joka olisi leikannut paperin juuri kultaisen leikkauksen mukaisesti. Ja suoraan vastustajan kilven läpi, Sonja ajatteli hymähtäen. Hän kaivoi pukunsa laskoksista kypsän hedelmän ja puraisi sitä. Tänä vuonna osa persikoista oli ehtinyt mädätä puuhun äkillisen kuumuusaallon satuttua kohdalle. Lohikäärme aaltoili hupaisasti; näytti kuin se olisi venytellyt. Persikkamehu valui Sonjan suupielistä ja hän lähes toivoi, että Taran tulisi nuolemaan sen pois. Hän oli auttamattomasti rakastunut tuohon hölmöön. Taran kuvitteli yhä, että pystyisi lopettamaan hänen ihailunsa, se mahdollisuus oli laukannut ohi jo aikaa sitten. 

Kirkas miekan välähdys ja terä asettui nojaamaan maahan. Liike loppui niin äkisti, että Sonjan aivot eivät ehtineet heti mukaan. Hän tajusi asian vasta, kun Taran jo verkkaan asteli hänen luokseen. Salakavala, viileä tuulenhenkäys pörrötti Sonjan hiuksia ja jatkoi matkaansa Taranin tukkaan. Miekka kolahti tantereeseen ja mies kohotti kätensä koskettaakseen. Peukalo liikkui huulten ohi ja jäi silittämään poskea. Auringon harhasäteen hohde kiilasi heidän väliinsä ja sokaisi kummankin hetkeksi. Nähdessään taas heidän ei tarvinnut enää haaveilla suudelmista.

-Roona-