Heippa!
On
jouluilta pimennyt
tienoota
valaisee vain kuu
yksin
kävelen, hankeen jäljet jää
kohti
pellon laitaa vie hitaat askeleet
Tähtivalon
nään
ja
kylmän avaruuden kokonaan
jää valosaaste,
häly kaupungin
ja
mielen kohti suurempaa suuntaa
Missä on
tieni määränpää?
Keneen
minusta jälki jää?
Tähtipölyäkö
olen vain?
Keltä
elämän lahjaks sain?
Jo
pakkanen poskea nipistää
ja nenää
salakavalasti pussaa
`Älä
sinä ihmislapsi
moisella
päätäsi vaivaa!
On
taivas suuri
ja
elämäsi sille silmänräpäys
mut
mielikuvituksellas voi
sen
ääriin ratsastaa´
Nyt
huokaan, käännyn takaisin
kohti
vanhaa taloa
jonka
ikkunoista kutsuvasti
loistaa
lämpöö, valoa
Palaan
luokse muiden
syön,
laulan, iloitsen
mut
käydessäni nukkumaan
yhä
tähtiä muistelen
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti