Haaveilin
kesästä kerran
kun talvi oli vielä
juhannuksena kukkivista puista
elokuisesta sadosta viljaa
Haaveilin lempeästä lämmöstä
ja virkistävistä sateista.
Haaveilin lehvästön suojasta
ja valkoisten terälehtien myrskystä.
Ja sinusta
voi, sinusta
ennen kaikkea haaveilin
Kesän
ruskettamista sääristä
pitkistä
käsivarsista ympärilläni
Haaveilin
kertomistasi tarinoista
keijujen
hyppelystä sammaleilla
virvatulien
välkkeestä suolla
metsänneitojen
villistä tanssista
Olin kanssasi
laiturilla
nousevan ukkosen
alla
juoksimme suojaan
mökkiin
ja sinä nauroit
ja nauroit
Joimme yhdessä
lähteestä
siitä, joka
sijaitsi metsän keskellä
siitä, mistä
eläimetkin joivat
ja tunsimme olevamme
samanlaisia
Haaveilin kesästä
kerran (jo toistamiseen)
kun pakkanen
paukkui nurkissa
haaveilin sinusta
ja kesästä
koska minulle olitte yksi ja sama
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti