Heippa!
Kaksi
naista, kaksi aikakautta. Kadonneen maalauksen salaisuus sitoo naiset yhteen
Jessie Burtonin kiehtovassa lukuromaanissa. Vuonna 1967 trinidadilainen Odelle
pääsee konekirjoittajaksi lontoolaiseen taidegalleriaan ja tutustuu nuoreen
mieheen, joka haluaa myydä perinnöksi saamansa taulun. Mutta kuka taulun on
maalannut? Taulun arvoitus johdattaa 1930-luvun lopulle sisällissodan
runtelemaan Espanjaan, jossa taidekauppiaan tytär Olive Schloss harrastaa
maalaamista – salassa. Olive tutustuu perheensä palvelijattareen Teresaan,
jonka veli, taitelijan urasta haaveileva vallankumouksellinen Isaac vetää
Olivea puoleensa. Kun Isaac ja Teresa kannustava Olivea paljastamaan
taiteelliset lahjansa, seuraukset ovat kohtalokkaat.
Minulle
tuli Odellesta mieleen Hakekaa kätilö!-sarjan Lucille, joka oli kotoisin
Jamaikalta (Odelle muuten mainitsee kirjassa, ettei ole koskaan käynyt
Jamaikalla, vaikka onkin kotoisin toiselta Karibian saarelta Trinidadista). Se
ei niinkään johtunut kirjaimellisesta kotimaasta kuin samanlaisesta taustasta
ja heidän kokemistaan samanlaisista ennakkoluuloista. Myös tuo 30-luvun Espanja
tuntui jotenkin tutulta, kun on katsonut joitakin siihen aikakauteen
sijoittuvia espanjalaisia draamasarjoja. Pidin Oliven ja Teresan suhteesta ja
siitä, miten he kipuilivat toistensa kanssa. Isaac jäi minulle vähän
mysteeriksi ja aika kaukaiseksi hahmoksi. Majorie Quickin henkilöllisyyttä oli
kyllä kiva kirjan mittaan pohdiskella ja arvailla. Onnistuin keksimään sen
ennen kuin se lopussa paljastettiin.
Luomuviljelijä
Tommi Saarinen uurastaa Petäjäniemen kartanon mailla – niillä jotka jätettiin
suvulle torpparivapautuksen jälkeen Tommin isoisän äidin, Anna Sofian
perintönä. Itsepäistä partasuuta ahdistelevat ilmastonmuutoksen riehaannuttamat
säät, kasvitaudit ja tuholaiset, mutta myös kiristyvä EU-byrokratia, joka on
juuri saanut uudet kasvot. Paikalliseksi luomutarkastajaksi on pestattu vasta
Brysselistä palannut agronomi Salla Hartikainen. Tarmokas nuori nainen ei
kumarra herroja eikä hehtaareita – lieneekö topakkuus periytynyt hänen
kansanedustajana vaikuttaneelta esiäidiltään Hilmalta. Kesästä tulee
ennennäkemättömän raju. Petäjäniemen peltojen tienoilla tunteita loukataan
puolin ja toisin. Näyttää jo siltä, että joku jää auttamatta paripuoleksi.
Olin
pelännyt, etten pitäisi tästä sarjan viimeisestä osasta, koska se hyppää monta
sukupolvea Annasta ja Hilmasta eteenpäin 2000-luvulle. Mutta se osoittautui
sarjaan sopivan henkiseksi ja erityisesti pidin sen positiivisesta
suhtautumisesta luomubyrokratiaan. Mustonen on selvästi tehnyt taustatyönsä ja
ymmärtää sekä viljelijää että byrokraattia. Aika jännä, että takakannessa on
haluttu antaa ymmärtää, että näkökulmahenkilö olisi Tommi, kun se kuitenkin
heti alusta alkaen on Saara. Tykkäsin reippaista muoreista Fannista ja Allista.
He tietysti huomasivat heti, että Saara ja Tommi sopivat yhteen. Myös tuo
harjoittelija Minnan juttu oli jotenkin tyypillistä draamaa. Harmi toki hänen
pojalleen Epulle, sitähän Saara ja kumppanitkin pahoittelivat eniten.
Ray
Bradburyn vuonna 1953 ilmestynyt romaani Fahrenheit 451 kertoo ydinsotaan
ajautuvasta maailmasta, jossa ihmiset turrutetaan viihteellä. Kirjallisuus on
kiellettyä. Sivistyneistö on vaiennettu ja kansa tietämätöntä. Palomiehet
polttavat kirjat ja kirjatoukkien talot. Palomies Guy Montag pitää työstään.
Hän tapaa naapurissa asuvan eksentrisen Clarissen ja tutustuu sananvapauteen.
Viihteen suurkuluttaja, Montagin vaimo Mildred yrittää itsemurhaa ja Clarisse
katoaa. Montag alkaa lukea ja joutuu vaikeuksiin auktoriteettien kanssa.
Fahrenheit 451 on yksi maailman arvostetuimmista dystopiaromaaneista. Klassikon
uudesta suomennoksesta vastaa Einari Aaltonen.
Uusi
suomennos kuulusti miellyttävän modernilta ja erityiskiitoksen annan painoksen
komealle kannelle. Itse en jotenkin lämmennyt Fahrenheitille, joskaan sitä
tuskin on tarkoitettu teoksena ketään lämmittäväksi. Toisaalta Bradbury on
osannut ennustaa oikein ääliöviihteen, tositv tähtösistä koostuvan perheen.
Toisaalta hän ei ole arvannut, että elämme laadukkaan ja hyvin kirjoitetun
tv-draaman kultakautta, toki pääasiassa striimauspalvelujen eikä normaalin
ajastetun tv:n kautta. Sota on sokaistuille ihmisille kaukana, kunnes se tulee
kirjaimellisesti päälle pommien muodossa. Yksi Mildredin ystävärouvista ei
ollut lainkaan huolissaan sotaan joutuneesta siipastaan, kyllähän mies kotiin
tulee, kunhan taistelu muutaman päivän päästä loppuu.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti