Varastettu, haluttu, hellitty

 Moikka!

Asha käveleskeli laiskasti puutarhassa. Hänen pitäisi kohta liittyä bjarmialaisen prinsessansa seuraan ja pelkkä ajatuskin tympi häntä. Tytön käytös oli hillittyä ja sivistynyttä, mikä oli kaiketi hyvä, mutta hän oli odottanut pohjoista barbaarisuutta ja pettynyt pahasti. Serja ei selkeästi ollut saanut kaikkein johdonmukaisinta opetusta, mutta hän oli luonnostaan taitava keskustelija ja – Ashan oli pitkin hampain myönnettävä – tytöksi erittäin fiksu. Tilanteen ollessa toinen hän olisi kenties mielellään riiustellut tämän kanssa, mutta sille, että avioliitosta oli sovittu hänen selkänsä takana mitään kysymättä, luonne ei halunnut antaa periksi. Asha antoi tyylikkään hymyn valua huulilleen tytön ja tämän esiliinan ilmestyessä hänen näköpiiriinsä. Hänen ja prinsessan kaartin kukkoilevan kapteenin välillä oli kipinöinyt alusta alkaen, vaikkeivät he olleet vaihtaneet montaakaan sanaa. Oli äärimmäisen ärsyttävää, miten mies vahti tyttöä kuin hai laivaa. Ja vielä ärsyttävämpää oli, että Serja ei tuntunut välittävän koko vartijasta.

”Näytät ihastuttavalta prinsessa”, Asha sanoi kumartaen.

”Tekin näytätte hyvin voivalta, prinssi Asha.” Tyttö alkoi astella hänen vierellään. ”Minusta on ihanaa kävellä puutarhassa. Meillä Bjarmiassa ei ole juuri tällaisia, toki kesäkukkia niityillä ja hyötykasveja kasvimaalla.”

Ashaa ei huvittanut puhua kaiken maailman kukista. ”Pohjoisessa on varmaan liian kylmä. Sitä paitsi puutarhat ovat synnillisiä. Niiden hämärien lehvästöjen suojissa voidaan harrastaa kaikenlaista siveettömyyttä.”

Serjan ilme oli järkyttyneen sijaan lievästi kiinnostunut, minkä kohonneet kulmat paljastivat. ”Voisitko antaa jonkun esimerkin?”

Asha käänsi katseensa häneen. ”No, pojat suutelevat tyttöjä kiellettyihin paikkoihin.”

Serja tuijotti häntä hetken vastaan ja kääntyi sitten vahtinsa puoleen. ”Odota tässä Ilja.”

Asha odotti vastalausetta, mutta mies kohautti vain harteitaan ja alkoi kuikuilla taivaalle. Serja läksi eteenpäin ja hänen oli seurattava. He tulivat suojaisaan kohtaan ja tyttö kääntyi häntä kohti virnistäen leikkisästi. Yllätyksekseen Asha tunsi pian huulet omilla huulillaan. Suudelma oli kevyt, mutta se oli viedä häneltä jalat alta. Serja oli jo lähdössä takaisin ilkikurisesti elehtien. Asha jäi yksin siimekseen. Heidän ensimmäinen suudelmansa oli varastettu häneltä ja sydän siinä mukana.

 

****

 Asha katseli Serjaa, joka ilmestyi sivuhuoneesta heidän yhteiseen makuukamariinsa. Hänet oli autettu ulos hääpuvustaan ja puettu kauniiseen hieman läpikuultavaan pitkään yöpaitaan. Runsas tukka oli lähes kokonaan auki ja virtasi kuohuina selkään.

”Mihin minä tarvitsen tätä?” Serja valitti nykien paidan nyörejä. ”Kotona aviopuolisot esiintyvät toisilleen alasti tässä tilanteessa.”

Asha otti muutaman kiirehtivän askeleen hänen luokseen ja kietoi kätensä hoikan lantion ympärille. ”Näytät ihanalta”, hän urahti saadessaan viimein painaa kasvonsa tytön kaulalle.

”Jos tämän mekon on tarkoitus saada minut tuntemaan itseni epävarmaksi, niin se onnistuu siinä. Ihan kuin en epäilisi jo riittävästi, että petyt minuun.”

Asha nosti päänsä. ”Petyn sinuun?”

Serja virnisti hänelle surullisesti ja toi sormensa silittämään leukaa. ”Sinä olet tottunut uhkeisiin naisiin ja minä olen tällainen pajunvitsa.”

Asha oli autuaasti unohtanut, että oli pitänyt ylipäänsä joskus jostain muusta kuin tuosta norjasta vartalosta, joka liikkui miekkaillessakin kuin ajatus. Hän oli kaksi viime viikkoa kiduttanut itseään iltaisin mielikuvilla siitä, miltä se tuntuisi hänen allaan ja päällään. ”Onko joku antanut sinun ymmärtää, ettet olisi maailman haluttavin? Koljaan en pääse käsiksi, mutta lupaan höyhentää Iljan, mikäli häneltä on lipsahtanut väärä sana. Mutta hoidetaan ensin hääyö pois alta, jos sopii.”

Serja pyrskähti ja rentoutui ja Asha veti hänet aivan kiinni itseensä osoittaakseen halunsa todeksi. Tyttö kietoi toista jalkaansa hieman hänen reitensä ympäri.

”Tiedätkö mikä etu alastomuudella on vaatteisiin verrattuna?” Kysymys oli kujeileva. ”Me molemmat voisimme tuntea toistemme kiihotuksen sen sijaan, että vain minä tunnen sinun.”

Ashan suu kostui. Serjan kädet leikkivät hänen niskassaan ja katse oli intiimi. ”Tarkoitatko sinä, että…?” Ashan ääni oli käheä.

”Riisu tämä typerä riepu päältäni ja kokeile.”

Nyörit meinasivat rueta hankaliksi, mutta pian valkoinen kangas valahti Serjan olkapäiltä koristamaan lattiaa. Ashan miehuus pääsi housuista vapaaksi paljon näppärämmin. Paidan he repivät pois yhteistuumin yläkautta. Asha johdatteli tuoreen vaimonsa sängylle, sillä hän oli liian heikko kestääkseen tämän märkyyttä seisaaltaan. He uppoutuivat syvään suudelmaan.

 

****

Kämmen seikkaili kevyesti pyöristyneellä vatsalla. Ashan oli vaikea uskoa, että hänestä tulisi isä. Muutama vuosi sitten ajatus olisi ollut aivan absurdi. Hän oli ollut typerä ja hemmoteltu nuorempi prinssi. No, Serja oli sitten tullut ja sotkenut kaiken.

”Tuntuuko se sinusta vieläkin ihmeelliseltä?” Serjan kysymys keskeytti hänen mietteensä. Nainen makasi alasti vällyjen alla hänen kanssaan.

”Tietenkin. Kunpa vain olisimme saaneet pitää sen vain meidän välisenämme pidempään. Eikö sinusta?” Serja toi oman kätensä Ashan käden päälle mahalleen. ”Minä olen päällikön tytär, prinsessa tai mitä titteliä nyt haluaakaan käyttää. Olen tiennyt aika nuoresta, että minun on saatava miehelleni perillisiä. Mutta kyllä meidän pikkuisemme on erityinen, hänet on kuitenkin tehty rakkaudessa.”

Asha sukelsi peiton alle ja antoi joukon pehmeitä suudelmia vaimonsa kädelle ja ihon alla kasvavalle vauvalle. Hän pullahti takaisin esiin tukka sekoittuneena saaden Serjan hymyilemään. Nainen painoi kasvonsa hänen kaulaansa ja huokasi syvään.

Asha kykeni huomaamaan onnellisuudessa pienen murheen reunuksen. ”Vieläkö äiti on sinulle hankala?”

Serjan hyväili hänen kurkkuaan. ”Aluksi meni hyvin. Kuningatar oli iloinen raskaudesta. Mutta nyt kun ei voi syyttää minua enää mahoksi, Zuheila kuiskii äitisi korvaan, kuinka lapsi ei ole sinun ja kuinka minä olen avannut haarani jokaiselle kaartilaiselleni. Käsittääkseni hän pitää Iljaa todennäköisimpänä isäehdokkaana.”

Asha veti Serjan katsomaan itseään silmiin. Sinisissä lammissa näkyi reunoilla huolta. ”Minä tiedän, miten asia on ja rakastan sinua ja pikkuistamme. Zuheila saa lähteä hovista, menköön äidin tiluksille tai minun puolestani minne vain. Minun vaimostani ei levitetä perättömiä huhuja.”

Serja suuteli häntä näykäten lopuksi alahuulesta. ”Olet muuttunut minun suhteeni varsinaiseksi leijonaksi. Muistutat siinä suhteessa erästä itsepäistä paukapäätä, jonka tunnen vähän liiankin hyvin.”

Nyt oli Ashan vuoro kiusoitella rakkaansa suuta. ”Hyvä, että meitä on kaksi leijonaa, elämäsi rakkaus ja paras ystäväsi, pitämässä puoliasi. Ei sillä, että sinä sitä erityisesti tarvitsisit.”

Serjan huulilla karehti pehmeän lämpimästi ja hän johdatti taas kummankin kämmenet pikkukummulle. Lapsesta tulisi taatusti hellitty.

-Roona-