Moikka!
19. (300)
Loki heräsi aamulla tavoitellen kumppaniaan sängyn toiselta puoliskolta. Mutta Thor ei ollutkaan siinä.
Voi luoja, Loki ehti ajatella juuri, kun jostain keittiön suunnasta kuului kevyt kolahdus.
Hän rentoutui saman tien, vaikka ei ollut edes tajunnut jännittyneensä. Thor oli kai vain mennyt hakemaan vettä. Loki odotteli vielä hetken aikaa, mutta sitten kärsimättömyys ajoi hänet ylös. Hän veti päälleen tuolinnojalla roikkuvan aamutakkinsa. Heti makuuhuoneen ulkopuolella häntä vastaan leijui aromikas kahvin tuoksu. Thor valmisti oletettavasti kahvikupillista hyvin keskittyneesti selkä häneen päin.
”Huomenta”, Loki sanoi laskien kätensä toisen selälle.
Thor kääntyi hänen puoleensa. ”Huomenta, kulta. Minun oli tarkoitus tehdä sinulle aamiaista, mutta ehdin vasta tämän kahvin.”
Lokin sydän jätti pari lyöntiä välistä nähdessään silmäkulmien anteeksipyytävät pikkurypyt. ”Enköhän minä saa itsekin syötävää. Mitä tämä on?” hän sanoi astuessaan tuoksuttelemaan posliinikuppia.
Thor asetti kätensä lepäämään hänen lantiolleen. ”Melyaa. Lempikahviasi.”
Melya oli tosiaan hänen lempierikoiskahvinsa, mutta Loki tilasi sitä harvoin, sillä juuri kukaan ei osannut hänen mielestään valmistaa sitä oikein. Hän kohotti juoman huulilleen ja maistoi. Hunajan makeus ja kahvin paahteisuus täyttivät suun.
”Tämähän on hyvää. Mutta mistä sinä tiesit…”
Thor keskeytti hänet. ”Kyllä kai minä tiedän mikä on maailman ihanimman miehen lempikahvi. Ja tietysti opettelin tekemään sen niin hyvin kuin mahdollista, jos vaikka sattuisin pääsemään tekemään sen hänelle joskus.”
Loki hymyili. Sormenpäissä asti tuntui lämpöä eikä se johtunut pelkästään kahvista. ”Sinä olet kehittynyt baristana niistä alku ajoista. Poikakaverien parhaimmistoa olit varmaan jo silloin, minä olen se, jonka on pitänyt kehittyä siinä.”
Nyt Thor rutisti häntä. ”Voi rakas.”
Loki hörppäsi kupista vielä muutaman kerran hitaasti nauttien aamun tunnelmasta ja toisen rakastavasta läsnäolosta. Hän oli saanut kokea tällaista harvoin.
”Minulla olisi yksi pyyntö”, Loki totesi laskien juoman tasolle ja kääntyen niin, että sai kierrettyä kätensä Thorin kaulaan.
”Mikä?”
”Mennään takaisin vuoteeseen, jos sinulla ei ole kiire minnekään.”
Thor vastasi virnistyksellä. ”Minulla on työvuoro vasta
iltapäivällä.” He palasivat makuuhuoneeseen.
epilogi (350)
Seitsemän vuotta myöhemmin
Loki hengitti raikasta yöilmaa, johon sekoittui puutarhan tuoksuja. Hän nojautui kuistin kaiteeseen ja tunnusteli sormusta vasemmassa nimettömässään. Juhlatilassa hänen takanaan häiden humu jatkui.
Minä olen onnellinen, hän ajatteli, sydän tuntuu täydeltä.
Thor ei ollut piilotellut omaa onneaan, kun Loki oli puolitoista vuotta sitten kosinut. Hän hymyili muistolle siitä, kuinka vuolaat kiitokset oli annettu makuuhuoneen puolella ja kuinka hänen kestävyytensä oli meinannut kokonaan loppua. Loki oli maannut reporankana lankanoilla Thorin kuiskutellessa, miten ihanaa oli, että tämä saisi hänet miehekseen.
Minun olisi pitänyt tehdä tämä paljon aiemmin. Sinä olisit ansainnut sen. Anteeksi, hän oli vastannut hiljaa.
Thor oli painautunut häntä vasten ja sanonut, että pitihän Lokin olla varma ja hän olisi odottanut niin pitkään kuin oli tarvis. Loki huokasi lepuuttaen silmiään kauniissa istutuksissa. Thor oli tukenut häntä näinä seitsemänä vuonna enemmän kuin hän uskalsi laskea. Ahdistus, jonka hän oli luullut selättäneensä, oli palannut heidän kolmantena seurusteluvuonnaan. Oli ollut täysin turhaa mustasukkaisuutta hänen puoleltaan, jota Loki syvästi häpesi. Iloisiakin asioita oli tietysti tapahtunut. Natin ja Brucen häät, näiden lasten syntymät ja se, että heistä Thorin kanssa oli tullut näiden kummisetiä. Ne ilot olivat kuitenkin muiden ansiota ja hän tiesi aiheuttaneensa Thorille enemmän mielipahaa ja huolta kuin tämä hänelle. Silti toinen oli valoissaan aiemmin tänään kuvaillut häntä niin suloisesti, ettei Lokin ollut onnistunut liikutukselta omassa valassaan sanoa muuta kuin rakastavansa Thoria täydestä sydämestään. Hän havahtui ajatuksistaan voimakkaan käsivarren laskeutuessa hänen vyötärölleen.
”Täällähän sinä olet, rakkaani. Minun tuli jo ikävä sinua.”
Loki suli meripihkanvärisille silmille. ”Tulin vain haukkaamaan vähän happea.”
Thor suukotti häntä poskelle. ”Tahtoisitko lähteä jo hääyön viettoon?” tämä suhisi hänen korvaansa.
Lokia nauratti. Thor oli intoillut hääyöstä, vaikka he olivat tehneet sängyssä varmasti kaiken mahdollisen. mistä keskimääräinen pari saattoi olla kiinnostunut. Hänen kysyessään perusteluja Thor oli vastannut, että totta kai se oli erityinen yö, koska Loki olisi silloin ensimmäistä kertaa hänen aviomiehensä.
”Minuako ei kaivata enää takaisin omiin häihini?”
Thor nipisti häntä. ”Nat kyseli perääsi äsken.”
Loki mietti hetken silitellen toisella kädellä Thorin selkää, toisella solisluuta. ”Haluaisin tanssia vielä. Pyydetään bändiä soittamaan muutama hidas.”
Thor suuteli häntä pitkään ja omistavasti. ”Kuten tahdot.”
Loki limitti sormensa tämän sormiin ja ohjasi heidät ulkoa takaisin hääväen joukkoon.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti