Heippa!
Brittielokuva
Wicked Little Lettersissä näyttelevät Jessie Buckley (Rose Gooding), Olivia
Coleman (Edith Swan), Timothy Spall (Edward Swan, Edithin isä), Gemma Jones
(Victoria Swanm Edithin äiti), Malachi Kirby (Bill, Rosen miesystävä), Alisha
Weir (Nancy Gooding, Rosen tytär), Anjana Vasan (konstaapeli Gladys Moss), Hugh
Skinner (konstaapeli Papperwick), Lolly Adefope (Kate), Eileen Atkins (Mabel)
ja Joanna Scanlan (Ann).
Juoni
seuraa Littlehamptonin rantakaupungin elämää, jota järkyttävät sen asukkaille
kirjoitetut roisit kirjeet. Aluksi niitä saa vain Edith, edelleen vanhempiensa
luona asuva konservatiivinen vanhapiikatytär. Edith syyttää kirjeiden
lähettämisestä naapuriaan Rosea, irlantilaistyttöä, jonka menneisyydestä
tiedetään vain se, mitä tämä on itse kertonut. Rose on muutenkin tunnettu
pahasuisuudestaan ja naisille sopimattomista tavoistaan. Hän joutuu
tutkintavankeuteen. Yksi poliisi on kuitenkin varma, ettei Rose ole syyllinen,
nimittäin naiskonstaapeli Gladys Moss. Hän alkaa tutkia tapausta kaupungin
naisten kanssa ja lopulta he saavat selville syyllisen, joka on lähempänä kuin
he arvasivatkaan.
Swanien
perhedynamiikka oli varsin mielenkiintoinen. Isä selvästi alisti Edithiä, mutta
oli toisaalta vaimolleen ystävällinen. Äidin kuoltua epäilin jopa
menneisyydestä paljastuvan jotain synkkää esimerkiksi että isä olisi
pahoinpidellyt Edithiä lapsena, mutta hän oli yksinkertaisesti vain
ylikontrolloiva ääliö. Mutta Edithin pakkomielteenomainen halu saada
negatiiviset tunteensa ulos oli varmasti seurausta tästä. Se näkyy myös
kirjeiden sisällössä (hän paljastuu itse kirjoittajaksi). Niissä on pääasiassa
kiroilua ja pilkkasanoja (tyyliin vittu ja huora), ei siis mitään upeaa ivailua
tai ironiaa.
Rose
rellestää kyllä monen edestä, mutta tyttärestään hän huolehtii ihan hyvin.
Oikeasti hän on karannut miehensä luota, vaikka väittääkin tämän kaatuneen
sodassa. Mies oletettavasti pahoinpiteli häntä (Rose sanoo, että tämä oli
hänelle paha). En itse hirveästi pitänyt Rosen luonteesta, mutta ei hän huono
ihminen ollut. Vähän ihmettelin, kun Gladysin (intialaistaustainen näyttelijä)
ja Billin (musta näyttelijä) hahmojen etnisyyteen ei puututtu millään tavalla,
mutta oletettavasti henkilöt, joihin he perustuvat olivat valkoisia, sillä koko
juttu nimittäin perustuu tositapahtumiin. Olen katsonut sarjoja, joissa
(edelleen) ensimmäisiä naispoliiseja kohdellaan huonosti vielä 1960-luvulla,
joten millaistahan Gladysin työ mahtoi oikeasti olla 1920-luvulla, jonne leffa
sijoittuu.
Näyttelijän työ oli todella hyvää, mutta ei tältä joukolta muuta olisi odottanutkaan. Erityisesti ensimmäisen minuutit, joissa luetaan kirjettä nro. 19, jäivät mieleeni. Oli kiva katsoa välillä elokuvaa, jossa ei ollut romanttista juonta tai sivutarinaa. Hyvän mielen leffa, jossa on myös sisältöä. Suosittelen lämpimästi.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti