Heippa!
Uusimman
Marvel-elokuvan on ensimmäisen Black Pantherin tapaan ohjannut Ryan Coogler.
Pääosissa ovat Letitia Wright (Shuri), Lupita Nyong ´o (Nakia), Danai Gurira
(Okoye), Winston Duke (M´Baku), Angela Bassett (kuningatar Ramonda), Tenoch
Huerta (Namor), Martin Freeman (Everett Ross) ja Dominique Thorne (RiRi
Williams).
Leffa
alkaa hautajaisilla. T`Challa on kuollut. Oli eleenä ihan kaunista antaa
T`Challalle samanlainen loppu kuin Chadwick Bosemanille: mennä hiljaa
kärsittyyn sairauteen. Se ei vain minusta sopinut Wakandan maailmaan, jossa
lähes kaikki voidaan parantaa (epäilemättä heillä olisi ollut sanansa
sanottavana Bosemanin syövällekin). Pidin muuten hautajaiskohtauksesta tosi
paljon. Siinä oli jälleen runsaasti afrikkalaisperinnettä, jota tuotiin esille
jo ensimmäisessä Pantterissa. Leffassa ei selitetty miksi Wakandassa ei vielä
vuodenkaan päästä ollut valittu uutta hallitsijaa (Ramonda oli vain
väliaikainen hallitsija, niin paljon kuin häntä kuningattareksi kutsuttiinkin).
Black Pantherin soihtua ei tietenkään oltu voitu antaa eteenpäin, mutta eivät
kai wakandalaiset ikuisuutta olleet ajatelleet odottaa, kun kuitenkin oli
selvää, että he olivat toistaiseksi ilman sydänyrttiä. Tulin siis vaan
miettineeksi, että vaikuttiko asiaan, että kuninkuus voi periytyä vain pojalle,
paitsi jos sydänyrtti antaa voimat tytölle, jolloin hänestä voi tulla
hallitsija myös.
Namorin
valtakunta oli kivasti toteutettu. Tunnelma oli tällaiselle maakravulle ajoittain
jopa ahdistava pimeyksineen ja paineen tunteineen. Oivaa elokuvallistamista
siis. Namorin nimen kohdalla tunsin myötähäpeää, vaikka uskonkin, että selitys
nimelle oli otettu ihan alkuperäisistä sarjakuvista. Nimessä itsessään siis ei
ole mitään vika, se selitys vaan oli tasoa kreikkalaiset kutsuivat muita
kansoja barbaareiksi, koska heidän mielestään niiden kielet kuulostivat bar,
bar, bar -äänteiltä. Mayamytologiasta tulevasta nimestä Kukulkan luonnollisesti
pidin. Tykkäsin, ettei hänen ja Shurin välille oltu yritetty muodostaa
romanssia vaan Shuri löysi hänestä kaikupohjaa omille ajatuksilleen. Toisissa
oloissa heistä olisi voinut tulla hyvät ystävyyden silaamat liittolaiset.
Rossilla
ei ollut elokuvassa oikein mitään virkaa. Ei häntä tarvittu edes FBI:n
asiantuntijaksi. RiRillä taas epäilemättä on paikkansa universumin tulevissa
leffoissa, mutta Wakanda Foreverissä hänkin lähinnä roikkui mukana. Angela
Bassett tekee upean roolin kuningattarena, joka on menettänyt perheensä Shuria
lukuun ottamatta. Afroamerikkalainen cast ottaa muutenkin ilon irti saadessaan
näytellä afrikkalaisia hahmoja. Samoin näyttää olevan latinoperäisten hahmojen
kohdalla. M`Baku oli jotenkin kauhean sympaattinen tässä, etenkin kuinka hän
yritti olla isoveli Shurille ottamatta kuitenkaan millään tavalla T`Challan
paikkaa.
Black
Panther oli minulle henkilökohtaisesti tosi puhutteleva kokemus ja siihen
Wakanda Forever ei todellakaan yllä. Toisaalta pidin siitä, että MCU:ssa
palattiin jälleen vakavammalle linjalle Thor: Love and Thunderin jälkeen, jossa
lähes kaikki oli vitsiä. Kokonaisuudessaan Forever on kuitenkin suositeltavaa
katsottavaa universumista kiinnostuneille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti