Rosan ja kumppaneiden isoveljet (Adanat 6)

Hei!

Olen vähintäänkin surkea keksimään otsikoita, kun niitä ei ole valmiina, mutta jospa tuo on ainakin informatiivinen :) Dave eli Jackin isoveli taitaa olla uusi tuttavuus, hän on esiintynyt aiemmissa osissa vain nimenä.

Seuraava päivä oli vapaa koko kaupungissa uskonnollisista syistä. Maverick ja Dave olivat kokoontuneet Twillien yhteen puutarhaan ja Danny oli lyöttäytynyt heidän seuraansa. He siemailivat punssia raukeina. ”Te olisitte voineet tulla ja olla mieliksi pikkuveljelle”, Danny totesi imien laiskasti lasinsa reunaa. Dave nakkasi pitkän tukkansa kasvoiltaan, joille se oli valunut ja Maverick pyöritti päätään irvistäen. ”Luojan kiitos meidän ei tarvitse miellyttää häntä – vielä”, Dave huokasi. Danny soi heille vinon hymyn. ”No, älkäähän nyt. Kyllä Rotten siitä vielä hioutuu.” Kumpikin kanssakeskustelija tuhahti merkitsevästi. Maverick siirtyi portailta Dannyn viereiseen tuoliin istumaan. ”Sinun isäsi on minun tietääkseni enemmän huolissaan Rosasta kuin Rottenin hioutumisesta”, hän totesi istuutuessaan.

Danny venytteli ja nosti itseään parempaan asentoon ennen kuin vastasi: ”Niin. Rosa on tehnyt sellaisen huomattavan harvinaisen taikatempun, että on kasvanut aikuiseksi yhtäkkiä.” Hän loi tarkkaavan katseen Maverickiin. ”Siksi kaikki miettivät nyt kuumeisesti, mitä hänen kanssaan pitäisi tehdä.” Maverick tuijotti lasiinsa. ”Sinulla lienee siitä selvä käsitys”, hän totesi ivallisesti. Danny siirtyi lähemmäksi, jotta saattoi taputtaa Maverickia veljellisesti olalle. ”Minä uskon kaikesta sydämestäni, että sinä saat pitää isältäsi periytyvän sijan rauhassa”, hän julisti. Maverick työnsi ystävällismielisesti Dannyn käden pois olaltaan. ”Katsos vain, pappisopiskelijamme alkaa hurskastelemaan. Miksi minä muka epäilisin?” Danny asettui tai pikemminkin valui takaisin aiempaan asentoonsa. ”No, sinulla on omat syysi. Tarkoitin vain sanoa, että Rosa ihailee sinua”, hän totesi laiskasti naputtaen lasiaan. Maverick naurahti hieman katkerasti ja nojasi hänkin syvemmälle tuoliin. Dave oli istunut rappusille ja nojasi kyynärpäällään ylempään askelmaan. Sen puutarhan nurkkauksen, jossa he olivat, täytti hetkeksi vaivautunut hiljaisuus. 

”Minun pitäisi lopettaa tuollaiset agoramaiset huomautukset, kun en kuulu enää sukuun”, Danny sanoi viimein ja sai Daven puhahtamaan aivan kuin tämä olisi pidätellyt hengitystään. Maverickin naurahti, tällä kertaa vapautuneemmin. ”Kuinka paljon Rotten ihailee sinua? Arvelisin, että Rosan ihailu veljeään kohtaan on suurin piirtein samalla tasolla”, Dave kysyi osoittaen Dannya vapaalla kädellään. Danny laski lasinsa ruohikolle ja heilautti kättään. ”Järkevämpää olisi verrata sinuun ja Jackiin kuin Rotteniin ja minuun. Me olemme liian samanikäiset”, hän huomautti happamesti. Maverick haukotteli. Oli iltapäivän lämpimin hetki. ”Oletko kaiken muun ohella ehtinyt pohtimaan lupauksiasi ja niiden antamista?”, hän kysyi Dannyltä vaihtaen puheenaihetta. Tämä päästi kasvoilleen pienen hymyn. ”Minä voin hyvin opiskella vielä muutaman vuoden ilman suurempaa painostusta”, hän totesi tyytyväisesti. ”Mikä tarkoittaa, että voit omalla ironisella tavallasi jatkaa kaupungin tavoitelluimpana poikamiehenä oloa vielä pari vuotta ennen kuin joudut lopettamaan koko leikin seinään”, Dave piikitteli. Maverickia nauratti. ”Dave, älä viitsi olla ilkeä. Minä uskon, ettei Danny aio lopettaa, vaikka lupaukset antaakin.”

Danny tuhahti kuuluvasti ja nousi istumaan suoraksi niin, ettei hänen selkänsä enää osunut tuolin nojaan. ”Voi olla. Mutta Dave oletko miettinyt, että Jack antaa jossain vaiheessa samat valat? Omistautumisesta eräälle tietylle tytölle päätellen hänkään ei anna niitä hymyssä suin ja iloisesti laulellen.” Dave pukkasi häntä voimalla selkään. ”Eikö meidän pitänyt lopettaa pikkusisaruksista puhuminen? Jack ja Rosa tekevät joka tapauksessa ennen pitkää juuri niin kuin käsketään.” ”Miten vain. Minun pitää lähteä valmistelemaan illan seremoniaa. Olen tänään vastuussa siitä”, Danny sanoi tehden lähtöä. Kumpikin hänen tovereistaan pöyritti päätään. ”Rukoile meidänkin puolestamme. Emme taida ehtiä palvelukseen tänään”, Maverick sanoi kohottaen lasiaan hyvästiksi. 

           

                                                             -Roona- 

Elokuvissa VIII: Kaunotar ja hirviö

Hello!

Olin odottanut kovasti tätä leffaa enkä ainakaan joutunut pettymään teatterissa. Disney tarjosi taattua laatua, jota siltä osaa live action remake:n kohdalla jo odottaakin. Vaikka tämä oli minusta kympin arvoinen elokuva, jäi hampaan koloon vähän se, että minusta tuntui, että kaikkein suurimmat ja korkeimmat kliimaksit oli näytetty jo trailereissa. Tai ehkä oikeammin pitäisi sanoa, että oletin tietyissä kohdin sneak peakien takia jotain muuta. Hyvä esimerkki on musikaalikohtaus kylän kapakassa (Gaston), jonka oletin sisältävän hienon pöydällä steppausnumeron. Olinkin lievästi pettynyt, kun ne vain miekkailivat ja se steppaus kesti ehkä vain viisi sekuntia. 

Tykkäsin ennen kaikkea elokuvan lämpimästä sadunomaisuudesta. Kohtaukset on (pääosin) valaistu niin, että niistä välittyy toiveikkuus, niin kuin saduissa kuuluukin. Sama näkyi live-action Tuhkimossa, josta pidin myös. Roolitus on tietysti kautta linjan onnistunut. Emma Watson vain yksinkertaisesti on Belle. (Ja jälleen Disney on saanut mekoista pitämättömän ihmisen ihastumaan – huomasin ajattelevani, että haluaisin käyttää Bellen arkimekkoa!) Luke Evansilla taas taatusti on ollut hurjan hauskaa hahmonsa kanssa, mikä näkyy täydellisesti yleisöllekin. Positiivisin yllätys minulle oli kuitenkin Lefoun esittäjä Josh Gad, jonka olin pelännyt vääntelevän naamansa hassusti, koska hänellä oli promokuvissa ja stilleissä yleensä outo, liioiteltu ilme. 

Mikä sitten on toisin? Kaikkiin päähahmoihin on tehty muutoksia, eniten varmasti Lefouhun, joka oli yllättävänkin kiperä, mutta ainakin minusta ihan positiivisessa mielessä. Gastonin ja Lefoun suhde oli sitä myötä myös hieman erilainen. Evansin olemus ja heittäytyminen tekivät Gastonista piirrosversiotaan helpommin lähestyttävämmän ja viehättävämmän, mutta Disney ei selvästi pelkää luoda ristiriitaisuuksia, sillä sen verran epämukava olo ainakin tälle katsojalle tuli siitä, että Gaston rauhoittuu sotaa ajattelemalla. Bellen rooli on aktiivisempi ja hänestä on tehty keksijä, mikä on ihan hauskaa. Siis positiivinen muutos, mutta ei saanut minua hyppimään riemusta. Sen sijaan Bellen isä Maurice on korjattu alkuperäisestä höpsöstä keksijästä pohtivaksi taiteilijaksi, mikä on loistava parannus ja synergia hänen ja Bellen sekä Gastonin välillä on huomattavasti parempi. 

En haluaisi oikeastaan puuttua ollenkaan Lefou on homo – gateen, mutta kai siitä on jotain sanottava. Ihmiset odottivat minusta koko jutusta ihan liian paljon. Kyseessä on kuitenkin hyvänen aika Disney. Ei siellä mitään hirveän radikaalia voi olla! Olen samaa mieltä, että se tanssiparin vahinkovaihtuminen oli klisee, jolla saatiin halvat naurut. Mutta se kohta, jossa kaappi vaatetta kolme miestä naisten vaatteilla ja sanoo jotain tyyliin ”You are free, now go”, oli ihan hyvä veto ja melkoinen in your face-vitsi.

Kaunotar ja hirviö on visuaalisesti todella kaunis ja musikaalinumerot ensiluokkaisia. Lienenkö koskaan ollut elokuvissa niin lähellä itkemistä kuin siinä kohdassa, joka alkaa madame Gastonista ja päättyy sinne Sound of Music-kukkulalle. Tykkäsin paljon myös alusta ja lopusta, joissa annettiin prinssin tarinaan lihaa luiden ympärille. Kaiken kaikkiaan suosittelen lämpimästi menemään katsomaan kyseisen leffan!

10/10

                                                                  -Roona-