Hello!
Olin
odottanut kovasti tätä leffaa enkä ainakaan joutunut pettymään teatterissa.
Disney tarjosi taattua laatua, jota siltä osaa live action remake:n kohdalla jo
odottaakin. Vaikka tämä oli minusta kympin arvoinen elokuva, jäi hampaan koloon
vähän se, että minusta tuntui, että kaikkein suurimmat ja korkeimmat kliimaksit
oli näytetty jo trailereissa. Tai ehkä oikeammin pitäisi sanoa, että oletin
tietyissä kohdin sneak peakien takia jotain muuta. Hyvä esimerkki on
musikaalikohtaus kylän kapakassa (Gaston), jonka oletin sisältävän hienon
pöydällä steppausnumeron. Olinkin lievästi pettynyt, kun ne vain miekkailivat
ja se steppaus kesti ehkä vain viisi sekuntia.
Tykkäsin
ennen kaikkea elokuvan lämpimästä sadunomaisuudesta. Kohtaukset on (pääosin)
valaistu niin, että niistä välittyy toiveikkuus, niin kuin saduissa kuuluukin.
Sama näkyi live-action Tuhkimossa, josta pidin myös. Roolitus on tietysti
kautta linjan onnistunut. Emma Watson vain yksinkertaisesti on Belle. (Ja
jälleen Disney on saanut mekoista pitämättömän ihmisen ihastumaan – huomasin
ajattelevani, että haluaisin käyttää Bellen arkimekkoa!) Luke Evansilla taas
taatusti on ollut hurjan hauskaa hahmonsa kanssa, mikä näkyy täydellisesti
yleisöllekin. Positiivisin yllätys minulle oli kuitenkin Lefoun esittäjä Josh
Gad, jonka olin pelännyt vääntelevän naamansa hassusti, koska hänellä oli
promokuvissa ja stilleissä yleensä outo, liioiteltu ilme.
Mikä
sitten on toisin? Kaikkiin päähahmoihin on tehty muutoksia, eniten varmasti
Lefouhun, joka oli yllättävänkin kiperä, mutta ainakin minusta ihan
positiivisessa mielessä. Gastonin ja Lefoun suhde oli sitä myötä myös hieman
erilainen. Evansin olemus ja heittäytyminen tekivät Gastonista piirrosversiotaan
helpommin lähestyttävämmän ja viehättävämmän, mutta Disney ei selvästi pelkää
luoda ristiriitaisuuksia, sillä sen verran epämukava olo ainakin tälle
katsojalle tuli siitä, että Gaston rauhoittuu sotaa ajattelemalla. Bellen rooli
on aktiivisempi ja hänestä on tehty keksijä, mikä on ihan hauskaa. Siis
positiivinen muutos, mutta ei saanut minua hyppimään riemusta. Sen sijaan
Bellen isä Maurice on korjattu alkuperäisestä höpsöstä keksijästä pohtivaksi
taiteilijaksi, mikä on loistava parannus ja synergia hänen ja Bellen sekä
Gastonin välillä on huomattavasti parempi.
En
haluaisi oikeastaan puuttua ollenkaan Lefou on homo – gateen, mutta kai siitä
on jotain sanottava. Ihmiset odottivat minusta koko jutusta ihan liian paljon.
Kyseessä on kuitenkin hyvänen aika Disney. Ei siellä mitään hirveän radikaalia
voi olla! Olen samaa mieltä, että se tanssiparin vahinkovaihtuminen oli klisee,
jolla saatiin halvat naurut. Mutta se kohta, jossa kaappi vaatetta kolme miestä
naisten vaatteilla ja sanoo jotain tyyliin ”You are free, now go”, oli ihan
hyvä veto ja melkoinen in your face-vitsi.
Kaunotar
ja hirviö on visuaalisesti todella kaunis ja musikaalinumerot ensiluokkaisia.
Lienenkö koskaan ollut elokuvissa niin lähellä itkemistä kuin siinä kohdassa,
joka alkaa madame Gastonista ja päättyy sinne Sound of Music-kukkulalle.
Tykkäsin paljon myös alusta ja lopusta, joissa annettiin prinssin tarinaan
lihaa luiden ympärille. Kaiken kaikkiaan suosittelen lämpimästi menemään
katsomaan kyseisen leffan!
10/10
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti