Elokuvissa XXIV: Pähkinänsärkijä ja neljä valtakuntaa

Heippa!

Kaikki varmasti tuntevat Tsaikovskin paähkinänsärkijä-baletin, jossa Clara-tyttö uneksii seikkailuista prinssiksi muuttuneen pähkinänsärkijänuken ja Makeishaltijattaren (Sugar Plum Fairy) kanssa. Tämä on pohjana värikylläiselle elokuvalla, jossa nähdään myös balettiosioita. Pääosassa Clarana nähdään Mackenzie Foy, joka tunnetaan parhaiten aiemmista rooleistaan Interstellarissa ja Twilight-elokuvien Renesmeenä. Makeiskuningatarta näyttelee Keira Knightley ja muissa osissa ovat muun muassa Helen Mirren, Morgan Freeman ja Jayden Fowora-Knight. Prima ballerinana tanssii Misty Copeland.

Juoni on muuttunut oleellisesti tarinan kääntyessä elokuvaksi. Alun joulujuhla, jossa lapset ovat pääosassa on elokuvaan muutettu tanssiaisiksi herra Drosselmeyerin, Claran kummisedän, talossa. Toki lapset saavat edelleen lahjansa ja hyvin taianomaisesti toteutetulla tavalla. Claran pikkuveljen Fritzin osaa on huomattavasti pienennetty; hän vain näyttää lahjaksi saamaansa pähkinänsärkijälelua Claralle. Omaa lahjanarua seuratessaan Clara päätyy Joulukuusimetsään, Neljän valtakunnan rajalle. Siellä hän tapaa sotilas Philipin, pähkinänsärkijänuken ilmielävänä. Tämän jälkeen juoni lähteekin täysin omille teilleen ja esimerkiksi baletissa tärkeää osaa näyttelevä Hiirikuningas ei esiinny elokuvassa lainkaan. (Tai no miten sen nyt ottaa. Elokuvaa saa kyllä pisteet hiirien nokkelasta käytöstä.) Myöskään piparkakkusotilaita ei nähdä, Mother Gingerin hahmo lienee luotu korvaamaan heitä.

Valtakunnista on onnistuttu luomaan värikkäät ja sadunomaiset. Toisaalta lavastuksen jouluisuudessa oli selvästi pyritty säästelemään, mikä oli mielestäni hyvä juttu, vaikka jossain määrin kaipasinkin baletin alkukohtauksen joulutunnelmaa. Tämä mahdollisti sen, että Lumihiutaleiden valtakunta näytti lyhyissä kohtauksissaan upealta talven ihmemaalta eikä jäänyt joulukruusauksien jalkoihin. Myös vierailu Kukkien valtakunnassa oli toteutettu ihanasti, Clarasta kaikki kukkakimput kädessään vaunuissa tuli mieleen itse neiti Kevät. Foy vetää roolinsa ihan kiitettävästi, mutta nuoren näyttelijän on vielä opittava kasvojen hallintaa ja ilmeiden nyansseja.

Etukäteen odotin kauhulla Knightleyn kimittävää Makeishaltijatarta, mutta korkea puhetapa istuikin leffaan yllättävän hyvin. Knightley näyttelee ajoittain yli ja on ajoittain rooliin liian kova, brittiläinen ironisuus puskee läpi. Muutoin Makeihaltijattarella annettu twisti oli hyvä ja pääsi yllättämään katsojan. Twistin jälkeen Knightleynkin suoritus paranee. Helen Mirren suorittaa tasaisen varmasti roolinsa Mother Gingerinä. Erityishuomionosoitus menee kuitenkin Mirrenin maskeeraajalle, joka on saanut hänen kasvoihinsa piirretyn halkeaman todella näyttämään siltä, että kasvot ovat posliinia ja niissä on iso halkeama. Jayden Kowora-Knight on yksi elokuvan valopilkuista uskollisen Philipinä. Hänenkin maskeeraajilleen jaan kiitosta, huuliin laitettu kullan hohde näytti lopputuloksessa erittäin hyvältä.

Vaikka olisinkin toivonut joidenkin asioiden syvällisempää käsittelyä, olen todella tyytyväinen, ettei leffaa oltu yritetty venyttää kaksituntiseksi. Ja nykyään kun kaikki pyritään vetämään maratooneiksi, niin tämä on todellakin kohteliaisuus eikä moite. Lisäksi tarinassa oli painotettu oikeita kohtia. Toistan aiemmat kehuni tässä: muut valtakunnat sävähdyttävät juuri siksi, koska niihin ei jäädä turhaan pyörimään vain siksi, että ne ovat niiiin kauniita. Leffa sisältää äärimmäisen pienen määrän tyhjäkäyntiä.

Pähkinänsärkijä ja neljä valtakuntaa on hyvä joululeffa sellaiselle, joka ei tykkää ylijouluisuudesta eikä välitä siitä, että tarina ja sen myötä hahmot ovat välillä hattaran ohuita. Karkkia silmille ja hyvän musiikkinsa takia ihanaa kuultavaa korville.

                                                                 -Roona-

Ole, Sevilla! (dos)

Moi!

Toinen kuvasarja Sevillan matkalta.

Sevillan katedraalin kellotorni, Giralda. Se pystytettiin vuosina 1184-96 moskeijan minareetiksi. Kun moskeija purettiin kristittyjen uudelleenvalloituksen jälkeen, minareetti muutettiin kellotorniksi. Se kuuluu katedraalin kanssa UNESCOn maailmanperintö kohteisiin.

Sevillan katedraali eli Catedral de Santa Maria de la Sede on maailman kolmanneksi suurin kirkko ja suurin goottilainen kirkko. Korkein kohta nousee 37 metriin. Kuvassa ovi, josta turistit pääsevät sisään, Prinssin ovi.

Katedraalissa oli monia upeita lasimaalausikkunoita.

Kristoffer Kolumbuksen hauta.

Katedraalin sisäpihan appelsiinipuutarha.

Kuuluisan sevillalaisen taiteilijan Bartolomeo Murillon nimikirjoitus kirkossa esillä olevassa asiakirjassa.

Metropol Parasol eli Sevillan sieni, joka on saksalaisen arkkitehti Jurgen Mayer-Hermannin suunnittelema. Sen rakentamiseen on käytetty suomalaista puuta. Tässä kuvassa se näkyy sinisessä iltavalaistuksessa. 

Sieni päivällä. Päälle pääsee käymään ja kävelemään, sinne on rakennettu siltoja. Rakennuksen alla on arkeologisia löytöjä roomalaisajalta. Maatasossa on kauppahalli, jonka tiskistä kuva alempana.

Ylhäältä näkyivät Sevillan katot komeasti.

Antimia kauppahallissa: kokonaisia kaneja ja kanalintuja.

Torre del Oro (Kultainen torni) oli ennen Guadalquir-joen vartiotorni, jossa säilytettiin aarteitakin. 

Viimeisessä kuvassa häävieraana. Oli kiinnostava nähdä katolinen seremionia ja espanjalaiset hääjuhlat.

                                                                     -Roona-

Mietteitä kirjasta XXXII: Seleesian näkijä ja Perinnönjakajat

Moikka!

Seleesian näkijä on Erika Vikin kirjoittaman Kaksosauringot –trilogian toinen osa. Corildon ja Aleia ovat saapuneet Seleesiaan selvittääkseen, kuinka Aleiassa olevan lumouksen saisi murrettua. Corildonin menneisyys ei jätä miestä rauhaan. Aleia tutustuu Corildonin perheeseen ja joutuu keskelle poliittista kuohuntaa. Aikanaan sodalla karkoitetut tulilinnut näyttävät palanneen eikä uusi sota ole kaukana. Tämän keskellä Aleia pysyy aistimaan seleesien toisen pulssin ja myös pysäyttämään sen, mikä saa osan lähellä olevistakin varpailleen. Pystyykö Mathyana, Corildonin näkijä-äiti, selvittämään mikä Aleian lumous oikein on? Entä mitä sanovat armeijan näkijät ja senaatin puheenjohtaja Parsifal Ma´Feon?

Seleesian näkijä ei pettänyt ensimmäisen osan asettamia odotuksia, mutta se on selvästi kakkos- ja väliosa, jota ei missään nimessä lueta itsenäisenä romaanina. Corildonin perhe oli mielestäni hyvin kiinnostava, siskoista pidin etenkin, mutta Corildonin isän, äidin ja isän veljen vanhojen draamojen kaivelu meinasi välillä mennä saippuaoopperan puolelle. Perheen nuorimmainen Tigran heräävine voimineen ja Aleiaan kohdistuvine kiinnostuksineen oli erinomainen ja hyvin kirjoitettu hahmo. Saimme myös tietää, mitä Corildonin vaimolle oli tapahtunut ja sitä kautta lukija pystyy ymmärtämään häntä vähän paremmin.

Vik avaa itselleen oivia mahdollisuuksia selittää sekä seleesien toista pulssia että maailmansa yleistä magiaa edellistää kirjaa syvemmin. Hän myös jatkaa lukijan kiusaamista Aleian ja Corildonin ajoittain äärimmäisen kipunoivalla suhteella, vaikka heistä ei kaiketi romanttista paria ole tarkoitus tullakaan. Joka tapauksessa kyseessä on jälleen useampi sata sivua vauhdikkaita tapahtumia ja jään odottamaan innolla trilogian kolmatta osaa. Suosittelen Vikin kirjoja kaikille fantasian ystäville.

Perinnönjakajat on L. M. Montgomeryn humoristinen romaani. Dark- ja Penhallow-sukujen jäsenet muodostavat tiukan, joskin eripuraisen klaanin. Sukuun syntyy säpinää, kun Becky-täti ilmoittaa, että hänen kuolemansa jälkeen arvokkaan perintökannun saa se, joka on vuoden ajan käyttäytynyt hänen toiveidensa mukaisesti. Kannu paljastaa säälimättä ihmisten todellisen luonteen. Sitä tavoitellessa muutamien on käydä huonosti, joillekin se antaa uuden mahdollisuuden. Kun perintökannun saaja lopulta paljastetaan, kokee suku elämänsä yllätyksen, johon klaanin häpeäpilkulla, kuuta palvovalla kulkuri Oswald Darkilla on osansa.

Perinnönjakajissa on valtava määrä hahmoja, joista kukaan ei nouse päähenkilöksi. Se on kuitenkin tarkoitus ja minusta Montgomery piti paketin hyvin kasassa (ilmeisesti suomentaja on korjannut jokusen kesken kaiken vaihtuneen sukunimen, mutta se sallittakoon). Luonnekuvaukset ovat mainioita ja osuvat hetkittäin maaliinsa jopa ironisen täydellisesti. Montgomery antaa huutia nimen omaan sellaiseille ihmisten heikkouksille, joita ei helposti näe. Osansa saavat hienovaraiset arkipäivän ylpeys, turhamaisuus ja juopottelu. Väärinkäsityksillä on luonnollisesti oma osansa tarinassa kuten Montgomeryn kirjoissa yleensäkin. Mikä on loppujen lopuksi vaikkapa vuosia erossa eläneen avioparin tarina?

Perinnönjakajat sisältää ajoittain jopa absurdeja hetkiä, kun perintökannuparasta tapellaan ihan käsirysyn kanssa. Ja kuten saatatte arvata kannun lopullinen saaja ei suinkaan ole romaanin tärkein pointti. Montgomeryn kaikki kirjat läpäisevä luontokuvaus on jälleen läsnä kauniina hetkinä, jotka ovat välillä hauskassa ristiriidassa täynnä henkilöitä ja draamaa olevan juonen kanssa. Jos olet aiemmin pitänyt Montgomeryn kirjoista, pidät varmasti tästäkin.

                                                                  -Roona-

Ole, Sevilla! (uno)

 Moikka!

Olimme käymässä Sevillassa syyslomaviikolla 42 häiden merkeissä, vieraina siis suomalais-espanjalaisissa häissä. Tässä muutamia kuvamuistoja matkasta. Parin viikon päästä julkaisen vielä lisää kuvia.

Katunäkymä vanhan kaupungin sokkeloisilta kujilta. Mun oli erityisen vaikea hahmottaa mihin suuntaan meidän asunnon ovelta piti kulloinkin lähteä. Kyllä mä sen viikon lopussa opin, mutta sitten palattiinkin jo kotiin.

Plaza de Espana rakennettiin vuoden 1929 Ibero-amerikkalaisen maailmannäyttelyyn. Suuren Maria Luisan puiston vastakkaisella puolella oli vastaavasti Plaza de Americas. 

Aukion rakennukset ovat sekoitus uusrenesanssia ja uusmudejar tyylejä. Ne on suunnitellut Aníbal González.

Julkisivun 24 syvennystä on omistettu Espanjan kaupungeille. Muualta Espanjasta tulevat turistit käyvät usein ottamassa kuvia oman kaupunkinsa syvennyksessä. Jokaisessa on mosaiikkikuva jostain tärkeästä kaupungissa sattuneesta tapahtumasta. Itse kävin poseeraamassa Ciudad Realin alkovissa Don Quijoten ja Sancho Panzan vieressä.

Tässä kiipeämme käytävälle, joka näkyy tuolla pylväiden välistä. Näissä rakennuksissa on virainomaistoimistoja, vain noille ylä- ja alaparvekkeille pääsee tutustumaan ja kuvailemaan.

Plaza de Espanalla on kuvattu monia elokuvia esim. kohtauksia Arabian Lawrenceen. Rakennukset olivat osa Naboo-planeetan Theed-kaupunkia Star Wars Episodi II: Kloonien hyökkäys -elokuvassa. Myös hevoskyydit puistoon lähtevät aukiolta.

Innostuin ja mun piti päästä poseeraamaan tämän Alcazarin ikkunan eteen, kun siinä esiintyy Daavidin tähti ja Fatiman käsi. 

Real Alcazar eli kuninkaallinen palatsi on erinomainen esimerkki Mudejar-arkkitehtuurista.Se on Unescon maailmanperintökohde. (Lisäksi: jälleen sarjassamme Alcazarin oviaukkoja)

Pääosan palatsista ovat rakennuttaneet espanjalaiskuninkaat Alfonso X Kastilialainen ja Pedro Kastilialainen mudejarin lisäksi goottilaiseen ja maneristiseen tyyliin.

Patio del Yeso on yksi tärkeimmistä palatsin osista, joka on säilynyt islaminlaisen Almohad-kalifaatin kaudelta. 

Merkuriuksen suihkulähteen ympärillä on kuvattu Game of Thronesia. Dornen palatsin kohtaukset sijoitettiin näille parvekkeille ja käytäville.

Puutarhat olivat upeat ja niissä oli paljon vesiaiheita, osa muistona jo almohadien ajalta. Islamilaisessa ajattelussa vesi oli tärkeä elementti.

                                                                      -Roona-