Heippa!
Kaikki
varmasti tuntevat Tsaikovskin paähkinänsärkijä-baletin, jossa Clara-tyttö
uneksii seikkailuista prinssiksi muuttuneen pähkinänsärkijänuken ja
Makeishaltijattaren (Sugar Plum Fairy) kanssa. Tämä on pohjana värikylläiselle
elokuvalla, jossa nähdään myös balettiosioita. Pääosassa Clarana nähdään
Mackenzie Foy, joka tunnetaan parhaiten aiemmista rooleistaan Interstellarissa
ja Twilight-elokuvien Renesmeenä. Makeiskuningatarta näyttelee Keira Knightley
ja muissa osissa ovat muun muassa Helen Mirren, Morgan Freeman ja Jayden
Fowora-Knight. Prima ballerinana tanssii Misty Copeland.
Juoni on
muuttunut oleellisesti tarinan kääntyessä elokuvaksi. Alun joulujuhla, jossa
lapset ovat pääosassa on elokuvaan muutettu tanssiaisiksi herra Drosselmeyerin,
Claran kummisedän, talossa. Toki lapset saavat edelleen lahjansa ja hyvin
taianomaisesti toteutetulla tavalla. Claran pikkuveljen Fritzin osaa on
huomattavasti pienennetty; hän vain näyttää lahjaksi saamaansa
pähkinänsärkijälelua Claralle. Omaa lahjanarua seuratessaan Clara päätyy
Joulukuusimetsään, Neljän valtakunnan rajalle. Siellä hän tapaa sotilas
Philipin, pähkinänsärkijänuken ilmielävänä. Tämän jälkeen juoni lähteekin
täysin omille teilleen ja esimerkiksi baletissa tärkeää osaa näyttelevä
Hiirikuningas ei esiinny elokuvassa lainkaan. (Tai no miten sen nyt ottaa.
Elokuvaa saa kyllä pisteet hiirien nokkelasta käytöstä.) Myöskään
piparkakkusotilaita ei nähdä, Mother Gingerin hahmo lienee luotu korvaamaan heitä.
Valtakunnista
on onnistuttu luomaan värikkäät ja sadunomaiset. Toisaalta lavastuksen
jouluisuudessa oli selvästi pyritty säästelemään, mikä oli mielestäni hyvä
juttu, vaikka jossain määrin kaipasinkin baletin alkukohtauksen joulutunnelmaa.
Tämä mahdollisti sen, että Lumihiutaleiden valtakunta näytti lyhyissä
kohtauksissaan upealta talven ihmemaalta eikä jäänyt joulukruusauksien
jalkoihin. Myös vierailu Kukkien valtakunnassa oli toteutettu ihanasti,
Clarasta kaikki kukkakimput kädessään vaunuissa tuli mieleen itse neiti Kevät.
Foy vetää roolinsa ihan kiitettävästi, mutta nuoren näyttelijän on vielä
opittava kasvojen hallintaa ja ilmeiden nyansseja.
Etukäteen
odotin kauhulla Knightleyn kimittävää Makeishaltijatarta, mutta korkea puhetapa
istuikin leffaan yllättävän hyvin. Knightley näyttelee ajoittain yli ja on
ajoittain rooliin liian kova, brittiläinen ironisuus puskee läpi. Muutoin
Makeihaltijattarella annettu twisti oli hyvä ja pääsi yllättämään katsojan.
Twistin jälkeen Knightleynkin suoritus paranee. Helen Mirren suorittaa tasaisen
varmasti roolinsa Mother Gingerinä. Erityishuomionosoitus menee kuitenkin
Mirrenin maskeeraajalle, joka on saanut hänen kasvoihinsa piirretyn halkeaman
todella näyttämään siltä, että kasvot ovat posliinia ja niissä on iso halkeama.
Jayden Kowora-Knight on yksi elokuvan valopilkuista uskollisen Philipinä.
Hänenkin maskeeraajilleen jaan kiitosta, huuliin laitettu kullan hohde näytti
lopputuloksessa erittäin hyvältä.
Vaikka
olisinkin toivonut joidenkin asioiden syvällisempää käsittelyä, olen todella
tyytyväinen, ettei leffaa oltu yritetty venyttää kaksituntiseksi. Ja nykyään
kun kaikki pyritään vetämään maratooneiksi, niin tämä on todellakin
kohteliaisuus eikä moite. Lisäksi tarinassa oli painotettu oikeita kohtia. Toistan
aiemmat kehuni tässä: muut valtakunnat sävähdyttävät juuri siksi, koska niihin
ei jäädä turhaan pyörimään vain siksi, että ne ovat niiiin kauniita. Leffa
sisältää äärimmäisen pienen määrän tyhjäkäyntiä.
Pähkinänsärkijä
ja neljä valtakuntaa on hyvä joululeffa sellaiselle, joka ei tykkää
ylijouluisuudesta eikä välitä siitä, että tarina ja sen myötä hahmot ovat
välillä hattaran ohuita. Karkkia silmille ja hyvän musiikkinsa takia ihanaa
kuultavaa korville.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti