Uusia ystäviä (Zach 5)

Moikka!

Ardan syötyä ja kun viimeinenkin pisara teestä oli juotu he nousivat ja Arda esitteli Zachille naamiomestarin ja tämän kisällien työtilaa. Pitkillä tikkailla pääsi kapuamaan katonrajaan, jossa korkeimmalla olevat naamiot odottivat hakijaansa. Naamioiden järjestys vaikutti Zachistä sekavalta, mutta Arda vakuutti osaavansa hakea mestarin pyynnöstä juuri sen, joka oli käsketty. ”Jos minä tulisin yksityishenkilönä ostamaan kuolinnaamiota sinulta, minkälaisen möisit minulle?”, Zach kysyi, kun he olivat katselleet aikansa. ”Etkö muista, kun sanoin, että se riippuu siitä kuin paljon sinulla on rahaa”, Arda naurahti kepeästi. Zach pohti hetken: ”No sanotaan vaikka, että minulla on varaa pitää siistiä pientä taloa tässä kaupungissa ja elettää päälle vielä perheeni, mutta en ui rahoissa.” ”Siinä tapauksessa ehdottasin mustaa silkkipohjaa ja kaunista verkkokuviointia. Ja kysyisin tietenkin oletko sattunut olemaan sotapalveluksessa.”

Zach kohautti harteitaan. ”En olisi ollut ollut armeijan mukana. Eli varmaan tyytyisin ehdotukseesi.” ”Se olisikin ensimmäinen kerta. Sinun pitäisi kiistellä vähintääkin kuvion väristä”,  Arda moitti ja otti tärkeilevän asiakkaan ilmeen: ”Viininpunainen on aivan hirveä ehdotus! Minun herkkään hipiään sopii paljon paremmin hempeä ruusu.” Zachia nauratti, kun tyttö suipisti suutaan, jotta se muistuttaisi pientä suppua. Hänestä alkoi tuntua oikein mukavalta, että oli tutustunut johonkuhun paikalliseen. Yhtäkkiä ensin liikkeen puolelta kuului räminää ja sitten työtilaan rymisteli sisään isokokoinen ehkä kolmissakymmenissä oleva mies. ”Jaaha, jaaha täällä sitä vain laiskotellaan poikien kanssa”, hän sanoi Ardalle hyväntuulisen nuhtelevasti. Tyttö näytti hänelle kieltä. ”Päinvastoin Ricci meillä on täällä erittäin tärkeä vieras. Tämä Zach tässä sattuu olemaan ei enempää eikä vähempää kuin Valkean suden henkilökohtainen apulainen”, hän julisti kuin olisi esitellyt Saban kuningatarta.

Ricci työntyi Zachin tykö ja ojensi valtavan kouransa, josta Zachin oli pakko ajatella, että sillä täytyi olla hankala tehdä pikkutarkkaa maalaustyötä. ”Hienoa tavata. Minä olen Ricci, pääkisälli. Isäni on naamiomestari ja omistaa tämän liikkeen.” Zach mulkaisi Ardaa silmäkulmastaan vain nähdäkseen tämän hymyilevän mielevästi. Hän puristi tukevasti isoa kämmentä. ”Hauska tutustua. Mutta en minä vielä kovin kummoinen apulainen ole. Opiskelen asioita kaiketi niin kauan kunnes ammuskelu varsinaisesti alkaa”, hän selitti hellittäessään otteensa. Zach sai vastaansa kaksi oudoksuvaa katsetta ja tajusi, että oli valinnut sanansa väärin. ”Tarkoitan siis sinne saakka, kun taistelut alkavat. Suurimmalla osalla kai on miekat. Joka tapauksessa menen kai sitten sinne minne Valkea susikin menee.” Arda tointui ensimmäisenä. ”Sinä et tosiaankaan ole ollut armeijassa. Ei siitä tulisi mitään, jos kaikki vain ampusivat jousella”, hän kiusoitteli. Ricci myötäili nöykkäilemällä kömpelösti päätään. ”Sitä paitsi nuolimestari valittaa jo nyt, että hän hukkuu työhön, vaikka asioita vasta valmistellaan.”

Zach heilautti tyytymättömänä kättään merkiksi siitä, että he voisivat ohittaa koko jutun jo. Lisäksi hän tajusi, että oli varmaan korkea aika rueta tekemään lähtöä. Iltapäivän täytyi olla muuttumassa illaksi ja palatsissa olisi suotavaa olla takaisin ihmisten aikana. ”Minun on varmaan parempia häipyä täältä häiritsemästä teitä kumpaakin ennen kuin mestarinne ja sinun isäsi palaa”, Zach oli osoittanut viimeiset sanansa Riccille. Tämä liikkautteli isoja harteitaan paitansa alla. ”Ei hän pane pahakseen. Voi olla kyllä, että hän yrittäisi myydä sinulle jotain”, hä totesi kuivakkaaasti. Zach veti päälleen takkinsa, joka oli odottanut uskollisesti hylättynä kangaspakkakasan päällä. Arda tuli saattamaan häntä liikkeen etuosaan samalla, kun Ricci alkoi asettua omiin töihinsä.

”Tule tapaamaan minua toistekin, jos tärkeiltä opiskeluiltasi suinkin ehdit”, Arda sanoi hänelle kujeilevasti ovella. Harmikseen Zach punastui jälleen hieman. ”Minä tulen joskus, jos kerran haluat”, hän sanoi hieman turhan happamesti, mutta Arda vain hymyili arvoituksellisesti sulkiessaan oven. Oli tullut hämärämpää, mutta pimeän tuloon oli vielä hetki aikaa. Zachillä vei hetken aikaa tajuta, ettei hän ollut edes päässyt kovin kauas palatsista eli hänellä ei olisi ollut kiire lähteä työpajasta ja uusien tuttaviensa luota. Hän talsi kuitenkin siipeen, jossa asui ja etsiytyi huoneeseensa. Hän pyysi palvelustyttöä tuomaan ruokaa ja kysyi oliko Valkea susi jo syönyt. Tyttö vastasi, ettei tiennyt. Hänelle oli kerrottu vain, ettei Valkea susi kaivannut tänään illallista huoneisiinsa ainakaan itselleen, kuten tyttö huomaavaisesti lisäsi.

                                                                  -Roona-