Moikka!
Johnny
Depp, vau! Mies varastaa kyllä koko elokuvan itselleen. Sekä Depp itse että
hänet roolissa itsepintaisesti kritiikistä huolimatta pitänyt Rowling saavat
rauhassa näyttää pitkää nenää epäilijöille. Grindelwaldia rakennettiin hienosti
ja hänestä saatiin tietää juuri se minkä hän halusi näyttää. Esimerkiksi
trailerissa mainitusta Grindelwaldin näystä ei saada mitään sisällöllistä
tietoa (paitsi tietysti se mikä jo tiedettiin eli Credence liittyy siihen
jotenkin). Tämä avaa mielenkiintoisia näkökulmia hahmon tarkoitusperien
kehittämiseen jatkossa. Lisäksi Dumbldoren ja Grindelwaldin vastakkaisuus
korostuu, kun Gelertistä näytetään vain tarkoin harkittu julkisuuskuva, kun
taas muut hahmot ja yleisö vaikuttavat tietävän Albuksesta lähes kaiken. Ja
onhan Dumbledore valmis tunnustamaan suoraan, että he olivat ”enemmän kuin
veljeksiä”, mitä Grindelwald ei varmasti tekisi. Asia kuitenkin näkyy etenkin
monenlaisia tunteita herättäneessä lopputwistissä.
Ylipäänsä
roolitus on erinomainen. Eddie Redmayne ja Jude Law ovat nappivalintoja, tosin
Dumbledorea näyttelevän Law´n ruutuaika on yllättävän rajallinen. Zoe Kravitz
näyttelee herkästi ja hienopiirteisesti Leta Lestrangeä, joka taistelee
menneisyytensä mörköjen kanssa. Muutkin näyttelijät tekevät aivan kelpo
suorituksia; Theseuksen (Callum Turner) ja Newtin suhdetta ja sen kehitystä
seuraan jatkossa sydän syrjällääm (meinasi tulla tippa linssiin, kun Newt
veljesten halatessa sanoi valinneensa puolensa). Vaikka leffa keskittyy
Grindelwaldiin, niin ei se ole unohtanut taikaotuksia. Etenkin leijonamainen
zouwu ja yleisön suosikit haiskut vetoavat.
Elokuvassa
oli muutamia ongelmia. Ensimmäinen ja suurin oli, että sillä vaikutti olevan
kiire jonnekin ilman sen kummempaa syytä. Potter-elokuvien ongelma oli
aikoinaan, että pitkä ja monipolvinen kirja piti sovittaa kahden tunnin
leffaksi niin, että kirjaa lukematonkin katsoja jotakin asiasta ymmärtää.
Ihmeotuksten kohdalla tätä ei pitäisi tarvita, ne kun kirjoitetaan suoraan
elokuviksi. Kokonaisuus parani loppua kohden juuri siksi, että kerrontaa
hidastettiin. Tai ehkä hidastaminenkin on väärä sana, ehkä oikeanlaiseen
pohjustukseen keskittyminen olisi oikeampi termi. En kaivannut leffaan yhtäkään
kohtausta (tai takaumaa) lisää vaan haluamani pienet korjaukset
hahmopohjustuksiiin olisi voitu tehdä ihan teatteriversiossa olemassa oleviin
kohtauksiin.
Esimerkiksi
Jacobin ja Queenien tuominen kakkososan tarinaan ja Jacobin muistojen palautumisen
selitys olisi voitu toteuttaa toisin. Jouduin nimittäin ihmettelemän ovatko
nämä ihan samat hahmot kuin ykkösosassa, mikä ei ole hyvä asia. Muutoin pidän
kummastakin hahmosta ja he ovat ansaitusti mukana, siksi huono esittely
harmitti erityisesti. Lisäksi silmiin pisti Minerva McGarmivan sijoittaminen
Tylypahkaan. Potterwikia antaa Minervan syntymävuodeksi 1935 ja oman muistini
perusteella olisin sijoittanut sen elokuvan tapahtuma-aikaan eli vuoteen 1927.
Periaattessa Minerva voisi olla 7. vuosikurssin oppilas ja head girl, minkä
takia hän päästää ministeriöläiset sisään Dumbledoren luokkaan. Tämä vaatisi
kuitenkin sitä, että hän on syntynyt 1910, enkä minä uskaltaisi yhtään
aikaisempaa vuotta veikatakaan.
Lisäksi
elokuvan hirvittävän synkkä ja harmaa väripaletti kummastutti minua. Ainoa
valopilkut olivat Newtin asu ja taikaotukset. Sitten siihen lopputwistiin: joo,
Letan sukupuu on monimutkainen ja se kuuluko Credence siihen sitä myötä
samanlainen. En suoraan sanoen kiinnittänyt tähän hirveästi huomiota,
suhtauduin siihen normaalina osana juonta. Isompana twistinä pidin Credencen
”nimen” paljastamista, mutta toisaalta tuollainen manipulointi sopii
Grindelwaldin hahmolle todella hyvin. Ja tämän perusteella minä uskon, että
kyseessä on nimenomaan manipulointi, joka liittyy alussa mainittuun näkyyn,
jonka sisällöstä emme vielä tiedä tarkemmin.
Kaiken
kaikkiaan pidin kuitenkin leffasta ja se avasi niin paljon ovia, että jään
suurella mielenkiinnolla odottamaan, mitä seuraavissa osissa tuleman pitää.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti