Mietteitä kirjasta XXXIII: Muinainen ja tuleva kuningas sekä Halki puolen maailman

Heippa!

T. H. Whiten Muinainen ja tuleva kuningas kertoo kaikille tutu tarinan kuningas Arthurista ja pyöreästä pöydästä uudella tavalla. Nuori Wart tapaa taikuri Merlynin, joka alkaa hänen opettajakseen. Merlyn koulii Wartia viisaaksi ja oikeudenmukaiseksi käyttäen eri eläimiä esimerkkinä. Noustuaan kuninkaaksi Arthur vastustaa vahvemman valtaan perustuvaa oikeutta ja perustaa Pyöreän pöydän ritarikunnan ihanteitaan puolustamaa. Pääsemmen tutustumaan Lancelotiin, Gawaineen, Percivaliin, Galahadiin ja muihin ritareihin mielenkiintoisesta näkökulmasta. Lisäksi vahvasti nousee esiin Arthurin, Gueneverin ja Lancelotin tragedia – kahden viimeksi mainitun kielletty suhde. Ja viimeiseksi – joskaan ei vähäisimmäksi – Arthuria nousee vastustamaan oma katkeroitunut poika Mordred.

Olen nähnyt Disneyn Miekka kivessä vain jokusen kerran ja viimeisimmästä on aikaa vähintään 18 vuotta aikaa, mutta tuttuus iski heti. Disneyn versio Arthurin legendasta on tosiaankin tehty Muinaisen ja tulevan kuninkaan ensimmäisen osan pohjalta. Lievästi sanoen eksentrinen Merlin oli heti kirjan riveille pöllähdettyään tuttu kuin mikä. Yllättävän monet asiat näyttävät päätyneen elokuvaan viimeistä piirtoa myöten kuten esimerkiksi Merlinin lemmikkipöllö Arkhimedes. Toki leffan juonta on nopeutettu ja Arthur taitaa olla koko ajan samanikäinen, kun kirjassa Merlin opettaa häntä monta vuotta ennen kuin mitään miekkoja vedellään kivestä.

Kirjassa on paljon muutakin eksentristä kuin Merlin. Hulvattomimpia kohtauksia ovat ehdottomasti Jahtipedon esiintyymiset. Se on eläinmorfi (muistaakseni ainakin leijonaa ja lohikäärmettä), jota Pyöreään pöytään kuuluva ritari sir Pellinore jahtaa. Yhdessä koko teoksen parhaista osioista Jahtipeto käy varsin lemmekkäaksi, kun Pellinore ja eräs toinen ritari pukeutuva vastakkaista sukupuolta edustavaksi pedoksi saadakseen varsinaisen Pedon lopettamaan erään linnan piirityksen. Gueneveren maalataan sen sijaan varsin ikävässä valossa. Hänen luonteensa ei ole kovin ihailtava eikä hän ole erityisen kauniskaan. Ajoittain tätä oli vähän hassua lukea, kun omat ennakkokäsitykset Gueneveresta olivat niin erilaiset.

Kirja oli paikoin raskas lukuinen, vaikka henkilökohtaisesti tykkäsinkin Whiten pitkistä lauseista ja hyvistä sanavalinnoista. Arthurin syvälliset pohdinnat oikeudenmukaisuudesta ja sodan ja vahvemman oikeuden mielettämyydestä toivat kirjaan mukaan yhteiskunnallista tasoa. Mikäli Arthurin tarusto kiinnostaa, niin Muinainen ja tuleva kuningas antaa siihen mielenkiintoisen näkökulman.

Halki puolen maailman on Joe Abercrombien Särkynyt meri –sarjan toinen osa. Thorn haluaa seurata isänsä jalanjälkiä ja tulla Gettlannin soturiksi, vaikka onkin tyttö. Harjoituskentällä sattuu kuitenkin onnettomuus ja Thorn surmaa vastustajansa vahingossa. Hänet tuomitaan kuolemaan, mutta kohtalo on varannut hänellä osansa kuninkaan papin isä Yarvin suunnitelmista. Yarvin joukoissa Thornin on kuljettava halki puolen maailman löytääkseen liittolaisia taisteluun vallanhimoista suurkuningasta vastaan. Toisena nappulana Yarvin laivan kyytiin joutuu Brand, joka jätettiin rannalle kuninkaan lähtiessä sotaretkelle. Millainen soturi lopulta sukeutuu Äiti Sodan selvästi koskettamasta Thornista? Entä onnistuuko Brand tekemään hyvää niin äiti kuolinvuoteellaan häntä kehotti?

Pidin kovasti tästä toisesta osasta. Thorn ja Brand ovat miellyttäviä uusia tuttavuuksia ja hääriihän tuttu isä Yarvikin taustalla ja välillä etunäyttämölläkin. Thornin ja Brandin romanssi tuntuu vähän pakolliselta, mutta on kirjoitettu hahmoihin sopivasti söpön kömpelösti. Taistelutaitojen opettajasoturi on varmasti maailman epäreiluin ihminen: hän ei pidä Thornista ja siksi tämän joutaakin kuolla, vaikka toisen oppilaan kuolema oli vahinko. Ja Brand jää ansioistaan huolimatta ulos sotaretkeltä, koska uskalsi toimia oikeamielisesti ja sanoa, että kyseessä oli ollut vahinko. Kirjan naishahmot ovat joka tapuksessa ihailtavan voimakkaita, niin voimakkaita, että voivat olla tasa-arvoisia miesten kanssa. En tarkoita, että kirjan maailma olisi tasa-arvoinen, mutta Abercrombie saa pisteet, koska voimakas naishahmo ei tarkoita hänelle yltiö badassia vaan vaikkapa Brandin siskon kaltaista kovaa työskentelevää tyttöä.

Odotan suurella kiinnostuksella mitä tapahtuu viimeisessä osassa ja miten esimerkiksi Thornin kouluttamat Gettlannin tytöt antavat panoksensa tulevaan sotaan. Ai niin, kuten on varmasti jo käynyt selväksi, Thornista sukeutui erinomainen ja sitkeävartinen soturi ;)

                                                                 -Roona-