Yön huumassa (Kaspian 4)

Heippa ja hyvää uutta vuotta!

Malissa tarkkaili tanssilattiaa samalla, kun hoiti työtehtäviään. Hän kuului keittiöpäädyn henkilökuntaan, oli kuulunut koko palatsissa olonsa ajan. Prinssi – siis kuningas, hän korjasi mielessään – tanssitti hyvin sievää tyttöä, joka oli pukunsa ja ihonvärinsä perusteella kotoisin jostain kaukaa, epäilemättä kyseisen maan tai kaupungin prinsessa tai ruhtinatar tai vastaava. Malissa huomasi toivovansa, että kuningas menisi heti naimisiin, vaikka hän tiesi sen olevan epätodennäköistä. Ehkä Kaspianin olisi kuitenkin nyt lopetettava hänen vikittelynsä. Mahdolliset morsiammet tuskin katsoivat hyvällä liian lämpöisiä välejä palvelijattariin. Sitä paitsi hänen omat romanttiset toiveensa eivät suinkaan suuntautuneet vastakruunattuun kuninkaaseen, vaan koko kuningasperheen luotettuun upseeri Jinnaan, josta tämä ilta oli tehnyt kuninkaan kaartin komentajan.

Malissa huokasi ja lähti keittiöitä kohti tarjottimen täydeltä laseja käsivarrellaan. Jinna ei ollut vielä naimisissa, mutta kuningattarella oli epäilemättä hänelle joku sopiva tyttö katsottuna. Ja se ei varmasti ollut hänen poikansa himoitsema palvelijatar! Malissa tuhahti mielessään. Ei Kaspiankaan häntä oikeasti halunnut, tahtoi vain purkaa miehisyytensä johonkin sopivaan kohteeseen ennen ukkomieheksi tuloa. Prinssin lähentelystä ei vain ollut voinut kieltäytyä ja se oli tehnyt hänen olonsa epämukavaksi. Hän saapui keittiöiden käytäville ja häntä vastaan leyhähti lämpömatto. Uuneja oli lämmitetty lähes koko ajan jo useita päiviä, jotta kaikki vieraat saataisiin ruokittua ja keittiöissä oli lähes tukahduttavan kuuma. Malissa laski tarjottimensa tiskaushuoneen pöydälle, jossa kourallinen nuoria tyttöjä työskenteli hikihatussa saadakseen tarvittavan määrän astioita jälleen puhtaaksi herrasväelle.

Jinna tunsi päässään lievää kuplivaisuutta. Hän ei ollut varsinaisesti humalassa, mutta oli nauttinut aika monta lasillista kuohuviiniä. Vahvempaa sisältävistä laseista hän oli järjestäen kieltäytynyt, sillä uuden kuninkaan kaartin komentajan oletettiin olevan vielä illan lopussakin sellaisessa kunnossa, että hän pystyisi komentamaan kaartia, jos jotain niin ikävää sattuisi. Häntä oli aseman julkistamisen jälkeen vedetty milloin kenenkin ylimyksen nuoremman – tai rumemman – tyttären tanssipariksi. Esikoiset ja kaunottaret oli tietenkin varattu uuden kuninkaan ja kruununprinssin katseltaviksi, mutta jäljelle jääville Jinna olisi erinomainen saalis. Tanssiminen oli miellyttävää varsinkin kun mieliala huiteli muutenkin seitsämännessä taivaassa, mutta ei hän halunnut ketään näistä tytöistä naida. Toisaalta Jinna tiesi, että lähemmäksi leskikuningattaren kanssa naimisiin menoa kuin uskollinen palvelu kaartin päällikkönä hän tuskin saattoi päästä.

Severus oli hämmentynyt. Moni tyttö, jota oli taatusti käsketty hymyilemään kutsuvasti vain Kaspianille, flirttaili hänellekin varsin avoimesti. He pyrkivät takamaan asemansa. Jos kuninkaan kanssa ei onnista, voi olla yllättävää hyötyä siitä, että on ollut ystävällinen kuninkaan kaksoisveljelle, hän ajatteli. Mutta politiikan ja vakauden vuoksi Kaspianin olisi ainakin kihlauduttuva ennen häntä. Severuksen puoliso valittaisiin kuitenkin hieman sen mukaan kenet Kaspian naisi. Mahtisukuja piti hyvitellä, mikäli heidän tyttärensä eivät saisi kuningasta. Severus tuhahti mielessään. Hän kaipasi vierelleen kaikkein vähiten vallanhaluista vaimoa – vallanhaluinen isä oli vielä kauheampi ajatus. Kunpa saisin vain jatkaa tutkimuksia ja opiskeluani, niin olisin tyytyväinen, hän pohti lähtiessä viemään jälleen yhtä nuorta neitoa parketille.

Leskikuningatar ummisti silmänsä hetkeksi. Hän oli kierrellyt koko illan aatelisten ja valtionjohtajiien joukossa varmistamassa, että he olivat tyytyväisiä. Hän oli viihtynyt tanssilattialla vain vähän, protokollan vaatimat tanssit sekä muutaman muun yleisen kohteliaisuuden ja hyvän emmännyyden osoituksina. Väsymys iski vähemmästäkin, vaikka hän oli vielä varsin nuori, 34-vuotias. Kruunajaisia oli valmisteltu jo viikkoja ja etenkin viimeisinä päivinä yöunet olivat jääneet vähiin. Hän oli ylpeä pojistaan. Kumpikin oli puhunut puhuttavansa hienosti ja yleinen mielipide oli illan valuessa kohti loppuaan pitkälti positiivisen puolella. Hän raotti silmiään huomatakseen, että prinssi Alderan, hänen edesmenneen miehensä avioton poika ja hänen poikiensa veli, oli käynyt istumaan samaan pöytään.

”Kaspian ja Severus ovat pärjänneet loistavasti. Ja heillä näyttää kaiken lisäksi olleen hauskaa”, Alderan sanoi kuningatterelle pehmeällä äänellä. 

Tämä suoristi ryhtinsä ja kiinnitti katseensa prinssiin. ”En minä sitä epäillytkään. Entä sinä itse? Olet varmaan ehtinyt tanssimaan minua enemmän”, hän sanoi viitaten kädellään tanssilattiaan päin. 

Alderan kohautti harteitaan. ”No jaa. Yritin isännöidä tupakkasalonkia, joten se vähän rajoitti, mutta kyllä jalkani ovat kipeät. Sen sijaan sinä olet kuulemani mukaan pelkästän huhkinut töitä.” 

Kuningatar hymyili nyrpeästi. ”Sellainen on lesken ikävä osa. Sitä paitsi jonkun on huolehdittava, että myös ne, joiden tyttäret eivät yksinkertaisesti voi ehtiä tanssimaan poikieni kanssa, saavat jotain hyvitystä, vaikka se olisikin vain keskustelu kuningataräidin kanssa.” 

Alderan ojensi kätensä hienovaraisesti kuningatarta kohti, jotta saattoi hipaista tämän sormia. ”Sinun pitää ajatella itsestäsi enemmän”, hän sanoi lähtiessään pöydästä kuningattaren katsellessa häntä merkitseväati silmiin.

Juhlat Suuressa salissa olivat vihdoinkin päättyneet. Viimeinenkin viesras oli vetäytynyt yöpuulle, tosin heidän yönsä oli kaikkien muiden päivä. Malissa kulki muiden palvelijoiden joukossa siistimässä tilaa, koska sen olisi oltava jälleen illalla kiiltävän puhdas. Kaspian antaisi järjestään ensimmäiset viralliset illalliset kuninkaana. Malissa tiesi, että tapahtuman vierasmäärä oli vähäisempi kuin kruunajaisten ja paljon tarkemmin harkittu. Esimerkiksi suurinta osaa eilisiltaisista tytöistä ei aterialla nähtäisi. Kyseessä oli politiikan ja liittoutumien vahvistaminen ja se hoidettiin edelleen pääasiassa miesten kesken. Malissa järjesteli tuoleja edestä pois, jotta pöydät voitaisiin laittaa toiseen muotoon. 

Luvassa olisi jäykkää ja protokollan mukaista seurustelua aiempaan kepeyteen verrattuna. Meillä palvelijoilla kuitenkin helpottaa, Malissa ajatteli. Tarjoiluun ei tarvittu yhtä montaa käsiparia kuin aiemmin ja he saisivat omissa tiloissaan nauttia juhla-ateriasta, sillä kuningatar oli määrännyt, että he saisivat syödä juhlista jäljelle jääneen ruuan.

Joku huusi Malissan nimeä ja hän kiirehti ripeästi äänen suuntaan. Ennen ateriaa oli kuitenkaan turha kuvitella, että pääsisi laiskottelemaan, sillä työtä olisi edessä runsaasti etenkin sitten, kun ylimykset suvaitsisivat herätä. Näissä ajatuksissa Malissa suuntasi palatsin toiseen päähän etsimään, jotain ylihovimestarin sinne hukkaamaa tavaraa.

                                                                -Roona-