Näiden tähtien alla (NTA 1)

Heippa!

Tämä 29.1. päivitys, mutta olen silloin muilla mailla.

Kenna oli palaamassa kotiin. Hän oli viettänyt jonkin aikaa Danderryn kreivin luona, yrittänyt luoda sopivia suhteita ja osallistunut Derryn vilkkaaseen seuraelämään. Hän oli mittaansa myöten kyllästynyt hienostelijoihin, jotka puhuivat hänestä selän takana suoraan sanottuna paskaa. Tietenkin Derryssä oli ollut myös hyvät puolensa, etenkin eräs tietty mieshenkilö. Kenna huokasi katsellen ulos postivaunujen ikkunasta. Williamin perintötalo sijaitsi upeissa maisemissa. He tulisivat pian metsätielle, joka johtaisi kartanolle. Nyt näkyi vielä peltoja, jotka näyttivät upeilta herätessään kevääseen. Päivä oli lämmin ja Kenna antautui jälleen miettimään miten hyvin talo, jota hän oli oppinut kutsumaan kodikseen, sopi siinä asuvalle boheemiyhteisölle. Ympäristö oli niin kaunis, että inspiraatiota ei tarvinnut hakea parhaassa tapauksessa kuin oma huoneensa ikkunasta, silloin kun oli liian krapulassa mennäkseen ulos, siis.

Vaunut jättivät hänet tavaroineen kartanon portille. Tallirenki Thomas kiirehti toivottamaan hänet tervetulleeksi takaisin ja lähti raahaamaan hänen matka-arkkuaan kohti palvelijoiden ovea. Sisäköt tyhjentäisivät sen ja toimittasivat Kennan huoneeseen, kunhan olivat erotelleet pestävät vaatteet pyykkien joukkoon. Hän käveli jykevät portaat ovelle ja työnsi sen auki odottamatta ketään avaamaan. Hän veti keuhkoihinsa talon tunnelmaa ja tuttua tuoksua. Tupakka, mausteinen ruoka, ummehtuneisuus sekoittuivat hänen nenässään. Hmmm... Lumous särkyi, kun hän oli seisonut eteisessä noin kaksi sekuntia. Jostakin yläkerrasta kuului naisen ei niin viehkeä kirkaisu. Ai niin, minähän tosiaan asun neljän kiimaisen miehen kanssa, hän muistutti itseään tuhahtaen. Hän jätti takkinsa naulakkoon ja lähti kävelemään salia kohti. William istui antiikkisohvalla ja luki sekavan näköistä käsikirjoitusnippua. Hänen vierellään pöydällä oli syödyn aamiaisen tähteet ja sanomalehti.

Hän huomasi Kennan vasta, kun tämä kävi istumaan vastapäiseen pirusti natisevaan tuoliin. Keskittymisestä mutristunut suu suli hymyyn ja hän nousi kaapatakseen tytön halaukseen.

”Sinä palasit. Millainen matka oli? Entä Danderryn kreivi? Kirjoitit turhan harvoin ja lyhytsanaisesti”, hän moitti päästäessään tytön takaisin istumaan.

”Saatte kyllä tarkan selonteon kaikesta heti, kun siihen tarjoutuu sopiva tilaisuus”, Kenna sanoi ja jatkoi: ”Täällä mikään ei näytä muuttuneen. Kuka Bartilla on yläkerrassa?”

Se oli oikeastaan valistunut arvaus, sillä yhtä hyvin yläkerrassa olisi voinut olla kuka tahansa Williamia lukuunottamatta, mutta nyt elettiin vielä aamupäivää, eivätkä John ja Michel olleet yleensä tähän aikaan hereillä.

William katsoi häntä hieman anteeksipyytävästi. ”Auri on uusi valloitus. Hänen miehensä on mennyt asioille, joten...” Lause jäi roikkumaan ilmaan ja Kenna täydensi sen mielessään juuri niin kuin tiesi oikeaksi.

Kenna asettui mukavammin tuolilleen. ”Kenen vaimo Auri sitten on?”

”Majurin vieraan”, William kertoi naama peruslukemilla.

Majuri Kedel asui heidän talonsa jälkeen tulevien viljavainioiden takana. Hänellä on vaimo ja veljenpoika, joka perisi talon, kun majurista joskus jättäisi aika.

”Oletan, ettei arvoisalla vieraalla ole harmainta hajua, että hänen nuorikkonsa pelehtii kaiken maailman boheemihunsvottien kanssa”, Kenna sanoi venytellen.

William kohautti harteitaan. ”Hän tuli katsomaan Bartin tauluja. Se on virallinen syy. Tutustuimme häneen sosialiseeratessamme majurin luona. Auri ihastui heti Bartiin, sen näki. Tai siis aviomies ei nähnyt.”

Kennaa nauratti. ”Te tulette olemaan varsinainen piikki lihassa minun aviomiehelleni.”

Heidän rupattelunsa keskeytyi, kun he kuulivat kolinaa salin ovelta ja kääntyivät katsomaan. Nuori nainen seisoskeli siellä päällä vain aluspaita ja aamutakki ja oli kasvoiltaan tulipunainen.

”A-anteeksi William-herra, en tiennyt, että teillä on seuraa. Tai siis en tiennyt, että olette hereillä tai täällä,” nainen sopersi hämmentyneesti.

William pyöritti päätään hyväntahtoisesti. ”Tule tänne juttelemaan Kennan kanssa. Minä käsken tuoda teille kevyttä syötävää. Nyt, kun Bart on vapaa minulla on joka tapauksessa kysyttävää tästä käsikirjoituksesta.” Hän lähti niine hyvineen huoneesta.

Auri hiipi varovasti istumaan Williamin jättämälle lämpimälle paikalle. Hänen kasvonsa rusottivat edelleen, joskin Kenna arveli, että ainakin osa rusotuksesta olin Bartin otteiden ansiota. Sisäköt toivat heille pian ruokaa ja jättivät sitten heidät kahden. Kenna viittasi Auria valikoimaan rohkeasti ja otti itse marmelaadisämpylän.

”Pidät minua varmaan kauheana”, Auri sanoi hetken kuluttua saatuaan hieman syödyksi.

Kenna muikisti suutaan. ”Sinun pitää ottaa huomioon, että minä asun täällä näiden ihmisten kanssa joka päivä. Ei minulla ole varaa pitää sinua huonona.”

Auri rentoutui silmin nähden. ”Bart on niin erilainen kuin minun mieheni. Ei tylsä”, hän sanoi kuitenkin selitykseksi.

”Varmasti hän on erilainen”, Kenna totesi jättäen kuulijan tulkittavaksi kumpaa tarkoitti. ”Mutta sinun kannattaa ehkä mennä majurin luo ennen kuin miehesi palaa. Ja toivoa, että tuo rusotus haihtuu myös ennen sitä.”

Auri hymyili ja nyökkäsi. Hän menisi takaisin, kunhan oli syönyt. Hän piti kovasti Kennasta, josta oli kuullut jo Bartilta ja muilta. Tyttö ei tuntunut välittävän, että asui neljän naimattoman miehen kanssa, Auri piti häntä rohkeana.

                                                             -Roona-