Elokuvissa XXVI: Mortal Engines

Moikka!

Mortal Engines perustuu Philip Reeven samannimiseen kirjaan, joka on suomennettu nimellä Kävelevät koneet. Aikoinaan käytiin 60 sekunnin sota, joka hajotti maailman niin perusteellisesti, että kaupunkien oli lähdettävä liikkeelle ja alettava metsästää toisiaan. Leffan tunnetuin näyttelijä on Thaddeus Valentinen roolissa nähtävä Hugo Weaving. Päähahmoja Tom Natsworthiä ja Hester Shaw´ta näyttelevät Robert Sheehan ja Hera Hilmar. Jenny Haniver –aluksen lentäjä-ässän ja Kulkemisen vastaisen liiton johtajan Anna Fangin roolissa on Jihae.

Elokuva oli visuaalisesti hengästyttävän upea. Esimerkiksi kaupunkien telaketjujen jättämät syvät jäljet, joissa Hester ja Tom kulkivat, olivat juuri sellaisia kuin olin kuvitellut lukiessa. Minulle leffa oli positiivinen yllätys, joten kun seuraavassa vertailen sitä kirjaan, en tee sitä kritiikin kautta vaan lähinnä sen vuoksi, että kirja nyt sattui olemaan pohjalla luettuna, kun menin leffaa katsomaan.

Kaikkien tehtyjen valintojen valossa toimi ihan hyvin se, että Valentinesta oli tehty täysi pahis. Kirjassa hän oli huomattavasti monisäikeisempi, mutta lähinnä minua ärsytti pahikseuden alleviivaaminen etenkin puvustuksella. Jo ekaa traileria katsoessani totesin, että eipä ainakaan vaatteiden osalta jää kenellekään epäselväksi kuka on pahis. Juonelle tästä koituvat muutokset oli kuitenkin toteutettu mielestäni tosi hyvin. Tomin fanboy-asennetta Valentinea kohtaan on vähennetty minimiin. Toki hän mainitsee lukeneensa kaikki Valentinen kirjat, mutta se on pientä siihen verrattuna, millainen obsessio hänellä romaanissa oli suurta idoliaan kohtaan. Myös Valentinen tyttären Katen asemaa tarinassa on muutettu ja hän ja Tom ovat tuttavia/kavereita jo heti leffan alussa. Näin elokuva pystyy välttämään kirjan yksipuolisen kaukoihastussuhteen. En tiedä mitä Katen hahmolla aiotaan jatkossa tehdä, sillä hänet jätettiin lopussa eloon toisin kuin kirjassa.

Hesterin ja Tomin dialogi oli ainakin hengeltään ilahduttavan uskollista kirjalle, vaikka Hester lämpenikin Tomille huomattavasti nopeammin elokuvassa. Lisäksi Tomin kaksitoistaanvuotiaan valitus kuulosti hassulta, kun sen tuli kaksikymppisen näköisen näyttelijän suusta. Tomia ja Hesteriä on vanhennettu elokuvaan jonkin verran. Arvasin, että visuaalinen media aiheuttaa sen, että Hesterin kasvoja kaunistellaan, kun kirjassa oikein korostettiin sitä, kuinka runnellut ja arpeutuneet ne olivat. Tämän takia muutama kohtaus oli perin hupaisa, kun hahmot katselivat Hesteriä kuin olisivat nähneet hirviön ja yleisö näki vain sievän tytön, jolla oli pari kauniisti parantunutta arpea naamassa.

Ihmettelin vähän MEDUSA –aseen tuhovoimaa oli leffassa huomattavasti vähennetty kirjaan verrattuna. Yleensähän toimitaan juuri toisinpäin. Täytyy kuitenkin antaa jälleen visuaalisia pisteitä siitä, miten MEDUSAn aiheuttamat räjähdykset paineaaltoineen oli kuvattu. Lisäksi pidin siitä, että Fangin lentolaivue esiteltiin kattavasti, mikä sai katsojan välittämään siitä, mitä heille tapahui lopputaistelussa. Loppu erosi kirjasta huomattavasti jättäen avoimeksi jopa sen kuoliko Valentinen todella (kirjassa sekä isä että tytär kuolevat). Muutoinkin Katen osuutta lopussa oli pienennetty ja Anna Fangin suurennettu.

Jos ei välitä kirjaa lukemattomalle hahmojen pohjustamattomuudesta aiheutuvaa pientä hämäävyyttä (haluan huomauttaa, että isä-Valentine, Tom, Hester ja Anna Fang oli pohjustettu hyvin elokuvan tarpeet huomioon ottaen), Mortal Engines on mukavaa seurattavaa ja juhlaa silmille sekä steampunkin ystäville.

                                                                 -Roona-