Odottamaton vieras (Livia 2)

Moikka!

Tämä on jatkoa muutaman viikon takaiselle Kuollut isä -tarinalle. 

Muutama viikko hautajaisten jälkeen kotiimme saapui vieras, joka aiheutti suurta hämminkiä. Olin juuri palannut aamupäiväiseltä retkeltäni lähimetsään, kun siskoni tulivat luokseni kiihkeästi supisten. ”Et ikinä arvaa kuka keskustelee salissa äidin kanssa”, Mia puuskahti minulle jännittyneenä. Hän ei kuitenkaan malttanut odottaa, että esittäisin valistuneen arvauksen vaan sanoi: ”Se on Harly, isän veli, se, jonka kaikki luulivat olevan kuollut.” Mia tuijotti minua odottavasti ja uskoi varmaan hetken, että liittyisin heidän surisevaan parveensa. ”Ovatko he olleet siellä pitkään?”, kysyin. Luin kaikkien sisarteni ilmeestä pettymystä, kun en ollutkaan reagoinut uutiseen pienellä järkyttyneellä kirkaisulla ja alkanut saman tien juoruta siitä. ”Ehkä tunnin”, Tia vastasi nenäänsä nyrpistäen. ”Mene keittiön ovesta. Neiti Plummet antaa sinulle jotain syötävää. Saamme kunnon aterian varmaan vasta illalla Harly-sedän kanssa.” Niine hyvineen siskokultani lähtivät eteenpäin ja minä suorin keittiöön.

Neiti Plummet tosiaan antoi minulle ruokaa ja selosti samalla kuinka järkyttynyt äidin täytyi olla, kun kuolleeksi luultu henkilö noin vain ilmestyi ovelle. Minusta tuntui, että neiti Plummetin pitäisi olla enneminkin olla huolissaan omasta mielenrauhastaan, mutta katsoin parhaaksi olla sanomatta ajatuksiani julki ja nyökkäilin vain kiltisti. Syötyäni kiitin ja poistuin keittiöstä. Käytävällä huomasin, että salin ovi oli yllättäen auki. Pohdin hetken menisinkö huoneeseen jonkun tekosyyn varjolla muka vain huomatakseni, että se oli varattu. Minun ei kuitenkaan tarvinnut, sillä juuri sillä hetkellä äiti ja vieras mies – epäilemättä Harly – astuivat peräkanaa ulos. ”…menen heti kertomaan tovereilleni, että minun on jäätävät tänne”, kuulin hänen sanovan. Kummankin katse osui minuun suurin piirtein samaan aikaan. Äiti huokaisi syvään ja kuulosti kovin rasittuneelta. ”Livia, tämä on Harly-setäsi. Hän jää vieraaksemme joksikin aikaa.” Minä olin niin yllätetty, etten saanut sanaa suustani, mutta nyökkäsin sentään vastaukseksi hänen tervehdykseensä. Harly kumarsi äidille ja lähti ilmeisesti kertomaan tovereilleen suunnitelmiensa muutoksesta.

Illalla me tosiaan söimme yhdessä Harlyn kanssa ja hän kertoi meille tytöille saman minkä oli kertonut äidille aiemmin päivällä. Äiti kertoi myös, mitä he olivat sopineet. Harly hoitaisi kaikki Tian häihin liittyvät asiat, jotka kuuluvat meidän perheellemme. Ja asuisi meillä niin kauan kunnes Tia olisi saatu onnellisesti sir Hugh´n vaimoksi.  Sen jälkeen hänen olisi palattava takaisin kotiinsa ja työhönsä. Näin kuinka Tia näytti hetken ajan järkyttyneeltä varmaankin siksi, että mietti mitä Hugh sanoisi kuullessaan, että isä kuolleeksi luultu huliviliveli luovuttaisi hänet alttarilla. Hän kuitenkin peitti sen nopeasti sievällä ja tekopyhällä hymyllä ja kiitti hunajaisesti ja väitti jo pelänneensä joutuvansa kulkemaan kirkon käytävää aivan yksin. Luulen, ettei hänen halpa esityksensä uponnut Harlyyn, mutta tämä oli tahdikas ja ohitti imelyyteen piilotetut piikit ystävällisellä nyökkäyksellä. 

Sitten Mia päätti avata suunsa. ”Setä, isä tapasi aina sanoa kuinka Livia muistuttaa sinua. Oletko jo ehtinyt huomata yhdennäköisyytenne?”, hän kysyi suloisesti. Olisin halunnut potkaista häntä, mutta hän istui liian kaukana minusta. Jos muistatte, kun sanoin menneeni sanattomaksi, kun näin ensi kerran setäni niin se johtui osittain siitä, että meissä tosiaankin oli hurjan paljon samaa näköä. ”Äitinne kertoikin, että isänne sanoi niin”, Harly sanoi katsoen tiivisti Miaan. ”Ja kieltämättä sen vitsin perusteella veljeni tunsi minut liiankin hyvin.” Mia meni sanattomaksi ja Harly virnisti minulle ja sitten anteeksipyytävästi äidille. Tämän jälkeen juttelimme yleisluontoisia ja kohta äiti hätisti meidät tytöt nukkumaan. Ajattelin, että Harly toisi taloomme jotain jota oli kaivannut jo pitkään. 

                                                              -Roona-