Moikka!
Laskeutunut
jouluyön hiljaisuus
kirjoitan
ja rukoilen yhtä aikaa
Katseeni
karkaa peitonaluskaariin
hän tuli
nukkumaan vaatimattomaan vuoteeseeni.
Ikkunasta
eivät loista tähtikuviot
ei edes
se yksi, jota voisi seurata
Hahmo
vällyissä tuhahtaa ja kääntää kylkeä
tuoksuen
viinille, villalle ja viattomuudelle.
”Tänään
on teille Daavidin kaupungissa…”
aiemmin
illalla olen lukenut tasaiseen ääneen
Paperi
edessäni makaa pari viivaa viisaampana
sanat
ovat haihtuneet taivaaseen.
Voi,
missä olet tähtivalo?
Kuvittelen
itseni makaamaan viettävälle niitylle
hänen
kanssaan tietysti
Aina ja
ikuisesti hänen kanssaan.
Juhlissa
me kallistelimme maljoja
hän
nauroi ja lauloi ”Come all ya faithfull”
Nyt
pitäisi minun antaa lahjani
ja mennä
hänen viereensä.
Hiljaisuus
pidättelee ja puristaa,
muista
lupauksesi.
Heikko
aromi kantautuu oven takaa,
lihan
rasva ei kaikki vielä kadonnut vatsoihin.
Olkapää
kohoaa, katse kiinnittyy.
Riisu ja
tule!
Kapuan
vaatteet päällä
kuin
pahainen koulupoika.
Lämmön
tulvahdus, ihmisen kaipuu,
hartaana
katson, kun hän nukahtaa uudelleen.
Antakoon
Valtias anteeksi,
rukoilen
lisää huomenna.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti