Thor liittyi lämmittelykierrokselle kentän ympäri joukkuelaistensa kanssa.
”Tehän olette kaikki tulossa meille huomenna?” Arnold kysäisi heidän hölkätessään. Tämän kotona olisi juhlat. Kaikki nyökkäilivät.
”Kuule Art”, Thor kysyi. ”Voisinkohan minä pyytää Lokia mukaan? Tehän tiedätte, että hän tuutoroi minua ja hän vaikuttaa hirveän yksinäiseltä, joten minä ajattelin, että…”
Arnold hidasti tahtiaan katsahtaessaan häneen. ”Layfette vai? En oikein tiedä…”
Arnold, toisin kuin Thor itse ja monet muut joukkueesta, kävi samoilla tunneilla Lokin kanssa. Bradley hönkäisi peesistä heidän rinnalleen.
”Ei Layfettea sellainen kiinnosta. Se tykkää jököttää yksin kotona ja lukea läksyjä.”
Thor oli saanut pojasta aivan toisenlaisen kuvan, vaikka tämä ehkä olikin hieman arka. ”Kyllä hän varmaan viihtyisi, jos…”
Bradley tuhahti iloisesti. ”Unohda koko juttu Odinse. Pidetään hauskaa tutulla porukalla. Turha siihen on ketään ulkopuolista sekoittaa.”
Enkö minä muka ole ulkopuolinen, Thor
ajatteli, mutta tyytyi päätökseen pitkin hampain, kun Arnoldkin vain pyöritteli
päätään ja kohautteli harteitaan.
Parin viikon kuluttua ilta oli vuodenaikaan nähden lämmin, syksyn viimeinen henkäys. Loki nautiskeli hetken aikaa hienostonaapuriston tuoksusta ennen kuin soitti Thorin ovikelloa. He olisivat tänään kahdestaan, sillä ilmeisesti sekä Henrikillä että Helenellä oli töitä. Thor päästi hänet sisään ja he suorivat ruokasaliin kuten tavallista. Samalla kun purki kirjansa repusta, Loki laski pöydälle myös lempikarkkipussinsa. Thor loi siihen hämmentyneen katseen. Loki hymyili hänelle varovasti.
”Minä ajattelin, kun minulla on tänään syntymäpäivä, että voisimme juhlia vähän syömällä karkkia.” Hän ei osannut tulkita Thorin kasvoille nousutta ilmettä.
”Onko sinulla syntymäpäivä?”
Hän oli jo uskaltanut ajatella, että he olivat kavereita, mutta oli selvästi ollut väärässä. ”Joo. Mutta… mutta voidaan olla välittämättäkin siitä ja laskea vain.”
Thor laski kätensä hänen polvelleen. ”En minä sitä tarkoittanut. Jos olisin tiennyt, olisi voitu… vaikka mennä elokuviin. Eikä minulla ole sinulle lahjaakaan.”
Lokia huimasi, kun tunteet heittivät hänet hetkessä äärilaidasta toiseen. Pelkkä ajatus siitä, että he olisivat menneet elokuvateatteriin tai Thorilla olisi ollut jotakin hänelle, sai sydämen hakkaamaan liian lujaa. ”Ei siitä ole niin väliksi. Syödään vain noita nameja ja minä opetan ja sinä opit.”
Thorin hailakansiniset silmät tuntuivat sanovan, että hänelle asialla oli paljonkin väliä. Loki tunsi punastuvansa.
”Jos keitetään kuitenkin kaakaota kaveriksi?” tämä ehdotti.
Loki nyökkäsi nopeasti ja toisen kosketus irtosi hänen jalaltaan. ”Minä katson muistiinpanojasi sillä aikaa, kun keität”, hän huikkasi toisen perään.
Piakkoin Thor palasi kädessään kaksi höyryävää kuppia. ”Siinä on päällä sellaista mausteseosta. Äidillä on tapana tehdä minulle aina kaakaota näin. Toivottavasti tykkäät.”
Loki maistoi juomaa ja tunsi vivahteet ja suklaan täyteläisyyden kielensä päällä. Perus O´boy ei maistunut ihan tältä. ”Parasta kaakaota, jota olen koskaan juonut”, hän julisti kummempia miettimättä.
Thorin kasvoille puhkesi aurinko. ”Saanko minä sitten vähän armoa ja opiskellaan tänään vähemmän? Sen sijaan voidaan vaikka herkutella ja jutella.”
Loki yllätti itsensä hekottamalla. ”Et saa. Haskinsillä on pistokaskausi menossa ja meillä on syytä harjoitella. Mutta ei haittaa, jos samalla syödään”, hän lisäsi loppuun armollisesti.
Thor sipaisi vielä hänen polveaan ennen kuin kääntyi pöydän ääreen vihkonsa pariin. He opiskelivat ja natustivat suklaarakeita. Loki tajusi, että Thor katseli häntä aina välillä salavihkaa varmaan kuvitellen, ettei hän huomannut. Se sai vatsanpohjan lepattelemaan pienesti, vaikka hän yritti vakuuttaa itselleen, ettei se tarkoittanut mitään ja että hän näki vain harhoja. Ennen pitkää hänen oli jälleen lähdettävä, vaikka tämä oli ollut hänen paras syntymäpäivänsä vuosiin. Loki oli jo vetänyt takkinsa vetoketjun kiinni, kun Thor vielä puhutteli häntä.
”Tiedätkö, minusta on mukavaa, kun olet tuutorini… ja kaverini. Minä pidän sinusta.”
Loki tunsi punastuvansa ja polvistui tarkastamaan kenkiensä nauhoja, vaikka siihen ei olisi ollut mitään tarvetta. ”Minäkin… mi-minustakin sinä olet kiva”, hän mumisi.
Kun hän kohotti hieman silmiään, Thorin huulet olivat pehmeässä hymyssä. ”Tiedän, ettet erityisesti välitä jalkapallosta, mutta meillä on ensi viikolla kotipeli. Ja minulle… voisitko tulla katsomaan sitä? Ei sinun tarvitse tulla moikkaamaan tai mitään, kunhan vain tiedän, että olet siellä.”
Toinen oli lauseen lopussa aivan hengästynyt, kuin tälle muka todella olisi tärkeää, että Loki oli paikalla. Jokin hänen sisällään kuitenkin ehti vastaamaan ennen päätä ja epäilystä.
”Voin minä tullakin. Pitäisi kai opettajan tarkastaa onko oppilaan kuuluisassa niin sanotussa lahjakkuudessa perää.”
Thor silitti hänen sormiaan nopeasti ja kiitti, sanoi
heipat ja hyvät yöt. Sinä iltana Loki nukahti lämpimään tunteeseen rintansa
perukoilla.
Tiistaina oli peli-ilta ja koko koulu kuhisi kuten aina kotipelien aikaan. Thor istui pukuhuoneen penkillä seinään nojaten. Loki oli laittanut hänelle viestin, jossa kertoi olevansa katsomossa. Lisäksi hän oli nähnyt pojan vilaukselta kävellessään kentälle valmistautumaan ja tämä oli suonut hänelle nopean virnistyksen. Thorin sydän löi aina ennen pelejä lujempaa, mutta nyt siihen oli muitakin syitä kuin vain ilo päästä joukkueen kanssa kentälle. Hän antaisi taidostaan näytöksen, joka tekisi Lokin ylpeäksi. Hän keskittyi kuuntelemaan valmentajan taktiikkabriiffiä.
Thor oli ollut kertakaikkisen upea. Pelannut kuin olisi liekeissä. Koko yleisö tömisti jalkojaan Lokin ympärillä, kun joukkuetoverit kantoivat sankariaan olkapäillään. Hän livahti pois väkijoukosta, sillä hän tiesi, ettei hänelle olisi sijaa juhlissa. Talsiessaan pysäkille, hän näpytteli viestin.
Olit uskomaton. Voitto oli upea. Olen tosi onnellinen, kun olet kaverini.
Hän oli pyyhkiä viimeisen lauseen pois, mutta painoi kuitenkin lähetä-nappia ensin. Vastaus tuli myöhemmin illalla ja sai hänen sydämensä muljahtamaan paikoiltaan.
Kiitos. Ajattelin sinua koko ajan.
-Roona-
