Moikka!
Huom: Tämä on fanifiktiota, jossa hahmot ovat muualta, mutta juoni on omani. MCU kuuluu tekijöilleen, kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.
”Mitä hintti?”
Loki jähmetti kasvonsa ja esitti, ettei ollut kuullut loukkausta.
Bradley nauroi karkeasti kaveriensa joukosta, mutta ei tällä kertaa ryhtynyt
mihinkään sen enempään. Loki käveli urheasti eteenpäin. Uusi poika ei näköjään
vielä ollut jalkapalloilijoiden jengissä, vaikka tästä puhuttiin avoimesti
koulun käytävillä. Oli kuulemma onni, että sellainen lahjakkuus oli muuttanut
heidän pikkukaupunkiinsa, Bradleyn ei tarvinnut enää kannatella koko joukkuetta
harteillaan. Bradley olisi Lokin puolesta saanut painua vittuun tehtyään hänen
elämästään helvettiä viimeisen vuoden ajan. Hän tuuppasi kotikaupungin
kultapojan pois mielestään ja siirtyi pohtimaan matematiikan opettajan
ehdotusta. Tämä oli pyytänyt häntä tuutoroimaan tuota uutta jalkapalloihmettä,
jonka nimi oli Thor. Loki huokasi. Ei hänen mielihaluillaan ollut asiassa
väliä. Thor kieltäytyisi varmasti koulun hyljeksityimmän oppilaan avusta. Hanki
joku coolimpi, tämä sanoisi ja herra Haskins kipittäisi saman tien luokkiin
etsimään. Sellainen vaikutus sen typerän sianrakonpotkijoilla oli kaikkiin. Joku
tyttö siirtyi käytävän toiselle puolelle ohittamaan hänet. Ihan kuin minusta
voisi saada luuseritartunnan, Loki ajatteli katkerasti. Ei hän oikeasti mikään
luuseri ollut, vaan niitti monessa aineessa huippuarvosanoja ja oli mielestään
ikäisekseen kypsä, mutta kuka täällä sellaisesta välitti? Isäkin olisi
vaihtanut hänet Bradleyhin riemusta kiljuen. Hän huokasi uudemman kerran. Ehkä
elämä näyttäisi hänellekin joskus lempeämpiä kasvoja, kenties pikku hymynkin.
”Loki on paras oppilaani, rouva Odinse”, herra Haskins selitti innokkaasti tyylikkääseen housupukuun pukeutuneelle naiselle.
Thor seisoskeli rennosti äitinsä vieressä ja Loki yritti olla luomatta katsekontaktia kumpaankaan. Liian hienoja ihmisiä minulle, hänen päässään suhisi.
”Thor saa varmasti häneltä erinomaista tukiopetusta”, opettaja jatkoi selostustaan.
”Ja sinulle siis sopii, kultaseni, että tulet pitämään opetusta meille kotiin?” nainen tiedusteli yllättäen suoraan Lokilta.
”Kyllä se minulle käy, rouva Odinse”, hän vastasi hiljaa.
Rouva Odinse hymyili opettajalle herttaisesti. ”Sittenhän asia on sovittu. Luotan kehuihinne herra Haskins ja tietysti herra Layfetten taitoihin. No niin Thor, minulla on vielä muuta asiaa opettajalle. Voit tulla kyydissä kotiin sen jälkeen, jos haluat. Tässä menee vain hetki, tutustukaa vaikka uuden tuutorisi kanssa sillä aikaa.” Rouva Odinse viittoi ihastuneen oloisen herra Haskinsin kanssaan syrjemmälle.
Loki kipristeli varpaita kengissään ja kului monta hiljaista sekuntia, kun kumpikaan ei sanonut mitään.
”Me kai nähdään taas sitten jo torstaina?” Thor kysyi lopulta.
”Joo tietysti”, Loki ehätti vakuuttelemaan. Jalkapalloilijalla oli viljanvärinen tukka ja tämän kasvoille kohosi pieni hymy.
”Kiva, kun tulet opettamaan minua. Pitää kyllä varoittaa, että minä olen aika kovapäinen. Edelliseltä tuutoriltani meinasi aina välillä mennä hermo.”
”Varmaan me pärjätään”, Loki sanoi kohauttaen harteitaan kuin suhtautuisi asiaan kuin mihin tahansa muuhunkin. Todellisuudessa hän pohti, esittikö Thor vain ystävällistä, koska äiti ja opettaja olivat läsnä. Poika naurahti pehmeästi.
”Joo eiköhän. Tuletko Bradley Porterin bileisiin lauantaina?”
Loki oli kuullut juhlista supistavan ohimennen, mutta häntä ei totisesti oltu kutsuttu. Sitä hän ei tietenkään aikonut kertoa mokomalle pallonpotkijalle. ”Minulla on silloin muuta”, hän urahti.
Thor näytti siltä kuin olisi oikeasti harmissaan, kun ei tapaisi häntä siellä. ”Olisi ollut kiva, kun tuntisi jo jonkun siellä vähän paremmin, mutta ei voi mitään. Sinne on kai kutsuttu paljon porukkaa.”
”Niin kai”, Loki mumisi ja heidän keskustelunsa kuihtui siihen.
Kohta rouva Odinse nyökkäsi pojalleen ja he lähtivät kumpikin hyvästellen Lokin
kohteliaasti. Herra Haskins alkoi pajattaa hänelle jotain, mutta Lokin
ajatukset olivat muualla eikä hän kuullut sanoja.
-Roona-
