Liikaa (sydämenkyllyydestä), osa 6

 Moikka!

Huom: Tämä on fanifiktiota, jossa hahmot ovat muualta, mutta juoni on omani. MCU kuuluu tekijöilleen, kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.

Torstai koitti ja he olivat jälleen kaksistaan. Tai Thorin äiti oli kyllä kotona, mutta tämä oli sulkeutunut työhuoneeseen puhelinneuvotteluun. He olivat juuri istuutuneet, kun Thor otti niin hupaisan ilmeen, että Lokin oli pakko nauraa. 

”Minulla on sinulle yllätys.” Kaiketi komeat kasvot yrittivät siis olla salaperäiset. 

Lokin läpi kävi miellyttävä väristys. ”Ei kai se ole mikään lahjontayritys? Meidän pitää joka tapauksessa opiskella”, hän kiusoitteli. 

Thorin nenän ympärille ilmestyi muutama ryppy. ”On se tavallaan. Hyvää syntymäpäivää!” Poika kumartui ja nosti tuolinsa jalan juuresta hienon lahjapussin. 

Lokin kädet tärisivät hienoisesti, kun hän otti sen vastaan. Hän oli sanaton. 

”Toivottavasti pidät niistä. Tulit mieleeni, kun näin ne ja… no, se tuntui seillä kaupassa hauskalta idealta, mutta en tiedä…” 

Valkoiseen silkkipaperiin oli kääritty pehmoiset aamutossut. Ne olivat syvän sammalenvihreät. Katsottuaan hetken Loki asetteli ne varovasti takaisin, ei hän halunnut liata mitään noin nättiä. 

”Ne sopivat sinun silmiisi”, Thor höpötti. ”Eikä sillä varmaan ole edes väliä, kun ne ovat aamutossut, ehkä olisi tosiaan pitänyt ostaa jotain muuta…” 

Loki otti kiinni tämän pöydällä lepäävästä kädestä. ”Rauhoitu. Tämä on paras syntymäpäivälahjani.” 

Hänen sanansa olivat rehelliset ja Thor punastui ja katsoi ujosti poispäin. Reaktio sai Lokin sisukset humisemaan ja hölmön hymyn juuttumaan kasvoille. He vilkuilivat toisiaan hetken aikaa, kunnes hän älysi irrottaa sormensa toisen omista. 

”Nyt kaivetaan kirjat esiin ennen kuin äitisi tulee ja tajuaa, ettei me olla saatu mitään aikaan.” 

Thoria hihitytti. ”Okei, mutta ei äiti kyllä suutu, vaikka me vähän lusmuiltaisiinkin. Se on ollut tosi iloinen, miten paljon minä olen edistynyt matikassa.” 

Tunnustus lämmitti Lokia, mutta hän pukkasi vain toista hellästi kylkeen ja viittasi pöytään päin. He laskivat aikansa ja sitten Lokin piti jälleen lähteä. Helene oli välillä käynyt nopeasti sujauttamassa kaksikymppisen pöydälle. 

Loki ojensi setelin takaisin Thorille. ”Lahja riittää korvaukseksi tästä kerrasta.” 

Thor vastusti selittäen, että lahja oli syntymäpäivän takia ja että Loki kyllä ansaitsi palkkansa. Lopulta hän piti rahan. Hän oli juuri saanut takin päälleen, kun Thor kohotti kätensä ja silitti hänen poskeaan. Se tuntui häkellyttävän hyvältä. 

”Milloin sinun syntymäpäiväsi on?” hän pulpautti jokseenkin epäloogisesti. 

Thorkin vaikutti hämmästyneen kätensä toimia. ”Keväällä. Maaliskuussa.” 

Loki avasi oven ja astui jo viilenneeseen iltaan. ”Pitää panna mieleen. Hei sitten.” 

Thor jäi vilkuttamaan hänelle ovenrakoon saamatta mitään suustaan. Kotona Loki söi hieman ja kävi pikaisesti suihkussa. Sitten hän hipsi huoneeseensa yövaatteissaan ja upotti varpaansa uusiin tohveleihinsa. Ihan kuin olisi kävellyt untuvien päällä. Hän tiesi jo, että tässä talossa hän käyttäisi niitä vain omassa huoneessaan ja isän olisi paras olla näkemättä niistä vilaustakaan. Hän kävi pitkälleen sängylle ja nautti jalkapohjien kipristelystä kankaan nukkaa vasten. Kohta hän kuitenkin riisui tossut ja laittoi ne takaisin lahjakassiin ja kassin sängyn alle niin, ettei se kummemmin erottunut siellä olevista muista tavaroista. Thor oli niin…, hän ajatteli vetäessään peittoa päälleen. Hän ei kuitenkaan uskaltanut viedä ajatusta loppuun, sillä se voisi rikkoa kaiken.

*****

”Layfette!” 

Loki pysähtyi kuin seinään kuullessaan Bradleyn äänen takaansa. Oli maanantai ja hän oli järjestämässä kaappiaan. ”Yleensä sitä vastataan, kun joku puhuttelee.” 

Loki kääntyi ja huomasi, että poika oli hänen edessään inhottavan lähellä. Colin ja Eric olivat saartaneet hänet kummaltakin sivulta, vaikka pysyttelivätkin kauempana. ”Anna minun olla”, hän kähähti. 

Bradley hymyili ilkeästi. ”Sinun kannattaisi pysyä erossa Thorista, se ei ole niin kuin sinä.” 

Loki hämmentyi hetkeksi. Hän oli moikannut Thoria aiemmin päivällä tämän kulkiessa jalkapalloilijoiden porukassa ja tämä oli vastannut tervehdykseen, mutta ei kai siitä voinut kuvitella mitään… Sitten hän ymmärsi kipeästi: Bradleyn mielestä hän oli liian likainen edes puhumaan Thorille. 

”Painu vittuun, Porter!” 

Hänen käsivarteensa tartuttiin rautaisesti. 

”Sinä mitään vituista tiedä”, Bradley sähisi. ”Odinse ei välitä sinusta pennin vertaa. Se toivoo, ettei teidän tarvitsisi enää tavata, mutta sen vanhemmat pakottaa sen siihen tukiopetukseen.” 

”Ja Thor pärjää oikein hyvin, kiitos kysymästä.” Lokilla ei ollut aavistustakaan, mistä sai rohkeutta sanoa tuon. 

Bradleyn nyrkki kiristyi, Colin ja Eric jännittyivät selvästi. ”Thor on ystävällinen, mutta sinun pitäisi jo tietää, etten minä ole. Jos saan tietää, että olet yrittänyt jotain hinttiä sen lähettyvilläkään, minä hakkaan sinut.” 

Loki irvisti ja peitti rumalla ilmeellä sen, että häntä pelotti hurjasti. ”Minä vain opetan Thoria, että voit painua huolehtimaan vain omista asioistasi”, hän vastasi väsyneesti. 

Bradley päästi irti niin, että Lokin käsi iskeytyi lokerikkoon. ”Parasta olisi, Layfette, parasta olisi.” 

Poikakolmikko häipyi niine hyvineen ja Loki kierähti nopeasti kaappinsa päin, jottei kukaan näkisi poskelle vierähtänyttä kyyneltä.

*****

Thorin päätä pakotti. Tällä kertaa se ei kuitenkaan johtunut laskuista, itse asiassa ne sujuivat aika hyvin. Sen sijaan Loki käyttäytyi oudosti. Poika oli jäykkä ja valitsi sanansa liian tarkkaan. Olenkohan minä ollut turhan päällekäyvä ja säikyttänyt hänet? hän mietti. Ehkä posken silittäminen oli ollut liikaa, vaikka Thor itse olisi voinut edetä pidemmällekin. Suudelmiin asti. Hän pysäytti fantasiansa ennen kuin ne menivät niin pitkälle, että näkyisivät hänen kasvoillaan paljastavana punana. 

”Selitänkö minä liian nopeasti? Putositko kyydistä?” Loki herätti hänet aralla kysymyksellä. 

Thor ravisteli päätään. ”En minä… oikeastaan minä osaan jo loput itse.” 

Loki ilmeisesti antoi sanoille tulkinnan, jota hän ei käsittänyt, sillä tämän ilme kiristyi entisestään. 

”Jutellaanko hetki vielä ennen kuin lähdet?” Hän taikoi huulilleen mahdollisimman avoimen hymyn. 

”Jutellaan sitten kai vain.” Loki vältteli hänen katsettaan ja tutkiskeli kynsinauhojaan. 

Thor huokasi. ”Kuule, olenko minä suututtanut sinut jotenkin?” 

Nyt vihreät silmät loikkasivat häneen. ”Et tietenkään. Minä vain kun… ei olla koskaan puhuttu… mutta koulussa kaikki tietävät… eihän sinua haittaa, että minä tykkään… tykkään toisista pojista?” 

Thor katsoi toisen syyllistä ilmettä. Loki vaikutti jopa värisevän hienoisesti. ”Voi, Loki, ei sillä ole minulle mitään väliä! Tai siis…” 

Loki herpaantui hieman helpottuneisuuttaan. ”Enkä minä kuvittele, että me ollaan mitään muuta kuin kavereita. Mutta minulla on niitä… niin vähän, että sinä olet minulle tärkeä.” 

Tämän silmät kostuivat ja Thorin rinta meni hiukan sekaisin kaikista noiden sanojen aiheuttamista tunteista. Hän oli tärkeä tuolle ihanalle olennolle. Mutta poika oli hienovaraisella tavalla antanut ymmärtää, ettei ollut kiinnostunut hänestä sillä tavalla eikä hän aikonut paljastaa juuri nyt olevansa itsekin homoseksuaali, se olisi varmasti tuntunut painostukselta. 

”Sinä olet minun paras ystäväni täällä”, Thor totesi sen sijaan koko sydämestään. 

Se sai Lokin hymyilemään arasti ja rusottamaan. ”Kai joukkuekaverit ja Bradley sentään ovat parempia?” tämä mumisi. 

Thor tuhahti ja vei kätensä hajamielisesti sekoittamaan tukkaansa. ”Bradley on kentällä ja harjoituksissa kyllä paikallaan, mutta muuten hän on… miten sen nyt sanoisi kauniisti… aika rahvaanomainen.” 

Loki turskahti selvästi hänen sanavalinnalleen, vaikkei puhunutkaan mitään. ”Sinä et taida pitää hänestä? Ja olen ymmärtänyt, että tunne on molemminpuolinen?” Thor kysyi varovasti. 

Loki katsahti nopeasti toisaalle ja palatessaan häneen kasvot olivat peruslukemilla. ”Niinkin voi sanoa.” 

Thor taputti tätä rohkaisevasti polvelle. ”Älä siitä välitä. Minä ajattelin, että voitaisiin nähdä Michelin bileissä huomenna. Tiedän, että Bradley vaikuttaa siihen, ketä jalkapalloilijoiden juhliin kutsutaan, mutta Michel ei ole edes urheilija ja hän on esittänyt avoimen kutsun kaikille.” 

Loki kohautti harteitaan ja näytti epäröivältä. ”Kai minä voisin tulla vähäksi aikaa… moikkaaman sinua.” 

Thor tunsi hymynsä venyvän korviin. ”En tahtoisi sinun olevan yksin perjantai-iltana, kun siellä bileissä saattaa olla ihan mukavaakin”, hän totesi melkein ujosti. 

Nyt Lokikin hymyili hänelle. Sitten tämä sanoi, että pitäisi mennä ja alkoi pakata tavaroitaan siististi kuten aina teki. Thorin rinnassa tuntui lämpimältä, kun he viimein vaihtoivat hyvästit ja Loki moniselitteisesti kuiskasi, että nähdään sitten huomenna.

-Roona-