Kosmologi
Stephen Hawkingin teoriat ovat muuttaneet käsitystämme maailmankaikkeuden
historiasta. Nyt maailman kuuluisin tiedemies kertoo oman tarinansa. Kun
Stephen Hawkingilla todettiin 21-vuotiaana hermostoa tuhoava ALS-oireyhtymä,
hänen ennustettiin kuolevan pian. Hawking ei kuollut, vaan kehitti
tiedemaailmaa mullistaneet teoriat maailmankaikkeuden synnystä ja luonteesta.
Runsaasti kuvitetussa elämänkerrassaan 72-vuotias Hawking kertoo hauskasti ja
avoimesti elämänsä ja ajattelunsa kehityksestä ja käännekohdista; ei vähiten
siitä, miten tietoisuus oman elämän rajallisuudesta on ajanut häntä eteenpäin
mahdottomilta tuntuvien henkilökohtaisten ja tieteellisten haasteiden edessä.
Hyvin
lyhyt ja ylimalkainen elämänkerta. Plussana kuitenkin se, että Hawking kertoo
itse itsestään. Välillä oli vaikea hahmottaa, oliko hän mukavaatimaton
sanoessaan ihmisten olevan häntä fiksumpia vai tarkoittiko hän sitä todella.
Kenties tässä ulkopuolisessa kertojassa/kirjoittajassa olisi ollut apua. Toisaalta
hän tuntui olevan omista tieteellisistä saavutuksistaan hyvin varma (mikä on
varmaan ihan aiheellista – se vain tuntui näin suomalaisesta näkökulmasta,
jossa on aina tottunut jättämään jonkinlaisia varauksia, kovin no, varmalta). Hawking
kommentoi myös melko kylmänoloisesti Jane-vaimonsa masennusta, mutta kenties
hän – Janen pyynnöstä mahdollisesti – ei ole halunnut syvemmälle mennäkään.
Toisaalta aina, kun hän mainitsee lapsensa, on maininnoissa minusta
jonkinlaista lämpöä.
Haruki
Murakamin Suuren lammasseikkailun tarinan kertoja on tavallinen tokiolaiskaveri,
keskivertoa älykkäämpi, mutta kokonaan vailla kunnianhimoa. Odottamatta hänen
tylsään elämäänsä ilmaantuu nuori nainen, jolla on ihmeelliset korvat, ja tämä
nainen ennustaa, että kertoja joutuu pian tekemisiin lampaan kanssa. Siitä
alkaa suuri lammasseikkailu, joka vie Hokkaidon jylhille lumisille vuorille,
keskelle yksinäisyyttä ja mystisiä kokemuksia, odottamattomia oivalluksia ja
paljastuksia.
Jälleen
Murakamin yhdelläkään hahmolla ei ole nimeä – paitsi Rotalla, joka ei ole
kirjassa juurikaan läsnä fyysisesti (ja Rotta on tietysti vain lempinimi myös).
On vain minäkertoja, ex-vaimo, tyttöystävä, Pomo, Pomon sihteeri,
autonkuljettaja, hotellin pitäjä. Maailmanloppu ja ihmemaassa kertojan tyttö
oli lihava (asia, josta piti koko ajan huomautella, mutta joka ei kuitenkaan
muka merkinnyt kertojalle mitään), nyt tyttöystävällä on kauniit,
seksuaalisesti kiihottavat korvat. Ja keskeisenä hahmona on tähtiselkäinen
lammas, jolla on mielessään maailmanvalloitus ja joka pystyy soluttautumaan
ihmisten sisään! Varsinainen diktaattori siis. Rotta oli ihan mielenkiintoinen
kaveri, ilmeisesti hän esiintyy myös jossakin muussa Murakamin kirjassa.
Nobel-palkitun
kirjailijan maagisen realismin klassikkoteos, jossa rakkauden tarttuva tauti ei
armahda ketään. Eteläamerikkalaisen maan rannikolle sadan vuoden
taa sijoittuva Rakkautta koleran aikaan alkaa siitä, kun Karibian
Jokilaivayhtiön 76-vuotias johtaja Florentino Ariza saapuu tohtori Juvenal
Urbinon hautajaisiin kertoakseen tämän leskelle, kauniille Fermina Dazalle: ”Olen
odottanut 51 vuotta, 9 kuukautta ja 4 päivää toistaakseni teille vielä kerran
ikuisen uskollisuuteni ja kuolemattoman rakkauteni valan.” Monivivahteinen,
satiirinen romaani itkettää herkkyydellään ja naurattaa roisiudellaan. Osin
kirjailijan vanhempien rakkaustarinaan perustuva klassikko sekä kyseenalaistaa
että juhlii rakkauden hulluutta.
Apua,
minulle tuli kyllä Florentino Arizasta ihan stalkkerifiilis, kun hän aina vaan
istuksi siellä penkillä odottamassa, että tietty ihminen kulkisi ohi. Harmiton
stalkkeri ehkä, mutta harva sellaisiinkaan on ihastunut. Ferminasta tykkäsin,
hän oli reipas tapaus ja mukava, kun hän ei jäänyt murehtimaan, ettei tullut
menneeksi yhteen Florentinon kanssa, vaikkei Juvenal Urbinon kanssa solmittu
avioliittokaan niin rakkaudentäyteinen ollut. Florentino Arizan naisystävät
olivat kaikki myös kiinnostavia hahmoja. Kiinnitin huomiota, että kirjailijalla
on tapa puhu kaikista sekä etu- että sukunimellä. En muista oliko näin myös
Sadan vuoden yksinäisyydessä, siitä jäi lähinnä mieleen, että kaikkien nimi oli
Alejandro (tai joku vastaava).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti