Moikka!
Huom: Tämä on fanifiktiota, jossa hahmot on otettu muualta, mutta juoni on omani. Avengers, Thor ja Loki kuuluvat tekijöilleen, kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa. Mikäli et halua lukea minulta seksuaalista sisältöä, jätä tämä lukematta.
Loki maleksi Asgårdin palatsin hiljaisimman siiven käytävillä. Ilta oli jo laskeutunut ja seinät olivat hämärät soihtujen välissä. Päivä oli ollut kaiken kaikkiaan varsin tympeä.
”Hyvää syntymäpäivää veli! Täällähän sinä olet.” Thorin ääni kuului yllättäen hänen takaansa.
Loki irvisti. Onnitteluja hän nyt viimeksi kaipasi. ”Oh, kai tulet lahjojen kanssa.” Hän oli käännähtänyt päin Thoria, joka katsoi koirapentumaisesti ja näytti tyhjiä käsiään.
”Minulla on kyllä sinulle jotain, mutta ajattelin, että vasta sitten juhlissa…”
Sinä oletkin varmaan ainoa, Loki mietti happamesti. Varjoprinssin juhliminen ei kuulunut asgårdilaisten suosikkeihin. Sen vuoksi pitojen pääpainopiste oli jo vuosia sitten siirretty muualle Lokin syntymäpäivän viettämisestä.
”No, mitä olet tehnyt tänään? Kalistellut ja tapellut?”, hän tiedusteli mielevästi.
Thorin suupielet kiristyivät hieman. ”Me harjoittelimme Sifin ja soturikolmikon kanssa. Ja juttelin Alledinelle…”
Loki oli alkanut kiertää veljeään hitaasti hiissaten. ”Ah, kaunis Alledine! Kerro lisää.”
Thor kurotti päätään hänen peräänsä kuin pöllö. ”Älä nyt viitsi. Me vain…”
”Kävitte nurkan takana?” Loki oli seurannut varsin tarkasti veljensä ja Alledinen suhteen kehittymistä. Tyttö oli sievä, mutta jokin, jota Loki ei oikein osannut osoittaa, hänessä ärsytti.
”Emme. Se ei oikeastaan kuulu sinulle.” Thorin lievä punastuminen huvitti Lokia.
”Mitä sanoit hänelle?”
Toisen kiusoittelu oli nostanut hänen synkeää mielialaansa huimasti. Thor napsautti suunsa mielenosoituksellisesti kiinni.
”Sano nyt,” Loki maanitteli hunajaisesti ja hipaisi paidan kaula-aukosta
pilkistävää lihaksikasta olkaa. ”Minä tarjoudun pyyteettömästi ja rehellisesti
paljastamaan kuinka pielessä kujertelusi oli.”
Thor asetti käsivartensa puuskaan. ”Sinun rehellisyytesi kyllä tiedetään. Mitä kokemusta sinulla muka on naisille puhumisesta?”
Loki pysähtyi hetkeksi loukkaantuneen näköisenä. ”Et ehkä ole huomannut, mutta monenlaista. Minun puheissani on esimerkiksi sisältöä, kun en voi jatkuvasti kehuskella sillä, kuinka monta päätä olen hakannut irti.”
Thor tuhahti ärtyneesti ja heilutti samalla silmille valahtaneet hiuksensa pois edestä. ”En minä kehuskele…”
Loki
painoi sormensa veljensä niskakuoppaan. ”Kukas nyt on epärehellinen? Alledine
haluaa kuulla silmiään verrattavan taivaankappaleisiin – mielellään vieläpä
sellaisiin, jotka ovat oikeasti olemassa – eikä taistelun hurmeesta.” Hän
piirsi niskakuopan muodon, joka oli sivumennen tunnustellen aika miellyttävä.
Thorilta pääsi epätasainen uloshengitys. ”Lopeta.”
Loki oli vasta aloittanut. Seuraavaksi hän seuraili kaulassa pumppaavia suonia. ”Älä, älä. Kuvittele, että minä olen unelmiesi kaunotar. Miten saisit minut mukaasi hämärään soppeen?”
Thor yritti liikahtaa pois, mutta joutui oikeastaan vain pahempaan paikkaan, seinän lähelle. ”Sanoisin, että sinulla on kauniit mustat silmät.”
Loki heitti vapaana olevan kämmenensä dramaattisesti otsalleen. ”Hyy, kaikki miehet hokevat minulle tuota. Ole vähän omaperäisempi.”
”Että olen jo pitkään halunnut suudella herkkiä huuliasi?” Thor kuulosti epävarmalta ja joltakin, minkä Loki saattoi aiemman kokemuksensa perusteella tulkita vain kasvavaksi ärtymykseksi.
”Sinustahan kuoriutui varsinainen runoilija! Mutta en minä vielä ole lämmin.”
Loki oli siirtynyt veljensä eteen silittelemään tämän solisluita ja näki, kuinka tämä puri huultaan ja siristeli silmiään. Hän räjähtää kohta ja minä saan parannella poskeani loppuviikon, mutta tämä on sen arvoista, hän ajatteli. Hän antoi intensiivisen katseensa levätä Thorin kasvoissa, vaikka tunsi, kun tämän kädet irtosivat rinnalta. Seuraavassa hetkessä hänet vedettiin lähelle niin kovaa, että sormet olivat murtua. Thorin huulet söivät hänen omiaan. Suudelman kiihkeys oli viedä jalat alta. Kului pieni ikuisuus ennen kuin he pääsivät toisistaan irti.
”Sehän oli… tuota… kiinnostava lähestymistapa”, Loki huohotti suu raollaan.
Thor tuijotti häntä silmillään, jotka olivat sulaa laavaa. ”Toinen?” tämä kysyi kummallisella äänellä.
”Toinen…” Loki ehti tuskin aloittaa, kun Thorin kieli oli jälleen tutkiskelemassa hänen hampaitaan.
Aika taittui eikä hän ollut ihan varma missä vaiheessa toinen luikautti kädet hänen smaragdinvihreän paitansa alle. Miekkailun kovettamat sormenpäät tuntuivat karheilta. He liikkuivat käytävillä. Loki havaitsi sen vain vaivoin, sillä suurimmalta osin hän keskittyi rajuun suudelmamyrskyyn. He tulivat jollekin ovelle, jonka Thor kiskaisi auki lähes välinpitämättömästi. Huoneessa oli katosvuode. Onko Thorin makuukamariin tällainen reitti? Loki ajatteli haituvaisesti. Hänen kätensä olivat jo alkaneet riisumaan miehen vyötä. Thor oli siirtynyt imemään hänen kaulaansa ja repi paidan pois niin että helmiäisnapit lentelivät. Lyhyen tanssahtelun jälkeen he olivat kumpikin ilkialasti.
”Onko tämä totta?” Thorin ääni oli niin paksu, että sen kanssa kilpaili ainoastaan se, mikä hieroutui Lokin nivusiin sikäli, kun ei törmäillyt hänen omaan kovuuteensa.
Loki uikahti kiihkosta. ”Ota minut.” Hänen ei totisesti ollut ollut tarkoitus sanoa niin.
Thor vei
hänet vällyjen väliin ja tuli sitten itse hänen taakseen sängyn toiselta
puolelta. Lihaksikas vartalo tuli aivan kiinni häneen ja kova kalu hiersi
pakaroita. Thor oli rauhoittunut hyväilemään hänen niskaansa huulillaan ja
kädet vaeltelivat kylkiluilla. Loki kaipasi aivan toisenlaista kosketusta. Hän
alkoi hieroa itseään vaativasti Thorin etumusta vasten. Hellä hampaiden
kosketus sai hänet pysähtymään. Veljen sormet valuivat sivelemään hänen
kaluaan. Loki jatkoi muutaman sekunnin kuluttua äskeisessä rytmissä. Nyt hän
tunsi näykkäyksen ihollaan ja kämmen nousi lanteelle kuin hillitäkseen
liikettä. Hän lopetti jälleen hetkeksi. Thor palasi aiempiin toimiinsa tosin
nyt käsi leikki voimakkaammin Lokin elimellä. Yritätkö sinä saada minut
lopettamaan, senkin paskiainen? Loki murahti mielessään, minähän en sinun
tahtoosi alistu.
Rajumpi hieronta alkoi pian tuntua vähän liiankin hyvältä. Häneltä pääsi äänekäs huokaus, kun toisen käsikin työskenteli lujemmin. Niskassa tuntuva kipu jähmetti hänet. Veljen pirulainen oli purrut! Sormet olivat karanneet miellyttävältä paikaltaan ja lukkiutuneet lonkkaluun yläpuolelle.
”Anteeksi, mutta et ollut kiltisti.”
Loki kuuli karhean äänen korvassaan. Hän yritti taistella rautaista otetta vastaan, mutta se oli hyödytöntä. Samalla Thor ujutti toisen kätensä hankalasti hänen altaan jatkaakseen sykkivän peniksen puristelua. Myös hänen pakaroillaan sykki ja se, ettei siihen voinut vastata, oli silkkaa kidutusta. Lokin silmissä salamoi.
”Thor yhhmm…”, hän ynisi anovasti. ”Tee jotain.”
Veli piti sitä ilmeisesti merkkinä, sillä häneltä
löytyi sellainen ranneliike, jota Loki ei ollut kuvitellut olevan olemassakaan.
Ote lonkasta heltisi, sillä Thorillakin oli vaikeuksia keskittyä enää moneen
asiaan. Hän onnistui painautumaan muutaman kerran kohti syliä ennen
purkautumista. Thor tuli pian perästä hänen pakaroilleen. Lokin luomia
halkoivat jälkihuumassa vielä kirkkaat välähdykset.
”Rakas kulta”, Thor mumisi.
Sanat iskivät Lokiin nyrkin lailla. Hän kierähti vatsalleen ja asettui kyynärpäidensä varaan. Kenen kanssa veli oikein kuvitteli olevansa tekemisissä? Thorinhan olisi pitänyt yrittää selittää asiaa parhain päin kuten silloin, kun oli juopotellut liikaa. ”Tämä oli varmaan tässä. Kerropa, kuka sai sinut tuollaiseen kiihkoon?”
Thor avasi silmänsä ja näytti hämmentyneeltä. ”Sinä.”
Loki irvisti vällyille. Ei veli sentään noin taulapää ollut. ”Ketä sinä ajattelit? Sifiä?”
Thorin hölmistynyttä ilmettä oli helppo lukea. Tietenkin tämä oli fantasioinut soturittaren reisistä ja haarovälistä. Se sattui enemmän kuin Loki halusi myöntää. Hän kohottautui, mutta hänen käteensä tartuttiin.
”Minne sinä menet? Luulin, että sinusta tuntui hyvältä.”
Thor katsoi häntä taas kummallisesti.
”Parasta häipyä ennen kuin käsität kokonaan, etten minä ole Sif.” Loki riuhtaisi itsensä irti ja heitti jalkansa sängyn reunan ulkopuolelle. ”Muistuta minua myös, etten ole lähelläsi, kun tajuat kutsuneesi minua rakkaaksi kullaksi.”
Thor nousi hänen takanaan. ”Enkö sitten saisi, vaikka se on totta?” Loukkaantuminen oli lähes käsinkosketeltavaa.
”Minä olen sinun vihoviimeinen temppuilijaveljesi, jonka iljettävä jekku meni liian pitkälle ja sen takia me olemme tässä nyt!” Loki huusi, sillä kysymys oli osunut äskeisen lyönnin paikkaan kuin nyrkki olisi halunnut varmistaa, että oli taatusti saanut aikaan mojovan mustelman.
Thor kapusi hänen viereensä sängyn reunalle. ”Et sinä ole iljettävä vaan kaunis. Anna minun edes pyyhkiä sinut ennen kuin lähdet. Enhän minä vaan satuttanut sinua?”
Loki tuijotti pitkään kullankeltaisia silmiä. Niistä ei voinut havaita muuta kuin syvää huolekkuutta siitä, että tämä oli satuttanut häntä. Loki yritti loksauttaa palasia paikoilleen mielessään, mutta ne karkailivat ja hänen ohimoaan alkoi särkeä. Yksinkertaisinta oli vain kysyä sitä, mikä häntä eniten vaivasi.
”Thor, kuinka paljon sinä ja Sif makaatte yhdessä?”
Veljen kasvoille nousi helpottunut hymy. ”Siitäkö tämä kiikastaa? En minä ole koskaan maannut Sifin kanssa. Hänhän repisi minulta silmät päästä, jos yrittäisin. Ihmettelinkin, miksi vedit hänet tähän mukaan.”
Ilma tarttui Lokin kurkkuun. ”Mutta Fandral… Hogun…”
”Juoruilevat joka asiasta, jos löytävät vähänkin syytä.” Thorin käsi oli alkanut silittää hänen yläselkänsä kaaria. ”Jos vielä haluat varmistusta niin voin kertoa sinulle yhden tarinan, mutta se on kyllä jokseenkin nolo.”
Loki risti jalkansa niin, että toinen polvi osui Thorin reiteen. Hän huokasi. ”Minun alavartaloni on sperman peitossa. Sekä omani että sinun. Että varmaan minä kestän pienen nolouden.”
Thor tuli lähemmäksi häntä ja hän painoi päänsä tämän olalle. ”Me olimme silloin teinejä. Tiedäthän sinä Asan puutarhan?”
Loki nyökkäsi. Sille viheralueelle näki hänen huoneistonsa parvekkeelta.
”No, minä olin siellä. Sif tuli etsimään minua ja… tuota… asiat olivat kesken.”
Lokilta pääsi kuiva pärskähdys. ”Sinulla oli käsi housuissa.”
Thor punastui. ”Niin. Eikä kuulemma ollut vaikea arvata, ketä ajattelin, koska tuijotin intensiivisesti erästä tiettyä parveketta.”
Lokin vartalon läpi humahti lämpöaalto. ”Minuako?”
”Niin.”
”Ei kai se ole noloa? Tai siis ollut silloin?”
Thorin piti kröhiä hieman. ”Ei. Sinun notkeaa vartaloasi oli oikein mukava ajatella. Tai muistaakseni ajattelin sitä. Joka tapauksessa noloa oli se, että en tajunnut, että Sif seisoi aivan vieressäni ja käytännössä huusi nimeäni. Siis tajusin sen vasta sen jälkeen, kun olin saavuttanut huipun huokaillen nimeäsi.” Hän oli muuttunut kuuman hiilloksen väriseksi.
Loki esti itseään vaivoin purskahtamasta nauruun. ”Sehän oli hyvä tarina. Sif taisi olla jälkeenpäin tahdikas, koska tuo olisi ollut maailman herkullisin juoru.”
”Niin.”
Rauhoittuen Loki kiersi kätensä Thorin ympärille. ”Minä olen ollut tänään vähän tyhmä. Mutta saanko siitä huolimatta pyytää jotain? Onhan minulla kuitenkin syntymäpäivä.”
Thor suukotti häntä pehmeästi otsalle. ”Tietenkin.”
”Kävisitkö makuulle?” Thor teki työtä käskettyä. Loki lukitsi reitensä hänen lantionsa ympärille ja antoi lopun vartalostaan liukua ukkosenjumalan päälle. ”Voin olla tässä loppuyön, jos haluat. Tai sitten suorittaa sen, mitä varsinaisesti ajattelin”, hän sanoi hellästi. ”Varoitan myös, ettei sinulla ole valitusoikeutta, valitsitpa kumman tahansa.”
Thorin silmät hehkuivat ja hän hamusi Lokilta muutaman suudelman. ”Suorita.”
Veljen äänensävy ja suoruus saivat aikaan yllättävää kiihotusta. ”Kuten kruununprinssini haluaa.”
Loki tutustui Thorin vartaloon aivan uudella ja intohimoisella tavalla. Hän pitkitti tutkimusretkeään tarkoituksella kuullessaan toisen ähinän. Vahva rinta, muotovaliot kyljet, vatsalihakset – kaikki saivat hänen merkkinsä. Hitaasti hän lähestyi karvoitusta, joka oli yhtä vaalea kuin hiukset toisessa päässä. Thor hengitti raskaasti, mutta ei keskeyttänyt häntä. Loki maisteli kovettunutta kalua varresta alkaen, kunnes otti sen pään suuhunsa. Hän imi sitä jonkin aikaa hoidellen kädellä alaosaa. Thorin keho oli alkanut väristä hienoisesti. Loki lopetti ja kuljetti kielensä mutkikasta reittiä takaisin toisen huulille.
”Et saa tulla vielä.”
”Loki…” Thor kuulosti tukahtuneelta kuin purisi poskeaan hillitäkseen itseään.
Hymy karkasi Loki huulille varkain. ”Käänny.”
Hän ei uskonut Thorin noudattavan käskyä, joten hän oli pudota vuoteesta, kun mies vaihtoi äkkiä asentoa. Veljen peppu oli pystyssä hänen edessään kuin toiveena siitä, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Tämä urahti vaativasti.
”Minä ihailen hetken maisemia. Saat kyllä mitä haluat.”
Pakarat olivat täydelliset. Loki oli
silmäillyt niitä monta kertaa housujen peittäminä. Liian monta. Hän hivutti
kätensä alaselälle ja vetäytyi lähemmäs. Siinä mihin hän törmäsi ei ollut
milliäkään löysää. Miten sinä onnistut tässä? hän mietti kumartuessaan
suukottamaan selkärangan tyveä. Thor työnsi hänen huuliaan vastaan. Loki
kohottautui hieman ja kostutti sormenpäitään syljellä. Ei hänkään halunnut
satuttaa. Thor päästeli niin halukkaita ääniä sormien tunnustellessa, ettei
hänen valmiudestaan ollut epäilystäkään.
Loki rynni itsensä sisään, koska oma hidastelu alkoi olla liikaa jo hänellekin. Hän pääsi pian miellyttävään rytmiin, mikä kuultiin varmasti käytävän muissakin huoneissa, sillä Thor mylvähteli estottomasti. Loki tunsi, kuinka jostain syvältä toisen sisältä lähti kumpuamaan alkavan maanjäristyksen aaltoja. Hän kiihdytti tahtiaan, hukkui himon mereen. Ei vaan hyökyaaltoon. Thor tärisi niin voimakkaasti, että romahti vällyille. Loki ei välittänyt siitä, sillä hän oli jo rajan toisella puolella, jossa nautinto siveli hänen jokaista hermopäätään. Palatessaan makuuhuoneeseen hän huomasi valahtaneensa veltoksi leveälle selälle. Jokin muukin oli veltostunut, vaikka Thorin sisällä oli edelleen varsin ihanaa. Hän kuuli sydämen sykkeen, joka oli jo hieman rauhoittunut. Loki pyörähti tyhjälle sängynpuoliskolle. Keho oli tyydyttynyt ja raukea.
Thorin käsi etsiytyi pukkaamaan häntä. ”Saako tulla viereen, rakas?”
Suloisen lämmin kevättuuli puhalsi Lokin rinnan läpi. ”Tule vain, senkin köriläs.” Thorista hohkavaan jälkilämpöön oli erinomaista nukahtaa.
Aamulla Loki heräsi heikkoon valon kajastukseen. Se siivilöityi sängyn ympärysverhojen läpi. Kumpi meistä oli vetänyt ne kiinni? He olivat valuneet yön aikana lusikkaan, missä ei kyllä ollut valittamista. Loki rentoutui hetkeksi, kunnes… etuhuoneesta kuului töminää. Aikaista palvelijoille, hän pohdiskeli. Kolahdus. Ja toinen. Tukahtunutta kiroilua. Loki valpastui ja yritti havahduttaa Thoria. Tämä mumisi jotain käsittämätöntä. Yksi makuuhuoneen pariovista avattiin. Tulija selvästi tarkkaili hetken.
”Thor, oletko sinä taas tuonut jonkun tytön minun vällyihini?” Fandralin krapulasta huolimatta rehvakas ääni.
He olivat Fandralin huoneessa. Loki potkaisi Thoria nilkkaan. Se ei tuottanut toivottua tulosta, vain vihaisen tuhahduksen. Askelten töminä lähestyi. Sitten verhot kiskaistiin auki ja Loki sokaistui sekunniksi. Silmien tottuessa hän näki Fandralin tuijottavan leuka lähes maahan pudonneena. Hetki pysähtyi ja sitten Fandral koetti selvästi sanoa jotain avoimella kidallaan.
”Suu kiinni, Fandral.” Käskevä, kuninkaallinen ääni kohosi Lokin takaa. Häntä puristettiin tiukemmin. Huoneen omistaja loksautti leukaperänsä yhteen niin, että hampaat kalisivat. ”Oikein. Nyt peräännyt ovelle ja häivyt. Tai Loki tässä naulaa sinut kattoon.”
Fandral kalpeni hiukan ja todentotta liikehti takaperin. Lokista tuntui ikuisuudelta ennen kuin mies sai sormensa ovenkahvalle.
”Ja Fandral, turpa kiinni!” Thorin sanat panivat soturiin vauhtia niin, että tämä rymisteli toisen huoneenkin halki.
Loki hengitti muutaman kerran erittäin syvään, sillä hänen kehonsa oli sitä mieltä, että nyt olisi hyvä paikka hysteeriselle kohtaukselle. Thor oli rauhallisempi ja… ”Voi korpin perse! Kiihottiko äskeinen sinua noin paljon? Onneksi meillä on sentään peitot lanteille asti niin hän voi järkensä säilyttääkseen uskotella, että kummallakin oli housut jalassa.” Lokin tukkaa silitettiin.
”Sinä se minua kiihotat. Ehkä voisimme… vielä pikaisesti ennen kuin lähdemme.”
Lokia alkoi naurattaa. Hän riuhtoi itseään niin, että sai käännyttyä veljeensä päin. Hän antoi muutaman suukon terävälle parransängelle. ”Me lähdemme nyt. Mieluiten niin, että minä poistun takaovesta ja sinä normaalia reittiä, kun on kerran tavanomaista, että eksyt tänne yövieraittesi kanssa. Seuraavalla kerralla minä varmistan, että päädymme joko minun tai sinun huoneeseesi.”
Thor pöhähti tyytymättömästi, mutta antoi hänen lähteä pukeutumaan. Hän joutui hakemaan vaatteitaan ja kaikenlainen kumartelu oli ähinästä päätellen toisesta oikein mukavaa katsottavaa. Hän katsoi Thoriin vasta, kun oli saanut kaiken päälleen. ”Hauskaa, jos pidit esityksestä. Suoritan saman joka aamu. Aika vaihtelee.”
Veljen ilme oli viattomuuden perikuva. ”En minä mahtuisi housuihini, jos en…”
Loki soi hänelle parhaan viekkaan virneensä. ”Hanki
isommat housut. Tavataan illalla juhlissa. Minä menen nyt.” Hän kääntyi vielä
sala-aukolta. ”Ja Thor… käske hyvän tähden jonkun vaihtaa Fandralin pellavat.”
-Roona-