tiistai 28. lokakuuta 2025

Yksityisyydestä ja julkisuudesta

Heippa!


Huom: Tämä on fanifiktiota, jossa hahmot ovat muualta, mutta juoni on omani. MCU kuuluu tekijöilleen, kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.


Metron vaunu oli puolillaan ihmisiä. Tuntui oudolta olla siellä siviilit päällä. Juuri kukaan ei kiinnittänyt heihin huomiota. Newyorkilaiset olivat tottuneet Avegereihin keskuudessaan. Silti Steveä kuumotti. Tony oli jo asemalla näyttänyt saaneen jonkin idean ja pohti sitä nyt kuumeisesti aivan muissa maailmoissa. Samalla hän silitteli hajamielisesti Steven polvella olevan käden rystysiä. Olihan Tony tietenkin yksityisesti ollut hänen poikaystävänsä jo vähän aikaa, mutta mahtoikohan maailma olla valmis siihen, että Iron Man ja Captain America jakoivat hellyydenosoituksia julkisesti. Taivas ei kuitenkaan pudonnut niskaan. Vaunu tuoksui edelleen tunkkaiselle, ihmiset tuijottivat kännyköitään ja Tony ilmoitti täysin yllättäen, että tässähän he jäisivät jo pois. Käsi kädessä.


 ----------------------------------------


Metsässä oli rauhallista. Tony ei voinut kutsua itseään ulkoilmaihmiseksi hyvällä tahdolla, mutta mitäpä sitä ei rakkaansa vuoksi tekisi. Steve näytti nauttivan täysin siemauksin. Varhainen kesä oli parhaimmillaan, puut olivat vehreitä ja kukat kukkivat. Heidän suhteensa julkistaminen oli imenyt Stevestä mehut. Tony nyt jaksoi vastailla toimittajien toistuviin, tyhjänpäiväisiin kysymyksiin nenäkkäästi, mutta toinen koki olonsa tukalaksi. Täällä oksien varjossa mies vaikutti onnelliselta. Puita ei kiinnosta paskan vertaa kumpi meistä on alla ja kumpi päällä, Tony ajatteli. Steve palasi hänen luokseen kädessään lehvä, jonka tämä pujotti ujosti hänen korvansa taakse. Tony antautui suutelemaan poikaystäväänsä pitkään ja hellästi. Luonnon helmassa olemisessa oli puolensa: yksityisyys.


-Roona-



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Marraskuu

 Moikka! Marras on jo ehtinyt mökkimme taakse Halla on purrut kivijalan koloihin Maa on aamuisin kuurassa eikä sula enää joka päivää ...