Heippa!
Kahden
supersankarielokuvan katsominen peräkkäin ei kyllä alunperin ollut
suunnitelmissa, mutta niin vain siinä sitten kävi. Olivat myös yllättävän
erilaiset nämä kaksi. Kuten Thorista kirjoittaessani jo sanoinkin, se oli
humoristinen ja eikä ottanut itseään turhan vakavasti. Toisaalta Justice League
on vakava muutamis keventäviä kohtia lukuunottamatta eikä siinä yritetäkään mitään
itsetietoisuutta, itseironisuudesta nyt puhumattakaan. Juoni ei ole järin
monimutkainen: Superman on kuollut ja maahan kohdistuu uhka vieraalta taholta.
Steppenwolf parademoneineen haluaa yhdistää emolaatikot ja päästä näin
hallisemaan maailmaa. Batman kokoaa ympärilleen tiimin, joka voisi taistella
uhkaa vastaan.
En ole
vieläkään ihan sinut sen kanssa, että Ben Affleck on Batman, mutta hyvin se
veti ainakin tässä leffassa. Huvittavinta on kyllä se ääni. Siis miksi pitää
murista kuin joku karhu? Bruce Waynenä olleessaan hän puhuu kuitenkin ihan
normaalisti ja kuulostaa paljon uskottavammalta ja minusta tarpeeksi
pelottavaltakin. Tajuaakohan kukaan mitä se muristessaan edes sanoo? (Okei,
kyllä Affleckin Batman-murinasta paremmin selvän saa kuin monen näyttelijän
normaalipuheesta, mutta se kuulostaa koomiselta.) Tämän lisäksi Albert nillitti
Batmanille/ Brucelle koko ajan. Vissiin A on kyllästynyt olemaan hovimestarina,
isänä, äitinä ja vaimona Brucelle. Olen lukenut jostain, ettei Jeremy Irons ole
erityisen ihastunut rooliin – ts. tekee sitä vain rahasta – ja se kyllä näkyi.
Hän oikein luki repliikitkin niin, että niihin tuli ekstrataso nillitystä, siis
äänenpainojen ja muun mukana. Vielä propsit Brucelle – ja käsikirjoittajille –
”supervoimani on olla rikas” –vitsistä. Huippua, että tuo tuotiin esille. Minusta
Marvelin puolellakin Tony Starkin tärkein supervoima on ne rahat, Ironman puku/
puvut tulee sitten hyvänä kakkosena.
Mitä
tulee muuhun roolitukseen tulee niin se oli loistava. Gal Gadot on viehättävä
ja hänen erikoinen aksenttinsa sopii mainiosti Dianalle. Minulle oli vähän
outoa, että Wonder Womanin ja Batmanin välille yritettiin luoda jotain
romanttista. Ehkä noille vihjailuille, olivat ne sitten vitsejä tai todellisia
vihjailuja, annettiin jotain pohjaa Batman v. Supermanissa, mikä selittäisi
etten niitä ymmärrä, kun en ole kyseistä elokuvaa nähnyt. Beyond the Trailer
–kanavan Grace ylisteli Ezra Milleriä jo elokuvan trailereihin reagoidessaan ja
oli kyllä täysin oikeassa. Erityisesti Ezran ilmeet olivat loistavia: kaikilla
muilla oli tiukat supersankari-ilmeet ja kaveri virnuilee siinä vierässä, koska
saa olla mukana. Varsin aito reaktio siis. Jason Momoasta Aquamaninä tykkäsin
myös. Mulla oli taas täysin omat ilon aiheeni tämän suhteen. Joka kerta, kun
hahmoa kutsuttiin siviilinimeltä niin se tuntui jotenkin väärältä. Arthur
Currysta tulee mieleen lähinnä britti ja valkea heebo. Kyborgin näyttelijään en
oikein saanut otetta, mutta kyllä hänkin ihan kelpo suorituksen teki.
Elokuva
näytti aika ajoin hyvin tietokonepelimäiseltä ja yllättäen pidin tästä faktasta
kovasti. En siis tarkoita mitään pikselimössöä vaan sitä, että siinä oli
reilusti annettu näkyä, että suurin osa maailmasta on luotu tietokoneella. Kiva
leffa oli, voisin katsoa joskus vielä uudestaankin.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti