Elokuvissa LV: Eurydice (ooppera)

 Heippa!

Tämä olikin minun ensimmäinen oopperani Finnkinon MET Livessä. Vähän oopperataustaani: olen nähnyt yhden ooppera ihan livenä, se oli La Boheme. Joitakin oopperoita olen katsonut tv:stä. Eurydice taisi olla ensimmäinen katsomani nykyooppera, sillä kyseessä oli vuoden 2020 kantaesitys. Oopperan libretto on Sarah Ruhlin käsialaa ja perustuu hänen samannimiseen näytelmäänsä. Kapellimestarina toimi Yannick Nézet-Séguin. Rooleissa olivat sopraano Erin Morley (Eurydice), baritoni Joshua Hopkins (Orfeus), kontratenori Jakub Józef Orlinski (Orfeuksen kaksoisolento), tenori Barry Banks (Hades) ja bassobaritoni Nathan Berg (Eurydicen isä).

Juoni on jälleen yksi uudelleenkerronta antiikin Orfeuksen tarusta. Orfeus oli muusikko, joka soitti niin taitavasti, että sai kivetkin itkemään. Hänen vaimoaan Eurydiceä puree käärme ja Eurydice kuolee. Orfeus suree ja päättää hakea vaimonsa Manalasta. Hän ihastuttaakin Manalan asukit soitollaan ja saa Hadeksen lupaamaan, että Eurydice saa palata kuolleista. Ehtona on, ettei Orfeus katso taakseen kertaakaan matkalla pois Manalasta vaan luottaa, että Eurydice seuraa perässä. Tietenkin Orfeus katsoo ja menettää Euridicen iäksi.

Oopperassa keskushenkilöksi pääseekin Eurydice. Produktio alkaa rannalta, johon pariskunta on tullut viettämään aikaa. Jo tästä huomaa, että tarina on siirretty nykyaikaan. Saamme tietää, että Orfeus on taiteilija, joka välillä katoaa oman päänsä sisään kuuntelemaan musiikkiaan (jota hänen kaksoisolentonsa mallaa). Eurydice kysyessä mitä jäit miettimään vastaa Orfeus aina musiikkia. No, muistaahan mies sentään rannalla kosia rakastaan. Tämän jälkeen mukaan hyppääkin mytologiasta tuntematon hahmo, nimittäin Eurydicen isä. Hän on kuollut ja joutunut luonnollisesti Manalaan, mutta ei ole kastautunut kokonaan unohduksen virrassa, joten hän muistaa edelleen maanpäällisen elämänsä. Hän kirjoittaa kirjeen tyttärelleen.

Seuraavaksi juhlitaan Orfeuksen ja Eurydiceen häitä. Parin yhteisessä laulussa, ”vihkivaloissa” oli kaunista kirjasymboliikkaa. Lämmitti lukijatytön sydäntä. Hääjuhlassa jorataan muun muassa flossaten, tulkinta on siis moderni. Eurydice piipahta juomaan lasin vettä, mutta tulee houkutelluksi Hadeksen mukaan tämän taloon. Hadeksella on Eurydicen isän kirje. Nainen yrittää tarttua siihen, mutta putoaa Manalaan. Isä tervehtii tytärtään tämän tullessa tuonpuoleiseen, mutta Eurydice on menettänyt muistinsa. Orfeus kirjoittaa hänelle kirjeen, jonka isä sitten lukee hänelle. Orfeuksen lähettämien Shakespearen koottujen teosten avulla Eurydice alkaa opetella kieltä uudestaan. Eurydice laulaa siitä, kuinka rakastaa kirjoja ja kuinka vaikeaa on rakastaa taiteilijaa.

Orfeus päättää noutaa Eurydicen. Hänen laulunsa herättää kuolleiden henget. Hades asettaa ehdot Eurydicen paluulle: Orfeus ei saa katsoa taakseen. Eurydicellä on ristiriitainen olo: lähteäkö aviomiehensä mukaan vai jäädäkö isän luo Manalaan. Hän päättää jäädä Manalaan ja kirjoittaa Orfeukselle kirjeen. Sekä isä että Eurydice kastautuvat unohduksen virrassa. Tässä myytin kerronnassa Eurydice saa siis toimijuutta, sillä hän päättäkin jäädä Manalaan. Toisaalta kun hän jo häissä laulaa siitä, miten häät ovat isän ja tyttären juhla, niin jää toimijuus aika pieneksi. Eurydice on joka tapauksessa miehen vallan alainen.

Oopperan katsominen elokuvateatterissa oli hauskaa ja pidin kovasti tästä METin produktiosta.

-Roona-