Heippa!
”Ole
täydellisen rauhallinen, älä missään nimessä ala huohottaa, se kuluttaa ilmaa.
Istu vain liikkumatta ja tee havaintoja siihen asti kunnes hengittäminen
muuttuu liian raskaaksi.” 16-vuotias Angus on tiedemies Edmond
Halleyn suojatti ja oppipoika Lontoossa. Tiedonhaluinen nuorukainen saa elää
Halleyn perhepiirissä ja osallistua erikoisiin ja vaarallisiin kokeisiin.
Aikuistumisen myötä Angus oppii paljon uutta maailmasta, ja alkaa haaveilla
suuresta tulevaisuudesta. Englantia ympäröi sota, myös uutiset lapsuuden
saarelta St Helenalta huolestuttavat. Väsymättömän Halleyn tähtäimessä on
kokonainen merenalainen huone. Hänen tutkimuksensa johtavat pitkälle matkalle.
Mutta kuinka veden alla voisi elää? Olli Jalosen Finlandia-palkittu
kasvukertomus jatkuu!
Pidin
kovasti Anguksen seikkailuista, vaikka tyyli oudoksuttaa hieman vieläkin. Angus
on teinipojaksi ja nuoreksi mieheksi yllättävän vähän kiinnostunut
rakkausasioista. Toki Henriettan kanssa pieleen mennyt juttu painaa mieltä,
mutta muista tytöistä hän ei mainitse halaistua sanaa. Positiivista tietenkin,
ettei kirjassa olla kovin seksikeskeisiä, mutta maininta vaikka jonkun
mielikuvitustytön ajattelusta silloin tällöin olisi tuonut uskottavuutta tämän
elämänalueen kuvaukseen. Pidin eksperimenttien ja laivan lokikirjatietojen
kuvailusta. Vaikka minäkertoja on käytetty taiten, niin välillä itse kaipaisin
toista näkökulmaa, etenkin puhuttaessa Anguksen asemasta Leijonapihantalossa.
Mitä esimerkiksi herra Halley todella ajattelee Anguksesta?
Viime
vuosisadan kenties tunnetuin dystopia, George Orwellin 1984 oli
ilmestymisaikanaan hyytävä ennustus totalitaristisesta tulevaisuudesta, jossa
Oseania-nimisen valtion ajatuspoliisi valvoo kansalaisia keinoja kaihtamatta ja
aivopesee heidät uskomaan, että vallitseva kurinalainen maailmanjärjestys on
oikea ja hyvä. Tarinan on helppo nähdä perustuvan Neuvostoliiton kommunistiseen
järjestelmään, mutta siinä on myös kaikuja ahdasmielisestä ja kurinalaisesta
brittiläisestä yhteiskunnasta. Nyt vuosi 1984 on jäänyt jo kauas taakse, mutta
maailmamme, jossa despootit mellastavat ja jossa kansalaisia valvotaan ja
manipuloidaan erilaisin teknologoisin keinoin, tuntuu muuttuvan kaiken aikaa
yhä enemmän ja enemmän Orwellin vision kaltaiseksi. Teoksen on suomentanut
Jussi Tuomas Kivi.
Minä pidin
kovasti tästä klassikosta. En kokenut kirjaa ahdistavaksi, vaikka aihe sitä
olikin, kuten joku etukäteen varoitti. Isoveli todella valvoi tarinassa
puolueen jäsenten jokaista hiiskahdustakin. Jotenkin oletin sanonnan nykyisten
populaarien käyttöyhteyksien takia, että tässäkin tarkoitettaisiin enemmän
sellaista ”salaista” tietojen keruuta, jota esim. Facebook sisarsovelluksineen
meistä tekee. Toinen mielikuva oli puhtaasti Big Brother -formaatin typeriä
tehtäviä antava isoveli, joka voi käskeä talon ihmiset olohuoneeseen silloin,
kun haluaa. Tämä on ehkä vähän lähempänä Orwellia, mutta telenäyttöjen kautta
pidetyt jumppatuokiot ja muu ohjelma olivat sentään puolueen kannalta loogisia.
En tiedä kuinka paljon Big Brother -ohjelman kanssa voi puhua loogisuudesta. Winston
oli aika sympaattinen tyyppi pikkuvirkamiesmäisyydessään.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti