Moikka!
Disclaimer: Disney ja Marvel omistavat Avengersin hahmot ja maailman. Tämä on fanifiktiota, jossa juoni on omani, muu tunnistettava kuuluu Disneylle ja Marvelille. Kirjoitan huvikseni enkä hyödy tästä taloudellisesti.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
21. (150)
Tony oli juuri jatkamaisillaan, kun he kuulivat kolinaa ja railakasta kiroilua.
Loki ilmestyi varjoista heidän näköpiirinsä. ”Helvetin kuusitoista kerrosta! Nytkö te kaksi päätitte viimeinkin tunnustaa rakkautenne?” Hän näytti niin avoimen suivaantuneelta, että Tony päästi yllättyneenä vahingossa Stevestä irti.
”Sinun piti mennä kotiin”, hän tiuskaisi Lokille tyhmästi.
Tämä pyöritti silmiään. ”En mennyt kuten näkyy.” Loki oli onnistunut vetämään tyyneyden naamion nopeasti takaisin päälleen. ”Tiedänpähän nyt, ettei minun ja Natin juonta tarvitse panna täytäntöön.”
Steve nappasi nopeasti suun vuoron ennen kuin Tony ehti vastata. ”Mitä juonta?”
Loki tyytyi kohauttamaan harteitaan. ”Että te lakkaisitte kiertämästä puurokattilaa kuin hölmöt kissat ja me voisimme rueta huolehtimaan, miten kestämme sitä, että pussailette koko ajan.”
Steve ei tiennyt itkeäkö vai nauraa. Tony yritti selvästi tehdä kumpaakin yhtä aikaa.
”No, minä lähden nyt oikeasti kotiin”, Loki totesi. Hän
kääntyi kohti portaille johtavaa ovea. ”Yrittäkää olla ihmisiksi. Minulla on
parempaakin tekemistä ystävänpäivänä kuin miettiä sitä, että olette päässeet
treffeillenne.”
22. (200)
Niine hyvineen Loki häipyi ja he olivat kaksistaan katolla.
Steve otti Tonya kädestä kiinni. ”Jos jatketan siitä mihin jäätiin?”
Tony purisi hänen kättään lujaa. ”Minä pidän sinusta valtavasti, Steve. Siihen ei kyllä jääty, mutta se on totta.” Tonyn ääni kuulosti tukahtuneelta.
Steven sydän heitti pienen voltin. ”Kutsuitko sinä minua Steveksi?”
Tony veti häntä lähemmäksi, jotta sai kiedottua toisen kätensä hänen ympärilleen. ”Taidanpa tehdä niin jatkossakin, jos se saa sinut noin iloiseksi.”
Steve tunsi kasvoillaan olevan lämpimän hymyn.
”Se Kolmoskerros-juttu oli vain minun typerä suojamekanismini, etten olisi heti alkanut leperrellä sinulle”, Tony supisi.
Steve asetti kätensä Tonyn rintaa vasten. ”Oliko sekin suojamekanismi, että menit sänkyyn ystäväni kanssa?”
Tony jähmettyi. ”Ei. Tai siis jos olisin tiennyt, niin en olisi mennyt. Enkä muista siitä juuri mitään.”
Steve tapitti häntä suoraan silmiin. ”Bucky ei siis tehnyt suurta vaikutusta.”
Tonylle valkeni, että pilkkeiset silmät kiusoittelivat häntä. Rentous laskeutui takaisin vartaloon. ”Sinä teet varmasti paljon suuremman, kunhan pääsemme sinne asti.”
Steve laski katseensa. ”Sitä saat odottaa ainakin viidensiin treffeihin. Minä olen sen verran vanhanaikainen.”
Tony tarttui häntä leukaan ja kohotti sitä sormillaan. ”Odotan vaikka kuudensiin. Saako sinua kuitenkin suudella nyt?”
Steve nyökkäsi ja Tonyn
huulet koskettivat hänen omiaan. Ilta tummui yöksi ja mainosvalot jatkoivat
ikuista loistettaan.
23. (100)
Loppujen lopuksi Tony kutsui Steven luokseen, jotta he saisivat olla rauhassa. Paparazzit olisivat nimittäin eittämättä kiinnostuneita hänen ystävänpäivädeitistään eikä hän halunnut jakaa Steveä kenenkään kanssa.
”Enkä minäkään ehkä halua joutua lehtikuviin. Vanhempani eivät tykkäisi hyvää”, Steve huomautti pisteliäästi, kun hän perusteli, miksi he pysyisivät kotitalossaan.
Tony punastui, sillä hän oli tosiaan ajatellut lähinnä omia itsekkäitä
mielihalujaan. He saivat viikon mittaan onnitteluja. Thor halasi heitä kumpaakin
riuskasti. Nat huokasi, että vihdoin ja Clint heitti puujalkavitsin
piilotellakseen tyytyväisyyttään. Bruce virnisteli arvoituksellisesti ja
taputti Tonya selkään. Lokia ei näkynyt mailla halmeilla, mutta hän oli
luvannut tuoda heille Natin kanssa juonimansa lahjan varsinaisena päivänä.
24. (200)
Ystävänpäivän iltana kaikki oli Steve istui baarijakkaralla Tonyn saarekkeen ääressä. ”Miksi me aina söimme noutoruokaa, vaikka sinä osaat selvästi kokata?” hän tiedusteli tunnustellessaan viinilasi soukkaa varttaa.
Mausteinen ruuan tuoksu oli levinnyt huumaavana ja koukuttavana koko asuntoon.
Tony kiertyi katsomaan häntä induktiotason edestä. ”Thor syö kolmen edestä, joten ruokaa olisi pitänyt aina laittaa vähintään kymmenelle hengelle. En pidä erityisesti pilkkomisesta ja keittämisestä, vaikka osaankin sitä kohtuullisesti.”
Steven mielestä taito oli enemmän kuin kohtuullista, sillä liedellä näytti kiehuvan heille oikea juhla-ateria. Tony jätti padat hetkeksi ja tuli juomaan viiniään, jonka oli jättänyt Steven viereen. Tonyn käsi eksyi hänen niskaansa.
”Eikö olisi helpompi ottaa se lasi mukaan?” Steve tarkkaili Tonyn lempeänironista hymyä.
”Sillä lasilla on käytännöllinen tarkoituksensa täällä. Pääsen käymään luonasi aina välillä.” Tony silitti hänen tukkaansa ja Steven selkää pitkin kulki hyvän olon väre.
”Mene nyt kuitenkin katsomaan, ettei mikään pala pohjaan. Minulla on hirveä nälkä”, hän myhähti ja sai palkaksi pienen hiustupon nykäisyn.
”Loki muuten toi sen lahjan”, Tony sanoi vaihtaen puheenaihetta. ”Se on pussissa makuuhuoneessani, jos haluat katsoa. En tajua mikä idea hänellä oli, mutta Loki onkin kummallinen.”
Steve nousi ja laahusteli Tonyn huoneeseen.
Lattialla heti oven vieressä oli lahjapussi. Steve nosti sisällön esiin eikä
voinut estää pientä yllättynyttä naurunpyrskähdystä.
25. (200)
Hän meni takaisin keittiöön puristaen vaaleansinistä pehmolohikäärmettä kainalossaan. Loki tai Nat oli laittanut sille vielä söpön violetin rusetin kaulaan.
”Saanko esitellä Tony, tässä on Freddy”, hän sanoi asettaessaan lelun pöydälle.
Tony vilkuili häntä alta kulmain. ”Saat kyllä selittää”, hän lausahti laittaessaan leukansa Steven olalle ja kietoessaan käsivartensa tämä vyötärön ympärille.
”Satuin kertomaan Lokille kerran ohimennen, että minulla oli tällainen pehmoeläin. Sen nimi oli Fred. Ajattelin, että uuden ystävämme nimi voisi olla Freddy, vähän niin kuin pikku-Fred.”
Tonyn huulet olivat kiinni hänen korvassaan. ”Lokille pitäisi kertoa, että on rumaa hurmata toisten poikakavereita ystävänpäivänä.”
Steve tunki itseään enemmän Tonya vasten. ”Mietinkin juuri, että hänen deittinsä on varsinainen onnentyttö.”
Kieli kutitteli kiusaavasti jo korvanlehdellä. Se oli rangaistus, mutta Steve tajusi, että kohta suistuttaisiin auttamattomasti liian nopeaan etenemiseen. ”Tony... ateria...”
Toinen mies irrottautui hänestä yllättävän rivakasti. ”Anteeksi. Innostuin vähän liikaa.” Tonyn ääni kuulsi pahoittelevuutta ja hän siirtyi hassusti kävellen ruokien luo.
”En minä nyt noin kiihottava ole”, Steve kirahti ymmärtäessään mistä oli kyse.
”Minkä minä sille mahdan.” Tony kohautti harteitaan selkä häneen
päin. Steve tarttui lohikäärmeeseen. ”Parasta viedä Freddy pois ennen kuin se näkee jotain sopimatonta.”
”Kerro sille, että me vain pussailemme tänä iltana.”
Freddy joutui takaisin kassiinsa ja heidän iltansa
jatkui romanttisissa merkeissä.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti