Moikka!
Disclaimer: Disney ja Marvel omistavat Avengersin hahmot ja maailman. Tämä on fanifiktiota, jossa juoni on omani, muu tunnistettava kuuluu Disneylle ja Marvelille. Kirjoitan huvikseni enkä hyödy tästä taloudellisesti.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
16. (300)
Nat tarkasteli Lokin ja Thorin asuntoa. Se oli varsin siisti kahden nuoren miehen asunnoksi. Tosin hän arveli pystyvänsä osoittamaan kumpi oli siivonnut mitkä kohdat, sillä jälki oli välillä boheemimpaa välillä pedantimpaa. Loki keitti heille teetä.
”Onko Thor mennyt ulos Janen kanssa?” Nat tiedusteli keskustelullisesti.
Loki toi hänen eteensä höyryävän ruusunpunaisen mukin. ”Kaipa. Vannon, että näen häntä nykyisin enemmän Tonyn luona kuin täällä. Mutta et sinä tullut siksi käymään.”
Nat hörppäsi kuumaa juomaa ja poltti kielensä. Loki muljautti silmiään ja näytti sitten miten teehen pitäisi puhaltaa.
Nat irvisti hänelle kiitokseksi. ”Tonyn ja Steven suhteen täytyy tehdä jotain. Ystävänpäivä on kuukauden päästä ja ne aasit eivät taatusti pyydä toisiaan treffeille. Steve viattomuuttaan ja Tony.... en suoraan sanottuna tajua, miksi hän ei tee aloitetta.”
Loki huitasi kädellään aivan kuin asia oli ollut ilmiselvä. ”Tony on ihastunut häneen.”
Nat naputteli kynsiään pöydän kanteen. ”No shit, Sherlock.”
Loki loi häneen jäätävän katseen. ”Väännetään sitten ratakiskosta. Tony on rakastunut. Ja pelkää, että tulee torjutuksi. Ja nolaavansa itsensä Steven edessä. Kukaanhan meistä ei varsinaisesti tiedä onko Steve homo. Me vain oletamme niin flirttailun takia.”
Nat laski kätensä lepäämään ja vihelsi. ”Tuo oli oikeasti vaikuttavaa. Paitsi, että kyllä ”Kolmoskerros” on homo, hän kertoi, että Tonyn viimekertainen yhden yön juttu oli hänen entinen paras kaverinsa ja ihastuksensa.”
Loki kurotti takanaan tasolla olevaan keksikulhoon. Hän heitti Oreon myös Natille. ”Tonylla on ehkä sitten ollut vähän syytäkin olla kuin tulisilla hiilillä. Miten olet ajatellut saada heidät siihen jamaan, että he olisivat ystävänpäivänä treffeillä?” Hänellä oli huulillaan salaliittolaisen hymy.
”Järjestetään ne kahden kesken yhteen, vaikka jonkun lahjan avulla. Itse asiassa ajattelin, että sinä saisit laatia tarkemman suunnitelman”, Nat mumisi järsien mustaa keksiään.
Loki näytti innostuneelta, tosin hillityllä tavalla. ”Saat korvata tämän minulle joskus”, hän murahti. ”Keksin kyllä heti mikä se lahja voisi olla.”
He alkoivat rakentaa juonta pahaa
aavistamattomien kavereidensa pään menoksi.
17. (250)
Loki astui pieneen lelukauppaan. Hän tiesi, että löytäisi etsimänsä paljon helpommin eBaystä tai muualta internetistä, mutta eivätkö kaikki aina hokeneet kuinka paikallisia yrityksiä piti tukea. Heti ovelta alkavissa hyllyissä oli artesaanipuuleluja.
”Voinko auttaa? Etsittekö jotain tiettyä?”
Loki hätkähti hieman, sillä myyjätyttö oli ilmestynyt vaivihkaa, varmaankin tullut takahuoneesta. ”Itse asiassa kyllä. Tarvitsisin pehmoeläintä, vaaleansinistä lohikäärmettä.” Hän virnisti hurmaavasti sanojensa päälle.
Myyjän kulmat kurtistuivat, kun tämä selvästi pohdiskeli oliko heillä pyydettyä tuotetta. ”Meillä on yksi vihreä lohikäärmepehmo hyllyssä. Luulen, että treffikumppaninne voisi pitää siitä.”
Lokia huvitti tytön olettamus. Hän antoi katseensa kiertää kaupassa, jossa ei ollut muita asiakkaita ja katsoi sitten myyjää luottamuksellisesti. ”Ymmärsit väärin. Yritän saattaa eräät ystäväni yhteen. Ystävänpäivä on siihen mainio ajankohta, eikö vain?” Loki piti tarkoituksellisen tauon, jotta tyttö saisi nyökätä. ”Ja heillä on kummallakin hyviä muistoja juuri vaaleansinisistä pehmolohikäärmeistä.”
Se oli tietysti vale, mutta voisi pian muuttua todeksi ja hän oli saanut sillä myyjän täysin puolelleen. ”Käyn katsomassa varastosta. Muistaakseni siinä erässä, jossa se vihreä lohikäärme oli, oli toinenkin.”
Hän kolisteli takatilaan jättäen Lokin yksin. Kului viitisentoista minuuttia ja hän palasi heilutellen voitonriemuisesti suloista vaaleaa lohikäärmettä. ”Teillä kävi tuuri. Eikö tämä ole juuri sellainen?”
Loki yhtyi tytön intoon. ”Ilman muuta. Kiitos, että näit näin suuresti vaivaa asian eteen.”
Myyjä punastui. ”Eihän tämä mitään. Mukavaa osallistua romanttiseen yllätykseen”, hän sanoi siirtyessään kassan taakse.
Loki maksoi ostoksensa ja oli jo poistumassa, kun tyttö rykäisi hänen takanaan. ”Tuota... ymm... jos haluat numeroni niin saat sen.”
Post-it-lappu työnnettin
Lokin käteen. Tyttö hymyili toiveikkaasti ja Loki arvasi löytäneensä itselleen
juuri seuraa ystävänpäiväksi.
18. (100)
Tony pyöriskeli hikisissä lakanoissaan. Ystävänpäivä lähestyi ja oli vain yksi,
jonka kanssa hän halusi sen viettää. Hän ei ollut saanut kerrottua Stevelle
tunteistaan, vaikka oli ihastunut ensi tapaamisella. Nat valitti, että kaikki
tiesivät jo ja Steve flirttaili hänelle. Tai ei hän tiennyt flirttailiko Steve.
Kenenkään muun kohdalla ongelmaa ei olisi ollut, mutta Steve käyttäytyi Tonyn
mielestä yhtä sievästi kaikkien seurassa. Hänen Clintille tai Thorille suomansa
hymyt olivat samanlaisia kuin Tonylle
annetut, kilttejä ja herttaisia. Miksi sen pahuksen suloisuuden piti olla niin
vaikeasti luettava? Koska sinunlaisesi paha poika ei ole päässyt pilaamaan
häntä, kuiskasi pieni ääni hänen päässään saaden hänet murahtamaan.
19. (200)
Steve yritti säätää taukohuoneen mikroa lämmittääkseen eväänsä.
”Oikutteleeko se taas?”, kysyi naisääni hänen takaansa.
Laite lähti viimeinkin hyrräämään Steven painalluksesta. ”Hankala kone”, hän totesi kääntyen Lauraan päin.
He istuivat pöytään, jolle nainen oli näköjään levitellyt hedelmänsä. Steve ei ollut nähnyt Lauran pistävän suuhunsa ikinä mitään muuta kiinteää kuin hedelmiä. Kaipa kyse oli jostakin extremekasvissyönnistä.
”Onko sinulla suunnitelmia ensi viikoksi?” Lauran ilme oli kummallisen latautunut.
”Ei kai. Tapahtuuko ensi viikolla jotain erikoista?” Steve pohti oliko hän mahdollisesti unohtanut jonkun työjutun.
Laura naurahti. ”Olihan tuo kieltämättä kömpelö tapa tiedustella ystävänpäivästä. Ajattelin vain, että jos sinulla ei ole seuraa ja jos et pidä minua ihan epätoivoisena, niin voisimme ehkä mennä treffeille.”
Steve punastui kuin tomaatti. Onneksi mikro kilahti ja hän nousi hakemaan ruokansa. Hän istuutui takaisin vaikeana. ”Tuota... ööö... olen tosi pahoillani... enkä pidä sinua epätoivoisena... mutta... tuota... siis... minä olen enemmän kiinnostunut pojista... anteeksi”, hän lopetti sönköttäen.
Lauran kasvoille levisi oivallus. Ja sitten lievä tyrmistys. ”Taisin nolata itseni oikein kunnolla. Ei siinä mitään.” Hänen suunsa oli mutrulla, kun hän keräsi parin syödyn hedelmän kuoret roskiin ja otti syömättömät mukaansa.
Steve yritti
löytää lohduttavia sanoja, mutta sai änkytettyä vain uuden anteeksipyynnön.
Laura häipyi jättäen hänet surkeana yksin taukotilaan sättimään itseään
huonosti hoidetusta tilanteesta.
20. (200)
Stevellä oli edelleen huono mieli hänen tullessaan illalla kotiin. Hän selaili hajamielisesti kännykänsä appeja. Tony oli lähettänyt hauskan videon kaveriporukan yhteiseen whatsapp-ryhmään. Hän oli jo vastaamassa sydänemojilla, kunnes tajusi jotain. Sen sijaan hän laittoikin Tonylle yksityisviestin, jossa pyysi tätä tulemaan kattoterassille kymmenen minuutin kuluttua. Steve kuuli askeleet takaansa nojatessaan kaiteeseen.
”Eihän sinulla ole mitään hätää?” Tonyn ääni kuulosti hämmentyneen huolekkaalta.
Steve katsahti häneen. ”Ei. Minulla vain oli ihan paska päivä töissä. Ja se on tavallaan sinun syysi.”
Tony astui hänen viereensä kaiteelle. ”Putosin kärryiltä. Miten se voi olla minun syyni?”
Steve suipisti huuliaan pimenevälle taivaalle. ”No, kun minä olen ollut ihastunut sinuun ja ilmeisesti siinä kuplassa säteillyt vähän kaikille ja aiheuttanut väärinkäsityksiä ja...”
Tonyn tiukka ote hänen käsivarrestaan keskeytti hänet. ”Ihastunut? Minuun?” Miehen vaikutti olevan vaikea hengittää.
”Niin, minun piti torjua työkaverini ystävänpäivätreffipyyntö ja hän pahoitti mielensä ja oikeastaan haluaisin mennä sinun kanssasi ja siksi tulin tänne kysymään sitä sinulta.” Steveä hengästytti, koska lauseesta oli tullut yllättävän pitkä.
Tony tuijotti häntä saamatta sanaa suustaan.
”Ehkä tämä ei ollutkaan järkevää”, Steven onnistui saada ulos kuiskauksena.
Hän yritti irrottautua toisen otteesta ja Tonyyn tuli eloa.
”Et kyllä karkaa. Tietysti me menemme treffeille ystävänpäivänä. Ja olet todellakin`säteillyt vähän kaikille´.”
Steve jäi
paikalleen.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti