Heippa!
Oletko
aina tiennyt, Julius Caesarin viimeiset sanat olivat ”Sinäkin, Brutukseni”,
orjat rakensivat Egyptin pyramidit, viikingeillä oli kypärissään sarvet,
Kolumbus löysi Amerikan ja Jeesus syntyi Betlehemissä. Pötyä! Joskus vain hyvä
tarina jää elämään totuutena, kuten se, että Newton muka hoksasi painovoiman
lain omenan kopsahtaessa hänen päähänsä. Joskus taas valtaapitävät ovat
kertoneet muunneltua totuutta, joka on paremmin sopinut heidän pirtaansa. Siksi
Napoleonista muistetaan ensimmäisenä hänen väitetty lyhytkasvuisuutensa.
Maailman pisin pajunköysi tarinoi viihdyttävästi maailman ja Suomen historian
harhakäsityksistä. Totuus niiden taustalla on yllättävä, ja jokainen varmasti
löytää kirjasta ainakin yhden historiallisen pajunköyden, jota on luullut
todeksi. Kirja on itsenäinen jatko-osa teokselle Maailmassa on virhe,
joka on ollut myyntimenestys.
Ihan
hauska teos. Suomennos oli ajoittain hyvinkin kökkö, liekö suomentajalle
maksettu huonosti. Olisin itse nauttinut enemmän karsitusta versiosta. Osa
väitteistä oli vähän väkisin väännettyjä tyyliin Robert Peary kävi viiden
kilometrin päässä maantieteelliseltä Pohjoisnavalta, joten hän ei käynyt
Pohjoisnavalla. Arkiajattelussa tällainen on aivan turhaa pilkun viilausta.
Arkiajattelu ja tarkka tieteellinen ajattelu, kun ovat kaksi eri asiaa.
Muutenkin olisin tykännyt, että joidenkin väitteiden kohdalla olisi painotettu
enemmän väitteen syntymistä kuin kaikkea muuta. Esimerkiksi Kristian II
kohdalla olisi voinut pohtia ja avata enemmänkin vain yhdessä lauseessa
mainittua lisänimien Tyranni/Hyvä propagandistista merkitystä sekä
jälkimaailman näkemystä siitä, miten se on katsonut nimien avulla, että
historiaa voidaan kirjoittaa monesta näkökulmasta.
”Ylivoimainen
vihollinen. Viimeinen mahdollisuus.” Fantasiatrilogian huikeassa
päätösosassa kaupunkia uhkaa häikäilemätön valloittaja kuningas, jolla on
komennossaan pimeyden voimat. Juonittelut, petos ja sodan uhka varjostavat
Darienien kaupunkia. Féalin kuningas Jean Brieland laajentaa valtakuntaansa
murskaavalla voimalla. Piiritykseen valmistautuvassa Darienissa Tellius kokoaan
salassa iskuryhmän. Peloton joukko taistelijoita ja mahtavia loitsijoita lähtee
miekkapyhimys Hondon johdolla vihollislinjojen taakse viimeiseen
uhkayritykseen, jossa ratkaistaan kaupungin kohtalo. Heillä on vastassaan mahtavaa
armeijaakin kammottavampi voima, jota uhmaava on kuoleman oma. Miekan mahti on
Conn Igguldenin Suolan valtakunta -trilogian päätösosa.
Minä en
yleensä sure kirjojen hahmoja, mutta tulipa surku, kun Tellius tämän tarinan
lopuksi kuoli. Hieman irtonaisiksi hahmoiksi ensimmäisessä osassa jääneet Elias
ja Nancy olivat tärkeä osa Telliuksen kokoamaa iskujoukkoa eli pay-off tuli
nyt. Tämä oli mielestäni ehkä trilogian kirjoista paras. Tykkäsin Shiang
suurlähettiläästä. Parka ei osannut käyttää pottaa. Jean Brieland oli
prologissa esitelty kivasti ja tiedonmuruja paljastui tarinan edetessä lisää.
Minulle jäi mielikuva, että Louisilla olisi ollut vanhempia veljiä. Tai ainakin
kuninkaalla oli suhteellisen samanikäisiä lapsia, jolloin voisi ajatella, että
perimys olisi kyseenalainen. Armeija näytti kuitenkin hyväksyvän hänet
vallanperijäksi vastalauseitta. Helppolukuista perusfantasiaa.
-Roona-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti