Elokuvissa LVV: Doctor Strange in the Multiverse of Madness

 Heippa!

Marvelin elokuvauniversumi saa jälleen uuden jäsenen Doctor Strangerin toisesta omasta leffasta. Pääosissa nähdään tuttuun tapaan Benedict Cumberbatch (Stephen Strange), Benedict Wong (Wong), Chiwetel Ejiofor (Mordo) ja Rachel McAdams (Christine Palmer). Uusina henkilöinä esitellään jo muissa Marvel-leffoissa näytellyt Elisabeth Olsen (Wanda Maximoff eli Scarlet Witch) sekä Xochitl Gomez (America Chavez). Elokuvan on ohjannut Sam Raimi.

Minusta tämä poikkesi muista MCU-filmeistä vakavuudellaan. Tai siis vitsejä ja kepeyttä oli jotenkin todella vähän. Minulle ei myöskään onnannut se, että Christine oli nostettu keskeiseen rooliin. Ei hahmossa mitään vikaa ole, mutta hän jäi katsojalle etäiseksi jo ensimmäisessä Strangessa. Tuntui vaan hassulta, kun hahmo, jonka nimeä en edes muistanut oli yhtäkkiä niin tärkeä. Hääkohtaus siinä alussa olisi riittänyt Christinestä. Minua hämmensi alussa toinenkin juttu. Stephenin tohtorikollega, joka kysyi oliko se todella ainoa vaihtoehto. Hän oli menettänyt veljensä ollessaan hiekaksi haihtuneena. Siis joutuivatko Avengers tai Shield tai joku muu selittämään Thanoksen napsautuksen kovinkin yksityiskohtaisesti koko maailmalle? Kun tästä tohtorista oikein huokui, että tiesi yhtä paljon kuin katsoja. Tähän on voinut tulla vastaus noissa Disney+ -sarjoissa, joita en ole nähnyt.

Pidin America Chavezista, joka vaikutti kiinnostavalta hahmolta. Minua ärsytti, että Stephen kutsui häntä koko ajan sanalla ”kid” (joka oli onneksi suomennettu tytöksi eikä sentään lapsoseksi). Spidermanissa se oli ihan ok, muutkin ovat tainneet kutsua Peteriä kidiksi, mutta American kohdalle se tuntui vain tosi tyhmältä. Onkohan American kyvystä mitään varsinaista hyötyä hänelle itselleen? Stephenhän solmi jopa solmionsa taialla, mutta jos America nyt ei jatkuvasti halua vaihtaa universumia niin hänen kykyään taitaa voida käyttää vain yleiseksi hyödyksi – tai haitaksi.

Tykkäsin myös Wandasta ja Scarlet Witchistä. Pääsin kärryille heidän juonistaan, vaikka tiesinkin niistä vain yleispiirteet. Pidin etenkin Wandan traileriinkin nostetusta vuorosanasta “You break the rules and become a hero. I do it and I become the enemy. That doesn't seem fair”. Tällainen kaksinaismoraalin esiintuominen oli juuri sitä leffan vakavuutta mielestäni. Ei sillä etteikö ainakin Scarlet Witch olisi tehnyt pahaakin, mutta… Mietin muuten Wongin tapaan, mitä Wanda aikoi tehdä toiselle itselleen, kun pääsisi poikien luo eri universumiin. Jäi sellainen fiilis, ettei hän ollut itsekään oikean ajatellut asiaa hartaasti, varmaan ihan tarkoituksella. Toisaalta tappoihan Strangekin toisen minänsä melko kylmäverisesti ja näennäisesti vähin tunnon tuskin, että ehkä ne omat tuplat eivät ole niin tärkeitä.

Minusta idea siitä, että unet olisivat pieniä kurkistuksia toisiin todellisuuksiin, oli loistava. Myös unessakävely oli kiinnostava konsepti, vaikka pimeää taikuutta olikin. Löytyneekö pahan kirjan vaatimalle kolmannelle silmälle syvällisempi selitys seuraavissa elokuvissa?.

Elokuva oli ihan kelpo, joskaan ei paras MCU-tuotos.

-Roona-