sunnuntai 28. tammikuuta 2024

Mietteitä kirjasta C: Suomea lohikäärmeille, Aamunkoiton torni ja Undertaker - Kuolemantuomio

 Heippa!


Hox: Tämä on tiistain postaus, mutta olen silloin muilla mailla eli matkalla New Yorkissa :)


Pinnan alla kytee: tasavaltalaismieliset anarkistit yrittävät murtaa Suomen kuningaskunnan tiukkoja valtarakenteita. Eriarvoisuus rehottaa. Aateliset kylpevät rahassa, kun tavallinen kansa elää kituuttaa. Jotkut uhraavat kotihaltioille, toiset ovat kristittyjä, kolmannet ateisteja. Noituutta harjoitetaan laittomasti. Kaikki muuttuu, kun Tim saa lohikäärmeen, joka on liian kuriton lemmikiksi. Se karkaa. Karkumatkan seurauksena Tim tutustuu varakkaaseen ritarisukuun kuuluvaan Lynxiin. Nuoret ihastuvat toisiinsa ja alkavat tapailla, mikä ei suinkaan miellytä kaikkia. Onko köyhän lyseolaispojan ja säätyyn kuuluvan tytön rakkaus edes mahdollista? Kuinka kova hinta on maksettava lupauksen pitämisestä? Entä mitä on mielessään Lynxin ystävällä Magdaleenalla?

Timjami, Kaneli, Rosmariini. Lynx, Fox ja Feenix. Perheiden etunimet sointuivat kivasti yhteen ja oli aina helppo hahmottaa, ketkä olivat saman perheen jäseniä. Ilmeisesti tässä vaihtoehtoisessa Suomessa annetaan tavallisempiakin nimiä kuten Magdaleena, Astrid ja Leo (tai hänen oikea nimensä oli Leonardo, joka ei ehkä ole niin tavallinen). Tykkäsin lohikäärmeestä, vaikka se oli kaikkein eniten ehkä hauska kuriositeetti. Olihan sillä tehtävänsäkin, mutta pääasiassa se taisi vain syödä sukkia ja verhoja. Suomen kuningaskunta oli kyllä toimivaksi valtioyksiköksi aika pieni, kun edes koko meidän Suomemme ei siihen kuulunut. Lynxin sairaus oli mielenkiintoinen. Kenties seuraavassa osassa hän saa selville, mikä sen aiheutti.

Kunniakas valtakunta. Epätoivoinen matka. Muinainen salaisuus. Kuninkaallisen vartioston entinen kapteeni Chaol Westfall loukkaantui lasipalatsin sortuessa. Vankkumaton lojaalius, voima ja ammatillinen asema ovat olleet hänen elämänsä kulmakivet. Chaol matkustaa Eteläiselle mantereelle tapaamaan Torre Cesmen maineikkaita parantajia. Se voi olla hänen ainoa toivonsa toipua entiselleen, mutta hänellä on toinenkin tehtävä: taivutella mahtavan Khagan liittymään taisteluun ikiaikaista pahuutta vastaan. Eteläisellä mantereella on kuitenkin omat salaisuutensa, jotka voivat joko pelastaa koko maailman tai tuomita heidät kaikki tuhoon…

Tämä oli yllättävän mielenkiintoinen poikkeama Aelinin tarinaan. Minusta oli kiva, kun Chaolin hahmoon saatiin paljon lisää syvyyttä, tosin olisi vielä toivonut selitystä sille, kuinka hän on niin hirveän nuori. Hän kyllä muisteli niitä miehiä, jotka olivat kouluttaneet hänet ja joita hän oli kouluttanut, mutta ei se oikean asiaa selittänyt. Niskuroiko kukaan esimerkiksi häntä vastaan? Pidin reippaasta Yrenestä ja parantajien taitoja ja osaamista oli esitelty tosi mukavasti. Heidän kykyjensä rajat tulivat hyvin ilmi. Khaganaatti oli kiintoisa luomus. Vaikka Maas kertoi saaneensa inspiraatiota etenkin mongolien historiasta, niin ainakin vallanperimys näytti enemmän esim. ottomaanien tyyliseltä (vallanperinyt tappaa/tapattaa muut sisarukset). Monia keskeisiä asioita paljastui tässä osassa. Toivottavasti tiedot ehtivät ajoissa Aelinille.

Jarmo Kivi on hautaustoimistossa työskentelevä vastuuntuntoinen perheenisä. Todellisuudessa Kivi on ammattirikollinen, jolle hautaustoimisto antaa täydellisen piilopaikan. Tuomas Lintu on enkelinkasvoinen yliopisto-opiskelija. Tyttöystävänsä Marian kanssa hän on aina yrittänyt tehdä kaiken oikein. Silti he ovat ajautuneet vaikeuksiin. Kun Tuomaksen veli Markus kuolee, Tuomas lupaa järjestää sellaiset hautajaiset kuin äiti toivoo, vaikka rahaa ei riitä enää edes ruokaan. Apu löytyy yllättävältä taholta. Hautausurakoitsija Kivi tarjoaa töitä toimistostaan. Suostuessaan Tuomas tulee ojentaneeksi pikkusormen paholaiselle. Hyvän tekijä on surmannut Markuksen ja tarvitsee pimeille liiketoimilleen uuden viattoman kilpimiehen. Kuolemantuomio on Marko Kilven Undertaker-sarjan avaus.

Aluksi kirjan tyyli tuntui hyvin töksähtelevältä ja se häiritsi, mutta totuin ja lopussa kestin jo ihan hyvin. Kilvellä oli hauskoja juonikoukkuja, jotka saivat lukijan yllättymään. Esimerkiksi se, että Pauli ja Tiina olivat naimisissa, selvisi vasta silloin, kun Pauli teki itsemurhan, joka toi tilanteeseen vielä lisädramaattisuutta. Mitähän Kiven muistelemalle Aino-tytölle oli tapahtunut? Jotenkin tuli sellainen fiilis, että Aino olisi kuollut tsunamissa, mutta toisaalta miksi Kivi olisi sen takia rikolliselle uralle ryhtynyt. (Luulen siis hänen rikollisuutensa johtuvan siitä, mitä Ainolle sattui.) Tuomas ja Maria ovat kyllä ikävän todellinen kuvaus nuoresta pariskunnasta, jolle on vain sattunut ikäviä asioita. Ei ihme, että maailma ja elämä tuntuvat epäreiluilta.


-Roona-



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mietteitä kirjasta CIII: Muusa, Parittomat ja Fahrenheit 451

 Heippa! Kaksi naista, kaksi aikakautta. Kadonneen maalauksen salaisuus sitoo naiset yhteen Jessie Burtonin kiehtovassa lukuromaanissa. Vuon...