maanantai 15. tammikuuta 2024

Elokuvissa LXXXII: Vonkka

 Heippa!


Vonkka on elokuva Road Dahlien Willy Wonkan nuoruusvuosista, ajoista, kun hän vasta aloitteli suklaanvalmistajan uraansa. Leffan on ohjannut Paul King. Pääosissa näyttelevät: Timotheé Chalamet (Willy Wonka), Tom Davies (Bleacher), Olivia Coleman (rouva Scrubbit), Calah Lane (Noodle/Netta), Paterson Joseph (Slugworth, suklaakauppias 1), Matt Lucas (Prodnose, suklaakauppias 2), Mathew Baynton (Fickelgruber, suklaakauppias 3), Keegan-Michael Key (poliisipäällikkö), Jim Carter (Abacus Crunch, kirjanpitäjä), Rakhee Thakrar (Lottie Bell, keskusneiti), Natasha Rothwell (Piper Benz, putkimies), Rich Fulcher (Larry Chucklesworth, koomikko), Sally Hawkins (Willyn äiti), Rowan Atkinson (isä Julius) ja Hugh Grant (Oompa-Loompa).

Olipas iso joukko mainittavia roolihenkilöitä, mutta uskokaa pois ihan syystä. En ole koskaan lukenut Jalia ja suklaatehdasta (tai muita mahdollisia Road Dahlien Wonkasta kertovia kirjoja) suomeksi, joten kaikki nimet ovat englanniksi, Netan sentään jaksoin tekstityksistä muistaa. Olikohan rouva Scrubbit käännetty Putsikseksi? No, sillä ei ollut erityistä väliä leffan kannalta. En odottanut tämän olevan musikaali, vaikka olen nähnyt trailerinkin. Itse asiassa se tuntui aluksi jopa oudolta. Jokin ylipäänsä häiritsi minua hieman koko ajan. Willy, joka uskoi täysin ihmisten hyvyyteen, oli melko kaukana aiemmista tulkinnoista, joissa Wonkassa on hieman katkeruutta. Toki tässä hän on vielä nuori, mutta silti. Miksi äiti ei muka ollut opettanut häntä lukemaan, vaikka ilmeisesti valmisti suklaata sellaisella innolla, että poika oli siitä ensimmäiset taitonsa oppinut? Ja joo, hyvän tuulen fantasiaelokuvassa tällaisten asioiden ei pitäisi antaa häiritä, mutta tuntui tosi hölmöltä, ettei Willy muka osaisi lukea.

Chalamet on hurmaava nuori Wonka, rooli sopii hänelle paljon paremmin kuin vaikkapa Pikku naisten Laurie. Myös Noodlen näyttelijä Calah Lane on topakka ja väliin kommenteissaan hyvinkin kuiva, mikä oli hauskaa. Olisin tykännyt, että Wonkan mystistä taikuriutta olisi korostettu enemmän. Oli tavallaan pettymys, että hän itsekin oli sitä mieltä, että tarvitse köysiä ja väkipyöriä temppuihinsa (kun kuvat puhuivat selkeästi muuta). Muuten pidin ajatuksesta viemärien käytöstä pakokeinona, sillä saatiin myös putkimies Piper kivasti integroitua juoneen. Olisin kaivannut suklaakartellin kauppiaiden menevän enemmän yli. He vaikuttivat paljon enemmän konnilta trailerissa kuin itse elokuvassa. Heihin olisi pitänyt saada enemmän Ebonizer Scroogea, jota katsoja saisi rakastaa vihata.

Minulle jäi leffasta tyhjä olo. Tämä kakku oli päältä kaunis, joskaan ei sisältä silkkoa vaan unelman kevyttä hattaraa ja olisin kaivannut jotain hieman tuhdimpaa. Musikaaliosiosta minulle olisi riittänyt pelkästään lopun Pure Imagination ja Grantin Oompa-Loompa -laulut. Mutta suloinen leffa toki on ja tuo varmasti katsojalle hyvää mieltä.


-Roona-



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mietteitä kirjasta CIII: Muusa, Parittomat ja Fahrenheit 451

 Heippa! Kaksi naista, kaksi aikakautta. Kadonneen maalauksen salaisuus sitoo naiset yhteen Jessie Burtonin kiehtovassa lukuromaanissa. Vuon...