Elokuvissa IV: Ihmeotukset ja niiden olinpaikat

Hei hei vain!

”En voi uneksia, koska mielikuvitukseni ei riitä keksimään tällaista.”

Jakob Newtin kysyessä Mistä päättelit (ettei tämä ole unta)?

Joitain mietteitä elokuvasta seuraavassa:

Minä pidin siitä kovasti. Elokuva näyttää herättäneen tunteita laidasta laitaan, etenkin tiettyjen näyttelijävalintojen osalta. Veikkaan, että meidän kaikkien, jotka olemme lukeneet Potterit, suurin ongelma elokuvan suhteen on, että tiedämme, mitä tulevaisuudessa tapahtuu. Pitäisi pystyä asennoitumaan niin, ettei Harryn seikkailuja tai edes hänen vanhempiensa aikaa ole vielä tapahtunut. Ihmeotuksethan sijoittuu vuoteen 1926, joka on vasta Voldemortin syntymävuosi. Minusta tuntui siis, että tiedän liikaa ;).

Newtin hahmo (en suostu kutsumaan häntä Liskoksi, vaikka muuten tykkäänkin Kapari-Jatan nimikäännöksistä; tässä hän on kyllä mennyt metsään) on loistava ja Eddie Redmayne nappivalinta esittämään häntä. Hahmoista puhuttaessa on sanottava, että kun näin ensimmäiset trailerit ajattelin, että elokuva on suunnattu meille, jotka luimme Potterit niiden ilmestyessä ja odotimme syyhyten uusia osia, siis nuorille aikuisille. Tämä siksi, että keskeiset hahmot ovat kaikki aikuisia (poikkeuksena tietysti Credence, mutta se, kuinka keskeinen hän todella on, selvinnee vasta seuraavien osien myötä). Elokuva on hyvällä tavalla Pottereita hitaampi. Tämä johtuu varmaan osittain siitä, että se on alun perinkin kirjoitettu elokuvaksi eikä niin, että esim. 500-sivuinen kirja on kuristettu kahteen tuntiin valkokankaalle. En muista tähän hätään, mikä elokuvan ikäraja oli, mutta jos alle kymmenenvuotiaskin pääsee vanhemman kanssa katsomaan, niin olisi kiinnostavaa tietää, mitä mieltä nuori katsoja oli tästä. Menikö esimerkiksi minun mielestäni yksi elokuvan parhaista ihmiskohtauksista(tarkoittaa, että ei sisällä ihmeotuksia) ilta Tinan ja Queenien luona ohi, koska se ei ollut kauhean toiminnallinen. Tai siis olihan siinä taikajuttuja paljonkin, mutta sen keskeinen sisältö oli jossain ihan muualla.

Sitten niihin otuksiin. Haisku, se maamyyrän näköinen otus, oli suosikkini ja näyttää nauttivan yleistä suosiota. Mulle tuli myös mieleen tällainen teoria: Koska velhot, kuten Newtin matkalaukku todistaa, osaavat laajentaa asioiden sisäosia, niin olisikohan ne saanet idean siihen haiskun ilmeisesti pohjattomasta mahapussista (haisku on kai jonkinlainen pussieläin, tuskin se pussi ihan vain varastetun tavaran säilytystä varten on kehittynyt). Se olisi hauska yksityiskohta ja myös ironista, velhot kun pitävät itseään niin paljon muuta taikaväkeä ja – olentoja parempina.

Minun on lopuksi pakko sanoa vielä suomennoksista. En tiedä on Jaana Kapari-Jatalla elokuvan tekstityksen suomentamisessa sormensa pelissä vai ei (Huom! Newtin kohdalla on, koska hän esiintyy nimenä jo Pottereissa ja siellä Kapari on tosiaan kääntänyt hänet Liskoksi). Vaikka Modestyn suomentaminen Vienoksi olikin ihan kekseliästä, niin etunimien kääntäminen ärsytti. Credencen ja Modestyn nimien konservatiivisuus ja siveys tuli kyllä ainakin aikuiskatsojalle ihan tarpeeksi selväksi ilmankin. Koska se niissä oli minun käsittääkseni ideana, että ne oli annettu lapsille aatteen vuoksi.

En osaan antaa mitään tähtiä, mutta suosittelen lämpimästi joka tapauksessa.

                                                           -Roona-